Käsittämätöntä huttua

Katsoin illalla Ylen viimeistä vaalipaneelia sen verran kuin kestin seurata sitä kaoottista huutamista ja päällepuhumista. Mistään pelisäännöistä eivät piitanneet enempää keskustelijat kuin juontajatkaan. Puheenvuoroja pyydettiin ja joskus annettiinkin, mutta kaikkien puhetta sotkettiin vastaväitteillä ja asiaan liittymättömillä sivukysymyksillä.

Vaalikeskustelujen tarkoitus lienee saada selkoa kunkin puolueen politiikan yleisistä linjauksista, mutta kun koko ajan takerrutaan epäolennaisiin pikkuasioihin, niin päädytään tanssimaan pelkkien sivuseikkojen ympärillä. Erityisen avuttomilta tuntuvat juontajat, jotka eivät saa pidettyä minkäänlaista järjestystä. Lopputuloksena on suunnilleen katsojan kauhu siitä, että joku noista on seuraava pääministeri ja moni muu jokin muu ministeri.

Sanomalehtien tekstiviestipalstat ovat viikkokausia olleet vielä kamalampia. Esimerkiksi tämän aamun Karjalaisessa oli sivun verran sellaista tavaraa, jonka voisi kuvitella olevan bottien suoltamaa. Sen kohteena ovat enimmäkseen SDP, vihreät ja vasemmistoliitto, ja sisältö pelkkää trollausta: SDP on sosialistinen puolue, jonka tavoitteena on sosialistinen Suomi. Jos haluat kaiken olevan huomenna huonommin, niin äänestä vihervasemmistoa.

Siihen on totuttu, että netissä lehdillä ei ole minkäänlaista moderointia, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että sitä ei ole enää edes painetuissa lehdissä. Kaikki kelpaa, kunhan vain saadaan sivut täyteen kommentteja. Onneksi ainakin Karjalainen julisti nyt vaalirauhan eikä enää julkaise yhtään vaaleihin liittyvää yleisönosastokirjoitusta tai tekstiviestiä. Toivottavasti muut lehdet tekevät samoin.

Mutta palataanpa vielä tuohon tekstiviestipalstoja muistuttavaan Ylen vaalikeskusteluun. Sekavan ja johtamattoman keskustelun lisäksi huomio kiinnittyi siihen, että juontajat kyllä tivasivat yksityiskohtia, mutta eivät puuttuneet selkeästi virheellisiin faktoihin. Otan ihan vain esimerkiksi Jussi Halla-ahon, jolta tivattiin edes yhtä konkreettista keinoa rajoittaa maahanmuuttoa. Halla-aho vastasi, että on olemassa vanha ja muinainen keino nimeltä rajavalvonta. Tämä riitti toimittajille, vaikka Halla-aho ei puhunut totta. Rajavalvonnalla ei voida nykyisten sopimusten mukaan estää yhdenkään turvapaikanhakijan tuloa edes Ruotsista siinäkään tapauksessa, että hän on tullut Schengen-alueen turvallisten maiden läpi.

Tästä asiasta olen kirjoittanut monta kertaa, mutta saan aina kommenteiksi vain ilkeää räkytystä mamujen hyysäämisestä ja turvapaikanhakijoiden haluamisesta. Tehdään nyt tämä kerralla selväksi. Ei minulla ole mitään intressiä haluta tänne turvapaikanhakijoita tai yhtään ketään. Minä vain kerron mitä Suomea ja muita maita velvoittava Dublin-asetus sisältää.

Ennen kuin rupeatte taas väittelemään asiasta kanssani, niin lukekaa täältä tiivistelmä. Älkää ruvetko sen jälkeenkään väittelemään kanssani jankuttamalla rajatarkastuksista, sillä rajatarkastus ei estä turvapaikan hakemista. Turvapaikkaa on oikeus hakea, mutta ei välttämättä saada. Hakemuksen käsittelyn tai käsittelymaan selvittämisen ajan on oikeus olla siinä maassa, jossa hakemus on jätetty. Turvapaikanhakijaa ei voida käännyttä suoraan rajalta, mutta hakemuksen pikakäsittely on mahdollista. Sen on kuitenkin tapahduttava säädetyssä järjestyksessä.

Tämä oli esimerkki siitä, että kun toimittajat eivät tunne faktoja, niin hyvä ja rauhallinen puhuja tanssittaa heitä, muita keskusteliljoita ja ennen kaikkea yleisöä oman pillinsä mukaan.

Onneksi ylihuomisen jälkeen päästään taas keskustelemaan koirankakoista ja muista tärkeistä asioista.