Palkattomat töissä

Yli 500 000 henkilöä tekee palkatonta työtä usealla eri nimikkeellä, kertoo Seura. On työkokeilua, työharjoittelua, työssä oppimista ja kuntouttavaa työtoimintaa. Tästä nimikeviidakosta kerroin viime maanantaina.

Kun puoli miljoonaa ihmistä tekee palkatonta työtä, niin sen vaikutukset yhteiskuntaan ovat melkoiset. Facebookissa Liisa Kärki antoi pienen laskutehtävän, jota voitte kokeilla. Kertokaa oma bruttopalkkanne puolella miljoonalla. Sen verran yhteiskunta tukee työnantajia ja jää vaille tästä summasta perittäviä veroja. Sen verran kansantalouden kierrosta jää puuttumaan rahaa.

Yhteiskunta maksaa vähenevistä verovaroista näille palkattomille tukia, jotta he pysyvät hengissä ja voivat tehdä palkatonta työtä. Työstä ei kerry eläkettä eikä kesälomia. Työstä ei enää haluta maksaa palkkaa, ja valtiovalta auttaa palkanmaksuhaluttomia lainsäädännöllä ja valvonnan leväperäisyydellä.

Kuntouttavasta työtoiminnasta kannellaan jatkuvasti valvontaviranomaisille. En tiedä yhtään tapausta, jossa kantelu olisi johtanut mihinkään muuhun kuin laittoman toiminnan hyväksymiseen.

Kuntouttava työtoiminta lisääntyy jatkuvasti. Vuonna 2010 siihen osallistui keskimäärin 5 000 suomalaista joka kuukausi, mutta huhtikuussa 2018 jo 26 300. Työhön kykenemättömien määrä on siis jatkuvassa kasvussa, sillä kuntouttava työtoiminta on lain mukaan sosiaalipalvelua ja viimeisijainen toimenpide niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Työkykyistä ei saa sijoittaa kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttavaa työtoimintaa ei saa järjestää yrityksissä.

Kuten arvaatte, niin ei työhön kykenemättömien määrä ole kasvussa, vaan lakia rikotaan jatkuvasti yhä enemmän ja avoimemmin. Sen paljastavat huomaamattaan Seuran haastattelemat lain soveltajat, joiden pitäisi tuntea soveltamansa laki.

Työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntija sanoo, että kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu osalle pitäaikaistyöttömiä. Osalle kyllä, mutta pitäaikaistyöttömyys ei saa olla ainoa kriteeri kuntouttavaan työtoimintaan sijoittamiselle. Paljon tärkeämpi peruste on, että pitää olla palkkatyöhön kykenemätön.

Nyt nämä työhön kykenemättömät pyörittävät Vantaan kaupungin pesulaa, vaikka laki kieltää kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen yrityksissä. Asiaa ei muuta se, että yrityksen omistaa kaupunki. Lisäksi laki kieltää palkkatyön korvaamisen ja kilpailun vääristämisen kuntouttavalla työtoiminnalla, joten Vantaan kaupunki rikkoo lakia kolmella eri tavalla. Oikeastaan neljälläkin, sillä laki kieltää kuntouttavan työtoiminnan käyttämisen säästötarkoituksiin. Tästä Vantaan kaupungin lainvastaisesta toiminnasta kerroin jo syksyllä 2014. Jutut löytyvät täältä ja täältä.

Suunilleen jokaisessa kunnassa nämä ”työkyvyttömät” tekevät palkatonta työtä kuntouttavan työtoiminna nimellä, koska kunnat haluavat säästää. Kunta joutuu maksamaan osan työttömän työmarkkinatuesta, mutta vapautuu tästä ns. sakkomaksusta sijoittamalla työttömän kuntouttavaan työtoimintaan eli käytännössä tekemään niitä töitä, joista muuten pitäisi maksaa palkkaa. Valtio vieläpä maksaa kunnalle 10,09 euroa päivässä jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta. Laittomuus kannattaa.

Jos ette usko, niin kysäiskääpä ensimmäiseltä kuntanne huomioliiviä kantavalta puutarha- tai kiinteistönhuoltotyöntekijältä onko hän kuukausipalkkainen vai työllistetty. Jos hän sanoo olevansa työllistetty, niin kysykää onko hän kuntouttavassa työtoiminnassa. Hyvin todennäköisesti on, jolloin kyseessä on virallisesti palkkatyöhön kykenemätön, joka on pantu lainvastaisesti tekemään palkatonta työtä. Voitte myös saada turpiinne, sillä kuntouttava työtoiminta ei sitä tekevienkään keskuudessa ole kovin suosittua.

Otetaan vielä yksi lain soveltajan virhe tuosta Seuran artikkelista. Kampin palvelukeskus näyttää olevan jäämässä kiinni laittomasta toiminnasta. Palvelukeskuksen johtaja perustelee toimintaa sanomalla, että digiopastajan palkkatyötä ei korvata, koska heillä ei ole työsuhteisia digiopastajia. On vain kuntouttavassa työtoiminnassa olevia ja palkkatuella tukityöllistettyjä. Selitys ontuu, sillä palkkatuettua työtä tehdään aina työsopimussuhteessa.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta ja erityisesti nykyinen tapa soveltaa lakia olisi vitsi, jos se naurattaisi. Ikävä kyllä ei naurata.

Laitetaan taas kerran näkyville STM:n 31.12.2014 antama ohjekirje kuntouttavan työtoiminna järjestämisestä lain mukaisesti. Sitä ei tunnu yksikään lain soveltaja milloinkaan lukeneen.