Oikeusvaltio vai oikeustaju?

Kun ministeri rupeaa puhumaan omasta oikeustajustaan tai vain muotoilee sanottavansa vähän siihen suuntaan, niin hän on lipsumassa oikeusvaltioajattelusta populismin puolelle. Huonosti muotoillusta viestistä saatiin puheenaihetta moneksi päiväksi, kun sosiaali- ja terveysministeri Krista Kiuru puhui maanantaina karanteenin määräämisestä kaikille riskimaista tuleville. Hänen olisi pitänyt sanoa täsmällisesti, että karanteenista eivät päätä poliitikot, vaan tartuntatautilain mukaiset viranomaiset. Tästä kerroin eilen.

Koska Kiurun viesti oli huonosti muotoiltu, niin media sai jutun aihetta. Pääministeri Sanna Marin joutui eilen toistamaan monta kertaa jankuttavalle A-studion toimittajalle, että päätös karanteenista ei kuulu poliitikkojen toimivaltaan, vaan viranomaisten. Pohjanoteerauksen teki Iltalehti pistäessään pääkirjoituksessaan jopa kansalaisten välinpitämättömyyden karanteenisuosituksista hallituksen syyksi.

Omasta oikeustajustaan puhuivat eilen ministerit Maria Ohisalo, Annika Saarikko ja Li Andersson. Heidän mukaansa ei tunnu oikeudenmukaiselta, että riskialueille tahallaan matkustaneille ja sen takia karanteeniin määrätyille maksetaan karanteenin ajalta Kelan päivärahaa. Tämän sopan keittämisen aloitti Talouselämä kertomalla virheellisesti Marinin hallituksen antavan omalla päätöksellään tällaisen lahjan.

Se ei ole Marinin hallituksen päätös, vaan tulee suoraan olemassaolevasta lainsäädännöstä. Karanteeniin määrääminen on vapauteen kohdistuva pakkotoimi, jota ei saa määrätä ilman laissa säädettyä perustetta, ja kun sellainen määrätään, niin siitä aiheutuvasta taloudellisesta vahingosta maksetaan korvaus.

Äkkiä ajatellen tuntuu houkuttelevalta ottaa korvaus pois niiltä, jotka omalla välinpitämättömyydellään aiheuttavat itselleen karanteenin. Siinä äkkiä ajattelussa on kuitenkin se paha vika, että sillä loukataan oikeusvaltion periaatetta. Sosiaalietuuksia ei saa ottaa pois huonosti käyttäytyviltä ihmisiltä, sillä jos sille tielle lähdetään, niin heitä löytyy paljon ihan kaikkien etuuksien saajista. Etuudet ovat lakisääteisiä, ja jos niitä ruvetaan karsimaan oikeustajun mukaan, niin ne eivät enää perustu lakiin, vaan mielivaltaan.

Jos itse aiheutettuun karanteeniin määrätyille maksettava Kelan päiväraha tuntuu epäreilulta, niin sitten lakia on muutettava ja oikeus päivärahaan poistettava. Hyvin todennäköisesti siinä törmätään kuitenkin sekä oikeusvaltioperiaatteeseen että perustuslakiin. Oikeusvaltio ei käytä sosiaalietuuksien poistamista rangaistuksena, ja perustuslain mukaan kaikki ihmiset ovat lain edessä yhdenvertaisia.

Oikeastaan meillä on jo kauan rikottu näitä periaatteita vastaan yhden ihmisryhmän osalta. Työttömiä rangaistaan työttömyysetuuden menettämisellä yhden ainoan, jokseenkin mielivaltaisesti päätettävän työstä kieltäytymiseksi katsottavan toiminnan takia. Se ei edes riitä, sillä työttömyysetuutensa menettänyt ja toimeentulotuelle joutunut voi menettää toimeentulotuestaankin 20-40 prosenttia samasta syystä. Jostain syystä lainsäätäjät ovat aikoinaan katsoneet tällaisen menettelyn omaa oikeustajuaan vastaavaksi.

Nyt sitten hallitus selvityttää mahdollisuuden poistaa päivärahaoikeus osalta pakkokaranteeniin määrätyistä. Sen selvityksen tuloksena nähdään, ohjaako tätä hallitusta oikeusvaltioajattelu vai vaikeasti määriteltävä yleinen oikeustaju.