Joulun rauhaa

Eilinen työllisyystilastoja koskeva juttuni aiheutti taas tutun sontaryöpyn Twitterissä, jonne kaikki huonotapaisimmat näyttävät siirtyneen “keskustelemaan”. Minua sanottiin valehtelijaksi, apukoululaiseksi ja tilastojen väärentäjäksi. Väitettiin minun sanoneen, että hallitus olisi muuttanut tilastointitapaa kesken kaiken. Vaadittiin korjaamaan tekstiä antaen ymmärtää, että muuten tulee ikäviä seurauksia.

Tästä tiedän, että teksti osui kipeästi. Ihan samanlaista oli vuosi sitten, kun kritisoin voimakkaasti aktiivimallia. Silloin kokoomuksen puoluetoimistosta yritettiin hankkia minulle potkut bloggajan hommista. Nykyisin kukaan ei enää kiistä niitä aktiivimallin ongelmia, joita silloin ennustin tulevan.

Eilisestä jutusta vielä sen verran, että sanoin nimenomaan katsovani samoja, entisellä tavalla laadittuja tilastoja kuin hallituskin. Minä vain katson niitä hallituksen puheita syvemmälle. Ei siitä pääse mihinkään, että kokopäiväisiksi työpaikoiksi muutettuna hallituksen luku puolittuu, ja työpaikkoja on syntynyt vain noin 60 000.

Se siitä. Olen tottunut olemaan jonkinlainen ukkosenjohdatin. Kirjoitinpa ihan mistä tahansa, niin aina joku pillastuu. Suorastaan huvittavaa on hallituksen vankkumattomien kannattajien raivo silloin, kun tohdin kyseenalaistaa hallituksen pyhän totuuden. Näille pillastujille toivon joulupukin tuovan mielenrauhan lisäksi aapisen ja lukuopettajan, jotta he eivät lisäisi omasta päästään tekstiini sellaista, mitä siellä ei ole.

Minun sanotaan olevan poliittinen bloggaaja. Olenhan minä pienen kunnan kunnallispoliitikko, mutta siinä kaikki. En ole ehdolla eduskuntaan, sillä kulunut vuosi on pistänyt miettimään elämää yleensä ja politiikkaa erityisesti. Vain puolitoista vuotta minua vanhemman veljeni kuolema oli ratkaiseva tekijä. Elämä voi loppua millon tahansa, joten kannattaa miettiä, mihin sen käyttää. Julkisuus valtakunnanpolitiikassa ei ole minun juttuni, vaan mieluummin tarkkailen sivusta. Kyllä silläkin tavalla vihatuksi näkyy pääsevän.

Olen pitänyt blogia lähes yhdeksän vuotta, ja sinä aikana ihmisten nettikäytös on muuttunut paljon. Facebook on siistiytynyt, mutta Twitter ei. Siellä nimettömät trollit käyvät kimppuun hullun lailla, ja asiallisina keskustelijoina aiemmin profiloituneet ovat muuttuneet epäasiallisiksi töksäyttelijöiksi. Syynä siihen lienee rajoitettu merkkimäärä, joka estää mielipiteiden perustelemisen. Siksi en juuri viihdy Twitterissä.

Sosiaalinen media yleensä on muuttanut ihmisten käytöstä, elämää ja ihmissuhteita. Minulle sosiaalinen media on nykyisin vain työpaikka, sillä kulunut vuosi on opettanut jotain somen ihmissuhteista. Vuosien varrella tuntemattomasta voi tulla hyvä ystävä, mutta aina on olemassa väärinymmärryksen riski. Kirjoitetut sanat eivät välitä äänensävyä, ilmeitä ja eleitä, joten sanojen lukija joutuu antamaan niille merkityksen itse. Onneksi vuosien aikana nettiystäväksi tulleen kanssa tällaiset väärinkäsitykset voi selvittää, ja asiakseen rähjäävän “kaverin” kanssa niitä ei tarvitse yrittääkään selvittää.

Kun tästä joulujutusta nyt tuli bloggaajan tilitys, niin kerron vielä positiivisesta palautteesta. Ilman sitä olisin lopettanut jo vuosia sitten. Haukkumisen vastapainoksi jokainen tarvitsee positiivista palautetta työstään. Positiiviseksi palautteeksi lasken myös ihmisten vilpittömät kertomukset omasta ahdingostaan köyhyyden ja työttömyyden paineissa. Ymmärrän näitä ihmisiä, mutta valitettavasti en voi auttaa heitä muuten kuin jakamalla informaatiota ja rohkaisemalla heitä puolustamaan omia etujaan ja oikeuksiaan.

Kuten nykyisin tapana on tokaista, niin ei mulla muuta. Oikein hyvää ja rauhallista joulua ihan jokaiselle, niin ystäville kuin vihamiehillekin. Jouluna ei tapella, opetettiin pienenä.