Vuohet ja lampaat

– Sote-keskuksen voi kuka tahansa valita niiden palveluntuottajien joukosta, jotka maakunta on kelpuuttanut. Jos on ongelmia vaikkapa taloutensa hoidossa, niin tietenkin siitä sanktioidaan tai ei pääse ollenkaan palveluiden piiriin.

Näin myönsi peruspalveluministeri Annika Saarikko eilisessä sote-väittelyssä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiurun kanssa. Sieltä tuli viimeinkin se tosiasia, jonka hallituksen kaavaileman soten valinnanvapauden epäilijät ovat koko ajan tienneet. Alusta lähtien valinnanvapautta on mainostettu sanomalla, että jokainen voi kävellä ihan mistä tahansa ovesta saamaan hoitoa. Näin ei ole koskaan ole ollut tarkoituskaan, vaan valita saa ainoastaan hyväksyttyjen palveluntuottajien välillä.

Ja ne hyväksytyt palveluntuottajat valikoivat asiakkaansa. Eivät naaman, vaan kukkaron ja vaivojen mukaan. Pelkästään terveyspalveluja tarvitsevia ei valikoida, mutta jos asiakas tarvitsee niiden lisäksi myös sosiaalipalveluja, niin hänet ohjataan suoraan maakunnan hoidettaviksi. Alusta lähtien on ollut tiedossa, että yksityisten palvelutuntuottajien “sosiaalipalvelu” on pelkkää neuvontaa ja ohjausta, sillä sosiaalipalvelut ovat pääosin viranomaistoimintaa, jota yksityinen ei voi tuottaa.

Eivät kaikki kelpaa edes näiden terveyspalvelujen tuottajien asiakkaaksi, kuten nähtiin Jyväskylän valinnanvapauskokeilussa. Pihlajalinna vetäytyi kokeilusta, kun kapitaatiokorvaus ei ollut riittävä moniongelmaisten hoitamiseen. Nuhat ja nyrjähdykset hoidetaan mielellään, mutta vaikeammat tapaukset ohjataan kiireen vilkkaa julkiselle sektorille.

Näin sote-uudistus jakaa ihmisiä eri kategorioihin lompakon ja sairauksien mukaan. Ihan samaa ihmisten jakoa eri luokkiin käydään muuallakin. Työttömille on keksitty koko ajan uusia sanktioita, kun heidät on ensin saatu syyllistettyä laiskoiksi ja saamattomiksi. Samaa syyllistämistä jatkaa elinkeinoministeri Mika Lintilä puhumalla peräkammarin pojista, joita ei saada opiskelemaan eikä töihin, koska he mieluummin pelaavat peräkamarissa pleikkaria.

Näin toimi tämä hallitus. Ensin se leikkaa rankasti koulutuksesta, ja sitten syyttää niitä, jotka leikkausten takia eivät pääse kouluttautumaan. Vika on aina kansalaisissa, ei koskaan hallituksen omissa toimissa. Nykyajan työelämä vaatii jatkuvaa koulutuksen kehittämistä, mutta meillä koulutuksesta leikataan. Sitten valitetaan työvoimapulaa ja syyllistetään koulutusta vaille jääneet.

Tietysti työvoimapula on ennen kaikkea työttömien laiskuuden ja runsaiden tukien vika, kuten jatkuvasti kuullaan. Tarjolla on enimmäkseen pätkätöitä ja proviosiopalkkaisia töitä, joilla ei elä. Palkan jatkeeksi tarvitaan sosiaaliturvaa, eli ollaan kovaa vauhtia menossa kohti osallistavaa sosiaaliturvaa. Siinä työtä tehdään pelkällä sosiaaliturvalla. Siksi puhutaan työhaluttomista, vaikka tosiasiassa kyse on palkanmaksuhaluttomuudesta.

Suunta on selvä ja tienviitat näkyvissä. Toiseen suuntaan ohjataan parempi väki, jolle tarjotaan kaikki mahdolliset palvelut. Toiseen suuntaan kävelytetään köyhien rupusakki, jolla ei ole mitään asiaa paremman väen joukkoon. Tätä sanotaan nykyisin eriarvoistumiseksi. Ennen puhuttiin ihan reilusti luokkajaosta.

***
EDIT 8.9.2018 klo 14.50

Kaikille teille, jotka aiotte huomauttaa lehden korjanneen Saarikon lausumaa ja haluatte kertoa sen täällä:

Ministeri sanoo jotain, ja lehti kirjoittaa sen. Sen jälkeen ministeri huomaa puhuneensa tyhmiä, ja korjaa puheitaan. Lehti korjaa juttuaan. Kun minä olen jo tehnyt oman juttuni sen ensimmäisen version pohjalta, niin vika on siis minun. Asia selvä.

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että terveydenhoidon lisäksi myös sosiaalipalvelua tarvitseva ei valitse palveluntarjoajaa, vaan hänet ohjataan julkiselle sektorille. Näin siksi, että sosiaalipalvelu on viranomaistoimintaa, jota ei voi yksityistää.

Lukekaa edes kertaalleen hallituksen esitykset sote- ja valinnanvapauslainsäädännöksi ennen kuin rupeatte opettamaan niiden sisältöä muille.