Palkattomuutta kohti
Suomen työttömyys- ja työllisyysluvut ovat parantuneet tänä vuonna roimasti, mutta entistä useamman ansiot ovat osa-aikatyön ja työttömyyskorvausten yhdistelmän varassa, kertoi Vantaan Sanomat. Osa-aikatyötä tekevien ihmisten työttömyyskassa YTK:sta hakemat sovitellut työttömyyskorvaukset ovat lisääntyneet jopa 19 prosenttia.
Olemme jo tulleet siihen tilanteeseen, jossa palkkatyö vähenee. Kaikkien ei ole tarkoituskaan tulla toimeen työstä ansaisemallaan palkalla, vaan yhä suurempi osa toimeentulosta kustannetaan sosiaaliturvalla. Jotkut pärjäävät palkallaan hyvin, vielä useammat keskinkertaisesti ja osa heikommin. Työtä on silti mahdollisimman monen tehtävä, sillä kuten sanonta kuuluu, niin työ on parasta sosiaaliturvaa. Näin sanovat eivät yleensä koskaan puhu palkasta.
Tietty määrä työttömyyttä tarvitaan, jotta kysynnän ja tarjonnan laki ei toteutuisi työmarkkinoilla. Ne ovatkin ainoat markkinat, joilla tuotteen hinta ei nouse kysynnän kasvaessa.
Olemme menossa kohti Britannian mallia, jossa yhä suurempi määrä ihmisiä tekee työtä pelkällä sosiaaliturvalla. Seuraavalla vaalikaudella on edessä sosiaaliturvan kokonaisuudistus, ja siinä nähdään mihin suuntaan lähdetään etenemään. Varsinkin kokoomuksella on jo ihan selvä suunta kohti sosiaaliturvalla tehtävää työtä. Tästä oli olemassa selvät merkit jo viisi vuotta sitten, kun silloinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko rupesi puhumaan osallistavasta sosiaaliturvasta.
Ensi alkuun hän tosin puhui suoraan vastikkeellisesta sosiaaliturvasta, mutta koska se kuulosti liian rehellisesti palkattomalta työtä, niin termi muuttui positiivisemmaksi. Riittämättömän palkan jatkeeksi tuleva tai kokonaan sen korvaava sosiaaliturva muuttuikin positiivikseksi ja osallisuutta tuovaksi asiaksi.
Työn ja sosiaaliturvan yhdistelmä on siis jo tullut jäädäkseen, ja seuraava askel on työ pelkällä sosiaaliturvalla. Sitäkin meillä on harjoiteltu jo vuosikausia, sillä yhä useampi tekee työtä palkatta kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeilun nimellä. Olkaa iloisia kaikki te, jotka vielä toistaiseksi pärjäätte palkallanne. Jos jäätte työttömäksi, niin työ kyllä tulee jatkumaan, mutta palkkaa siitä ei enää makseta.
Nyt joku tulee taas kysymään, että mikä sitten on minun ratkaisuni ongelmaan. Vastauksen olen antanut monta kertaa, mutta sanotaan se taas. Miten olisi, jos maksettaisiin työstä palkkaa? Vai onko se liian vanhanaikaista? Jos on, niin mitäs sitten tehdään, kun yhä harvemmat maksavat veroja, vaikka kaikki tekevät työtä? Milläs rahalla sitten kustannetaan se työn vastikkeeksi annettava sosiaaliturva? Vai eikö sillä sitten enää ole väliä? Luotetaanko siihen, että eivät orjat kapinoi?
Tämähän on se maatalousyrittäjän malli. Jossain artikkelissa ko. yrittäjä sanoi, ettei tule toimeen ilman eu ja kansallista tukea. Pakko saada kumpiakin muuten ei pärjää
“Ensi alkuun hän tosin puhui suoraan vastikkeellisesta sosiaaliturvasta, mutta koska se kuulosti liian rehellisesti palkattomalta työtä, niin termi muuttui positiivisemmaksi. Riittämättömän palkan jatkeeksi tuleva tai kokonaan sen korvaava sosiaaliturva muuttuikin positiivikseksi ja osallisuutta tuovaksi asiaksi.”
Tämän hallituksen yksi keino mielipide muokkaukseen pn juurikin nuo nimikkeet.
Työttömyyskorvaus ->työttömyysetuus. Vaikka jokaisen työssä käyvän palkkaan kuulu työttömyysvakuutus maksu.
Eläkkeestäkin puhutaan nykyään etuutena vaikka sitäkin maksetaan koko työssä olo ajan.
Tätä on mielipiteen manipulointina mielikuvina.
Vois olla myös palkanviejä, koska palkansaajakin alkaa kuullostaa liian vanhanaikaiselta nykyisin.
Kymmenen pistettä termistä.
Ruotsiksi onkin löntagare. Meillä vaan “työnantaja”, joka ei anna. On siis otettava.
Suomessa peruspaskaa palkkaa nauttiva tuntuisi olevan semmonen “palkanryöstäjä”. Palkattoman työn raataja on ” palkansaaja”, kun taas leipäjonossa seisoja on “laiska-loinen paska”. Achtiivimallit jokaiselle luvassah. Leivänkäntyn saamiseksi on tehtävä kuperkeikka paremman väen viihdyttämiseksi, tai muuten saa pamppua niskaan Hornet-erikoisjoukoilta.