Politiikan virheet ja oikeuslaitos

Mitä yhteistä on turvapaikanhakijoiden avustajien palkkioasetuksen muuttamisella ja työntekijöiden irtisanomisen helpottamisella? Äkkiä katsoen ei mitään. Molempien taustalla on kuitenkin poliittisten päättäjien into tehdä muutoksia hätäisesti ja jättää sotkut oikeuslaitoksen siivottavaksi.

Oikeusministeri Antti Häkkänen paransi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Häkkänen esitteli hallituksen päätettäväksi asetuksen, jolla turvapaikanhakijoiden oikeusavustajille voidaan tapauskohtaisesti maksaa nykyistä korkeampaa, mutta silti kiinteää palkkiota.

Näin oikeusministeri ja koko hallitus ottavat kunnian sellaisen ongelman korjaamisesta, jonka itse aiheuttivat ja jonka oikeuslaitos velvoitti korjaamaan.

Kesällä 2016 turvapaikanhakijoiden asemaa lain edessä heikennettiin niin paljon, että Suomi käytännössä lakkasi olemasta oikeusvaltio. Ihmiset eivät enää ole yhdenvertaisia lain edessä. Samassa paketissa muutetttiin asetuksella turvapaikanhakijoiden avustajille maksettavia palkkioita normaalista tuntiperusteisesta veloituksesta erittäin alhaiseksi kiinteäksi taksaksi.

Tämä aiheutti ongelmia, sillä perusteellisen työn tekeminen ei kannattanut, ja kuvioihin tuli mukaan myös kelvotonta työtä tekeviä huijareita.

Korkein hallinto-oikeus totesi viime kesäkuussa antamassaan päätöksessä palkkioasetuksen olevan vastoin oikeusapulakia. Lakihierarkian mukaan laki ei saa olla ristiriidassa perustuslain eikä asetus lain kanssa. Hallituksen oli siis pakko korjata oma virheensä, ja nyt se nolostumisen sijaan ottaa korjauksen ansiokseen.

Näin tämä toimii. Poliittiset päättäjät säätävät innoissaan lakeja ja asetuksia ymmärtämättä seurauksia. Oikeuslaitoksen tehtäväksi jää lakien soveltamisen lisäksi myös niiden korjaamiseen velvoittaminen.

Samantapainen virhe ollaan tekemässä henkilökohtaisiin syihin perustuvan irtisanomisen helpottamisen kanssa. Hallituksen esityksen sanamuoto on niin epämääräinen, että kukaan ei tiedä miten sitä sovelletaan. Hallitus vakuuttaa, että mikään ei muutu, vaan irtisanomiseen tarvitaan edelleen erittäin painava syy. Jos mikään ei muuutu, niin mihin sitä muutosta sitten tarvitaan?

Sitä tarvitaan poliittisen viestin antamiseen. Hallitus haluaa näyttää olevansa kovasti pienien työnantajien asialla, mutta tosiasiassa se vain sotkee koko vakiintuneen oikeuskäytännön. Kun laki muuttuu, niin kaikki entinen oikeuskäytäntö joutaa romukoppaan. Uuden käytännön vakiintuminen kestää vuosia ja vaatii monta monituista oikeudenkäyntiä.

Turvapaikanhakojoiden oikeusavun hinnoittelu korjaantui osittain yhdellä KHO:n päätöksellä. Irtisanomisen helpottamisen virheet eivät korjaannu, sillä vaikka työntekijät tullaan asettamaan eriarvoiseen asemaan työpaikan koon mukaan, niin tuskinpa kukaan vetoaa lain perustuslainvastaisuuteen. Niinpä sitten käydään oikeutta sadoissa tapauksissa ennen kuin uusi käytäntö on muodostunut yhtenäiseksi.

Kaikki tämä tehdään vain hallituksen ymmärtämättömyyden takia. Poliittiset pisteet ja kannatusmittaukset ovat tärkeämpiä kuin asioiden perusteelliseen harkintaan perustuva muuttaminen. Poliitikot säätävät lakeja kulloistenkin halujen, poliitisten tuulien ja hallitusohjemien kirjausten mukaan ja jättävät sotkut oikeuslaitoksen siivottavaksi. Ihmiset siinä kärsivät, mutta sehän ei politiikkoja yleensä hetkauta.

PS
Viime päivinä on ihan yleisesti väitetty, että kelvottomistakaan työntekijöistä ei nykyisin pääse eroon. Kyllä pääsee. Työsopimuslain 7 luvussa kerrotaan irtianomisen perusteet ja 8 luvussa säädetään työsopimuksen purkaminen. Näistä asioista on valtavasti oikeuskäytäntöä ja linja on vakiintunut. Ei ole enää kauan, jos hallituksen esitys menee läpi.