Viihdettä vai politiikkaa?

Katsoin eilen illalla parhaaseen katseluaikaan Ylen ohjelmaa, jossa televisiota kotisohvillaan katsovat ihmiset kommentoivat ohjelmaa, jossa jonnekin lomakohteeseen panemaan lennätetyt muodostivat pareja. Nyt on päästy siihen pisteeseen, josta kerroin ensimmäisessä blogijutussani yli kahdeksan ja puoli vuotta sitten:

Koska laumat eivät ajattele mitään, niille tarjotaan hömppää. Mitä enemmän hömppää tarjotaan, sitä vähemmän lauma ajattelee ja vaatii yhä enemmän hömppää. Tähän itseään ruokkivaan kierteeseen ei ikävä kyllä ole lääkettä. Lauma ei halua oppia uutta, se haluaa viihdettä.

Tähän saumaan iskee kiinni poliittinen populisti. Hän tietää, että mitä paksumpaa tavaraa hän suoltaa nykyajan politikointivälineessä Twitterissä, niin sitä varmemmin hän saa näkyvyyttä viihteeksi muuttuneissa ajankohtaisohjelmissa. Tarkoitan nyt Laura Huhtasaaren pillastumista koululaisten julisteesta ja välitöntä pääsyä Marja Sannikan ja Sanna Ukkolan juontamaan ohjelmaan, mutta ihan yleisemminkin ajankohtaisohjelmat ovat muuttuneet viihteen suuntaan.

Haastattelu sinänsä oli oiken hyvä, ja Sannikka grillasi Huhtasaarta ammattitaidolla. Ehkä vika on minussa, kun en ymmärrä ohjelman formaattia. Studioon kutsutaan viikon suurimman pöräyksen päästäjä selittämään sanojaan, olipa kysessä sitten vaikka ihmisroskasta puhunut kunnallispoliitikko tai pillusta puhunut rehtori. Sitten kansa saa kotisohvillaan ja sosiaalisessa mediassa paheksua tai kehua häntä. Toisessa osiossa etsitään kahden ääripään välistä keskusteluyhteyttä. Se ei tietysti ihan huono ajatus ole, mutta joskus mietin, että yhtä hyvin voitaisiin studioon kutsua rikollinen ja hänet tuominnut tuomari etsimään yhteistä näkemystä.

Ajat ja mediat muuttuvat, ja annan Sannikalle ja Ukkolalle täyden tunnustuksen siitä, että he pysyvät mukana. Itse en taida pysyä. Olen sen verran vanhanaikainen, että haluaisin keskittyä myös politiikassa asioihin, en ihmisiin. On samantekevää kuka ajaa mitäkin asiaa, sillä asia on tärkein.

Olen kuulemma joskus sanonut, että pidin ihmisiä keskimäärin melko älykkäinä siihen asti, kunnes sosiaalinen media keksittiin. Silloin paljastui karmea totuus. Nykyisin yhä harvempaa tuntuu kiinnostavan asioiden taustojen ja faktojen selvittäminen. Siksi mikä tahansa menee läpi, ja siksi elinkeinoelämän edustaja voi huoletta lasketella löysiä irtisanomisen vaikeudesta ja poliittisten lakkojen kiellosta muissa Euroopan maissa. Kun joku auktoriteetiksi mielletty puhuu, niin häntä on helppo uskoa faktoja tarkistamatta.

Tällä henkisen laiskuuden lisääntymisellä on karmeita seurauksia. Populistit heittelevät mitä sattuu, ja jäädessään kiinni valheesta he lisäävät löylyä ja valehtelevat lisää. Heitä tukevat pelkoa ja vihaa lietsovat valemediat. Tutkimuksen mukaan väkivaltaa pelkäävät eniten ne, jotka käyttävät tietolähteenä muun median lisäksi Hommaforumia ja MV-lehteä.

Politiikka on viihteellistynyt, koska kansa haluaa viihdettä. Sanokaa vain vanhanaikaiseksi, mutta minun mielestäni politiikka on edelleen yhteisten asioiden hoitamista, ja asialliset hommat hoidetaan asiallisesti. Muuten voidaan olla kuin Ellun kanat ja tanssia tähtien kanssa omalla ajalla.