Verovälttely ja yritystuet

Eilen mainitsin ohimennen useiden kansalaisjärjestöjen käynnistämän ja Finnwatchin koordinoiman 430 miljoonaa -kampanjan, jolla vedotaan päättäjiin oikeudenmukaisemman verotuksen puolesta. Kampanjan tarkoitus on tukkia lainsäädännön aukot, joiden takia yhteiskunnalta jää saamatta 430 miljoonaa euroa verotuloja vuodessa.

Kampanja alkoi jo viime marraskuussa, mutta vasta nyt Keskuskauppakamari havahtui vastustamaan sitä. Kampanja on kuulemma puoluepoliittinen, ja erityisesti sana verovälttely tuntuu närästävän. Kysehän on täysin laillisesta toiminnasta.

Niin on, ja juuri siitähän tässä onkin kysymys. Kukaan ei ole väittänytkään yritysten syyllistyvän verovilppiin. Ne vain hyödyntävät lainsäädännön aukkoja minimoidakseen verotuksen. Finnwatch on vastannut  Keskuskauppakamarin kritiikkiin kohta kohdalta, mutta se ei tunnu kiinnostavan. Jotkut yritysjohtajat ovat käynnistäneet sosiaalisessa mediassa vastakampanjan, jolla yllytetään boikotoimaan kampanjan takana olevia järjestöjä ja vetämään niiltä lahjoitukset pois.

Keskuskauppakamarin ja yrittäjien pelisilmä petti pahasti ja pahimpaan mahdolliseen aikaan. Juuri kun verovaroista ollaan jakamassa ennennäkemättömän suuria yritystukia, ovat saajia edustavat tahot vastustamassa oikeudenmukaisempaa verotusta. Tämä tehdään vieläpä yllyttämällä vetämään lahjoitukset pois muun muassa lapsia auttavalta Pelastakaa Lapset ry:ltä ja kummilapsitoimintaa harjoittavalta World Visionilta.

Viesti on selkeä. Jos aiotte koskea meidän voittoihimme, niin kostamme sen kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Tällainen toiminta kertoo myös vapaaehtoisen avustustoiminnan olemisesta lahjoittajien armoilla. Jos kohde ei tee kuten lahjoittaja haluaa, niin avustaminen loppuu. Jos käytössä olisi enemmän verovaroja, niin näille vapaaehtoisjärjestöille olisi vähemmän tarvetta.

Mutta niinhän se menee. Nyt yhteiskunnalta eniten tukea saavat eivät halua maksaa yhteiskunnalle enempää veroja. He puhuvat kyllä oikeudenmukaisesta verotuksesta, mutta heille se tarkoittaa sitä, että he itse maksavat mahdollisimman vähän. Tällä hetkellä laillisia lainsäädännön aukkoja ei saa tukkia, sillä se on puoluepolitiikkaa ja likipitäen kommunismia.

Suomi olisi voinut toimia kuten Skotlanti, joka päätti olla maksamatta yritystukia veroparatiisien kautta toimiville yrityksille. Se olisi oikeudenmukaista, sillä joka ei maksa oikeudenmukaisesti veroja, ei myöskään tarvitse tukia. Sellaisille yrityksille voisi ihan hyvin sanoa, että te saitte jo.

Nyt joku tulee taas sanomaan, että entä se ay-liikkeen verovapaus ja pyhä Kojamo, joka tahkoaa ay-liikkeelle rahaa. Tämä iltapäivälehtien ylläpitämä myytti elää sitkeästi, ja jo eilen siitä minulle huomautettiin. Tälle huudatettavissa olevalle kansanosalle olen vastannut jo helmikuussa, mutta vastataan uudelleen.

Ay-liike ei ole Kojamon yksinomistaja, vaan suurimpia omistajia ovat vakuutusyhtiöt ja muut sijoittajat. Ay-liikkeen prosenttiosuudet voitte katsoa tuosta helmikuun jutusta. Kojamo ja ay-liike maksavat liiketoiminnasta veroa ihan tavalliseen tapaan, ja vain ay-liikkeen saamat osinkotulot ovat verottomia. Tämä johtuu yleishyödyllisestä statuksesta, joka on myös työnantajajärjestöillä. Viime eduskuntavaalien alla SDP ja Vasemmistoliitto ehdottivat sekä ay-liikkeen että työnantajajärjestöjen verottamista, mutta se ei käynyt Kokoomukselle ja EK:lle.

Mikä on tämän tarinan opetus? Tietenkin se, että joka paljon saa, haluaa antaa mahdollisimman vähän.