Olisiko käynyt niin?

Vaalien lähestymisen tietää viimeistään siitä, että pääministeri Juha Sipilä on alkanut pohtia, olisiko hallitus kenties leikannut liikaa. Yli kolmen vuoden aikana tämä on kerrottu Sipilälle varmaan miljoona kertaa, mutta hän ei ole kuunnellut.

Asia ei tullut hänen mieleensä edes kuukausi sitten, kun hallitus päätti jatkaa kansaneläkeindeksin jäädytystä ensikin vuonna. Tämä tarkoittaa sitä, että  kansaneläke, takuueläke, vammaisetuudet, rintamalisät, sairausvakuutuslain mukaiset vähimmäispäivärahat sekä työttömyysturvalain mukainen peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja lapsikorotus ovat jatkossakin pienemmät kuin vuonna 2014.

En nyt edes viitsi puhua niistä leikkauksista, joita Sipilän oman puolueen vaalilupausten mukaan ei missään tapauksessa pitänyt tulla ainakaan koulutukseen eikä oikeastaan minnekään. Kun nyt katumusta rupesi pukkaamaan, niin mietitäänpä mitä muuta kaduttavaa hallituksella olisi.

Ensimmäisenä tulee mieleen työttömien kyykyttäminen. Aktiivimalli runnottiin viime joulun alla läpi, vaikka siitä tiedettiin muodostuvan tukileikkuri. Hallituksen omassa esityksessä arvioitiin, että malli ei kohtele tasapuolisesti eri alueilla maata asuvia. Lain esitteli työministeri Jari Lindström, koska vastuuministeri Pirkko Mattila istui savusaunassa.

Liikenneministeri Anne Berner on osoittautunut katastrofiksi. Eilen ELY-keskuksen edustajat kertoivat Juuan kunnahallitukselle ensi vuoden liikenneväylähankkeista, joita Pohjois-Karjalassa ei ole yhtään. Yhtään uutta tienpätkää, liittymää tai kevyen liikenteen väylää ei rakenneta, koska ensi vuoden budjetissa ei ole rahaa muuhun kuin kunnossapitoon, ja siihenkin liian vähän.

Berner toteuttaa sitä tehtävää, johon hänet valittiin. Ministeriksi tultuaan hän suunnilleen ensimmäiseksi ilmoitti, että tiet yhtiöitetään ja niiden käytöstä ruvetaan perimään maksua. Seuraava looginen askel olisi ollut tieyhtiön myyminen ulkomaisille pääomasijoittajille. Kun tämä ei onnistunut, niin otettiin käyttöön perinteinen tapa eli julkisen palvelun näivettäminen rahahanat sulkemalla. Sitten voidaan todeta, että julkinen palvelu ei toimi, joten pitää yksityistää.

Kaudellaan Berner on saanut tuhottua toimivan taksiliikenteen ja erityisesti Kela-kyydit. Sitä ennen hän onnistui lamauttamaan sekä auto- että sähköpolkupyöräkaupan julkituomalla kaavailemiaan uudistuksia.

Ihan samalla tavalla on ajettu sote- ja maakuntauudistusta läpi. Ensin toitotettiin, että julkinen sektori ei kerta kaikkiaan toimi, joten rinnalle on otettava yksityinen sektori tuottamaan yhteiskunnan maksamia palveluja. Tämä myytiin kansalaisille valinnanvapautena ja julistettiin, että kohta jokainen saa valita vapaasti ne paljon kehutut yksityiset palvelut. Oikeasti tätä ei ollut koskaan tarkoitus toteuttaa näin, vaan kapitaatiokorvaus pitää huolen siitä, että vain peruspalvelut taataan.

Valinnanvapaus pilotoitiin antamalla kokeilukunnille kolminkertainen rahamäärä nykyiseen verrattuna. Näin saatiin positiivisia kokemuksia, mutta silti jotkut yritykset vetäytyivät kannattamattomasta hankkeesta.

Ei hitto, tästä blogauksesta tulee loputtoman pitkä, eikä kaikkia hallituksen urotekoja saa sittenkään mahtumaan mukaan. Mutta muistelkaa lisää vaikka Lapinlahden Lintujen tahdissa: