Jäävuoren huippu

Kaikki työ on arvokasta, ja palkaton työ on erityisen arvokasta sen teettäjälle.

Näin osuvasti kommentoi joku lukija eilistä juttuani Ylöjärven palkattomasta työstä. Se on vain yksi pinnan alta pilkottava jäävuoren huippu. En muista kuinka monta kertaa olen kuntouttavan työtoiminnan nimellä teetettävästä palkattomasta työstä kirjoittanut, mutta aina asia tulee monille uutena. Se ei ole mikään ihme, sillä toiminta verhotaan kauniilla sanoilla. Puhutaan valmiuksien antamisesta työelämään, elämähallinnan jämäköittämisestä ja kuntouttamisesta. Ennen kaikkea puhutaan työllistämisestä, jolloin syntyy heti mielikuva palkkatyöstä.

Tosiasiassa näissä hikipajoissa ei makseta palkkaa, vaan pelkkää työmarkkinatukea ja yhdeksän euron päivittäistä kulukorvausta. Niissä voidaan tehdä käytännössä ihan mitä tahansa. Alihankinta on hyvin tavallista. Työpajat myyvät vaikkapa pakkausalan työpanosta. Se tarkoittaa sitä, että pajaan saapuu rekkalasteittain kiinalaista roinaa, joka pakataan vähittäismyyntipakkauksiiin ja päälle lätkäistään suomalaisen työn merkki.

Työpanos myydään halvalla, sillä kuntouttava työtoiminta ei saa tuottaa voittoa. Voitto menee alihankinnan teettäjälle, joka myy lopullisen tuotteen.

Hyvin tavallista pajatoimintaa ovat kiinteistönhuolto- ja puutarhatyöt, kalusteiden kunnostus, erilaiset kokoonpanotehtävät, siivoukset ja muutot. Työpajat myyvät valmistamiensa tuotteiden lisäksi myös työntekijöitä yrityksille ja yksityishenkilöille. Työpaja laskuttaa asiakasta työstä, jonka tekijä ei saa palkkaa. Hän on sosiaalipalvelun asiakas, jota kuntoutetaan ja valmennetaan työelämään, vaikka hän on täysin terve ja työkykyinen. Hänen ainoa ongelmansa on palkkatyön puute.

Tätä tehdään kaikkialla. Valvontaviranomaiset voisivat halutessaan kävellä käytännössä mihin tahansa työpajaan ja sulkea sen lain rikkomisen takia. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa vääristää kilpailua, mutta juuri sitä pajat tekevät. Yksikään siivous- tai muuttoyrittäjä ei voi kilpailla sellaisen toimijan kanssa, jolla ei ole ollenkaan palkkakuluja, vaan joka saa jokaisesta työntekijästään valtiolta 10,09 euroa päivässä työllistämiskorvausta.

Otetaan taas konkreettinen esimerkki. Turun työkeskus on omien sanojensa mukaan monipuolinen työyhteisö ja kiinnostava oppimisympäristö. Se tarjoaa jokaiselle ihmisen mittaiset työtehtävät. Työt jakautuvat useille eri aloille, joista esimerkiksi kunnossapito huolehtii Turun kaupungin viheralueista, kalustekunnostus kunnostaa nimensä mukaisesti sekä kaupungin että yksittäisten asiakkaiden kalusteita tilauksesta ja palveluasumisen asunnonmuokkaukset tekee asunnonmuutostöiden osasto, metalli puolestaan vastaa asiakkaille asennettavien tuotteiden, esimerkiksi ramppien, tekemisestä. Kädentaidot ovat puolestaan arvossaan tekstiiliosastolla ja puutöissä.

Kaikki tämä työ tehdään palkatta. Palkkaa saavat ainostaan toimintaa pyörittävä johtoporras ja työnohjaajat. Tekevät kädet saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä. Jostain syystä asia ei ole koskaan kiinnostanut kilpailuviranomaisia sen enempää kuin muitakaan valvontaviranomaisia.

Tämä on mahdollista kauniiden sanojen ansiosta. Näin selvitetään valmiuksia, tarjotaan yhteisöllisyyttä, edistetään toimintakykyä ja autetaan haasteiden yli palveluiden siltaa myöten. Suomeksi sanottuna näin teetetään palkatonta työtä.