Palkkaus, palkkaus, palkkaus

– Ja, aina, kyllä: työllisyys, työllisyys, työllisyys. Kun ei ole niitä tuloja, jos ei ole työtä. Tämä erottaa puolueita tässä salissa merkittävällä tavalla. 

Näin sanoi valtiovarainministeri Petteri Orpo kehuessaan  aktiivimallia yhdeksi hallituksen lukuisista työllisyyttä lisäävistä toimenpiteistä, joilla ”on saatu loistavia tuloksia aikaan”. Niitä loistavia tuloksia ovat muun muassa automaattinen tukileikkuri suurimmalle osalle työttömiä ja toimeentulotukimenojen kasvu. Otetaan yhdestä taskusta ja annetaan hiukan vähemmän toiseen, joten ainakin siinä työllistetään Kelan etuuskäsittelijöitä.

Työtä pitää siis Orpon mukaan tehdä jaettavan kakun kasvattamiseksi, mutta palkasta hän ei puhu mitään. Ei tietenkään puhu, sillä kakku kasvaa sitä suuremmaksi, mitä vähemmän on sen kasvattamisen kustannuksia. Palkanmaksuhaluttomuus on lisääntynyt viime vuosina siinä määrin, että elämiseen riittävän palkkatyön tarjoajat alkavat olla harvinaisuuksia. Ei kannata maksaa palkkaa, kun työntekijöitä saa ilmaiseksi. Kakku kasvaa, mutta siitä ei riitä kaikille.

Ylen puolueille teettämän kyselyn mukaan kokoomus ainoana puolueena haluaa kaiken sosiaaliturvan sairauspäivärahoja lukuunottamatta vastikkeelliseksi. Niin haluaa keskustakin, vaikka äkkiä lukien se näyttäisi kannattavan perustuloa. Tosiasiassa sen mielestä sosiaaliturvan vastikkeellisuus sopii työ- ja opiskelukykyisille ihmisille. Vastikkeellinen turva ei kuitenkaan sovi ihmisille, joilta ei voi sairauden tai iän perusteella aktiivisuutta edellyttää.

Malli on siis ihan sama kuin kokoomuksellakin, eli vain sairaat ja eläkeläiset vapautetaan työvelvollisuudesta tukia vastaan. Jos nykyinen hallituspohja saisi jatkaa, niin kaikki muut joutuisivat tekemään työtä leipäpalansa eteen ensi vaalikaudella tapahtuvan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen jälkeen. Tätähän on jo kuluva vaalikausi harjoiteltu lisäämällä monella eri nimikkeellä tehtävää palkatonta, pelkällä työttömyysturvalla tehtävää työtä.

Tätä palkattomaan työhön patistamista tehostetaan tukien menettämisen uhalla, ja sama meno jatkuisi. Lähtökohtana on, että jokainen yhteiskunnan tukea saava on työtä välttelevä laiska lurjus. Tähän ajatteluun ei mahdu se Li Anderssonin toteama tosiasia, että toimeentulon rangaistusluontoinen evääminen ei monissa tapauksissa aktivoi ihmisiä vaan päinvastoin syrjäyttää ja syventää sosiaalisia ongelmia.

Mitä se vastikkeellisuus eri puolueiden näkemysten mukaan sitten on? Kokoomuksen ja keskustan näkemykset tulivat jo selväksi: vain sairaat ja eläkeläiset vapautetaan palkattomasta työvelvollisuudesta. SDP:n malli vastaa suunnilleen nykyistä, jonka mukaan työttömyysturvan saajan on haettava työtä ja oltava työmarkkinoiden käytettävissä, mutta toimeentulotuki on vastikkeetonta. Vihreät ja vasemmistoliitto kannattavat vastikkeetonta perustuloa.

En rupea väittelemään perustulon puolesta tai sitä vastaan, koska en itsekään tiedä mitä mieltä siitä pitäisi olla. Sen sijaan minulle ei ole mitään vaikeuksia vastustaa vastikkeellista sosiaaliturvaa ihan jo siksi, että se on vastoin perustuslakia. Sen 19 §:n 1 momentissa todetaan, että jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Tosin toinen momentti sanoo, että oikeus perustoimeentulon turvaan taataan lailla. Mikään ei estä säätämästä sellaista lakia, jossa perustoimeentuloa annetaan vain työtä vastaan. Tulevan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen ydinkysymys on, maksetaanko työstä palkkaa vai tehdäänkö sitä pelkällä sosiaaliturvalla. Vastaus riippuu ihan siitä, keitä äänestämme asiasta päättämään.