Kiviä leivässä ja käypäläisiä politiikassa

Kun aktiivimallia käsiteltiin eduskunnassa joulukuussa 2017, niin media seurasi samaan aikaan käsiteltävänä olevaa alkoholilainsäädännön uudistamista. Aktiivimallia pidettiin ilmeisesti niin mitättömänä asiana, että sen oletettiin menevän läpi sukkana. Toisin kävi, kun mallia vastustava kansalaisaloite keräsi ennätysajassa peräti 140 000 allekirjoittajaa.

Asiasta päätettäessä edes vastuuministeri Pirkko Mattila ei ollut paikalla, vaan asian esitteli työministeri Jari Lindström. Hän sanoi rehellisesti, että aktiivimalli on pullaan leivottu kivi, joka vain on nieltävä. Perustuslakivaliokunta oli edellyttänyt, että aktiivimalliin tehdään muutoksia. Jokaiselle on taattava tosiasiallinen mahdollisuus osallistua työttömyysturvalaissa tarkoitettuun työllistymistä edistävään palveluun tai säännösten tarkoittamaan toimintaan. Lisäksi lakiehdotusta tulee täydentää säännöksellä siitä, ettei etuutta alenneta, jos työnhakija ei ole onnistunut työllistymään taikka pääsemään työllistymistä edistävään palveluun hänestä itsestään riippumattomista syistä. Näitä muutoksia ei tehty.

Kun kansalaisaloitetta ruvettiin eilen käsittelemään, niin paikalla oli vain kaksi hallituspuolueiden kansanedustajaa. Heistä Juhana Vartiainen on profiloitunut näkyvästi aktiivimallin kannattajaksi, joten pisteet hänelle johdonmukaisen linjan pitämisestä. Hän nojaa tutkimustietoon ja on joskus sanonut jotenkin niin, että aktiivimallin tarkoitus on tehdä työttömyydestä epämiellyttävää, eli se perustuu pelotevaikutukseen. Samoilla linjoilla hän näytti olevan nytkin.

Kaikki tietävät, että aktiivimalli on hallituksen surkeimpia ja noloimpia viritelmiä. Kaikki tietävät myös, että äänestyksessä aktiivimalli säilyy, mutta seuraava hallitus kumoaa koko mallin tai ainakin poistaa siitä leikkurin. Hallitus kaivaa omaa kuoppaansa syvemmäksi puolustamalla mallia.

Hallitukselle on kuoppaa kaivanut myös koko ajan liikenne-ja viestintäministeri Anne Berner, joka tuli politiikkaan vain käymään.

Liike-elämästä politiikkaan tullessaan Berner kilpailutti kahta puoluetta ja valitsi sen, joka tarjosi hänelle paikan ministerinä. Hän ei koskaan ole edes teeskennellyt olevansa millään tavalla vastuussa äänestäjilleen ja koko Suomen kansalle. Hän on kuin konsultti, joka on pantu tekemään likainen työ. Kun se on tehty, niin hän poistuu. Muut saavat siivota sotkun. Ja sitä sotkua riittää, kuten voitte lukea vaikka täältä.

Kun työ on tehty, niin konsultti poistuu ruotsalaispankki SEB:n hallitukseen. Poliittiset seuraukset jäävät keskustan ja erityisesti pääministeri Juha Sipilän kannettaviksi, kuten Ilta-Sanomien Timo Haapala osuvasti kirjoittaa.

Hallituksen taival on ollut raskas sille itselleen ja erityisesti kansalaisille. Epäonnistunut aktiivimalli on malliesimerkki piittaamattomasta tunaroinnista ja Bernerin konsulttivierailu politiikkaan osoittaa, että liike-elämän opit ovat turmiollisia politiikassa. Toivottavasti opimme tästä jotain.