Valitusvirret

-Valituksia, valituksia, valituksia! Tämä kansa ei osaa enää muuta kuin valittaa!

Näin puuskahti hyvinvoivalta näyttävä tuomari Suominen ensimmäisessä Suomisen perheestä kertovassa elokuvassa tultuaan kotiin virastossa viettämänsä raskaan työpäivän jälkeen. Nyt näyttää siltä, että kansa ei valita, mutta oikeistopoliitikot ja elinkeinoelämän johtajat valittavat sitäkin enemmän.

Kysehän on tietenkin pääministeri Sanna Marinin puheista, joista on valitettu kohta viikko putkeen. Marin kysyi, miksi kannattava tehdas lopetetaan ja mietti myös, onko irtisanominen Suomessa liian helppoa. Tällainen puhe koetaan niin vaaralliseksi luokkataistelu- ja vallankumouspuheeksi, että siitä valittamaan on valjastettu opposition lisäksi suunnilleen koko talouselämän johto.

Näiden valitusvirsien mukaan Suomi on yrityksille verohelvetti, ja siihen päälle Marin on kuulemma vaatimassa vielä kuuden tunnin työpäivää. On turha kertoa, että se kuuden tunnin työpäivä on yhden puolueen pitkän aikavälin tavoite, jonka toteuttaminen ei ole nyt ajankohtaista. On turha kertoa, että yritysten veroja on laskettu viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana monta kertaa ja että yrityksiä on tuettu 22 miljardilla eurolla. Nyt hallitus on laskemassa teollisuuden sähköveron EU:n minimiin, mutta sekin sivuutetaan.

Viime vaalikaudella hallitus ajoi läpi kiky-sopimuksen, joka oli noin kahden miljardin euron tulonsiirto palkansaajilta yrityksille ja elinkeinoelämälle. Sen seurauksena työvoiman kustannukset Suomessa laskivat, kun ne kilpailijamaissa nousivat. Sitä edellisellä hallituskaudella yhteisöveroa laskettiin lähes miljardilla eurolla ja sitä edellisellä poistettiin työnantajan Kela-maksu.

Mutta eihän tämä riitä, sillä Suomi on Kreikan ja Pohjois-Korean tiellä, kuten Keskon pääjohtaja julisti Joensuussa käydessään. Karjalaisen juttu on maksumuurin takana, mutta voin referoida sen verran, että pääjohtaja Mikko Helanderin mukaan sosialismi on viety Suomessa pidemmälle kuin missään muualla maailmassa Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta.

Jutussa väitetään, että julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on 60 prosenttia. Tämä väitehän on moneen kertaan todettu vääräksi, ja Julkisen sanan neuvosto on antanut väitteen esittämisestä langettavan päätöksen jo vuonna 2014. Osuus bruttokansantuotteesta on ihan eri asia kuin suhde bruttokansantuotteeseen. Oikeasti julkisen sektorin osuus on 21 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Mutta ei haittaa, sillä padot ovat murtuneet ja nyt saa parkua ja valittaa Suomen kurjuutta sosialistihallituksen kynsissä. Hallituksen suosiosta päätellen kansalla ei ole kuitenkaan isommin valittamista, vaan sen mielestä hallitus tekee inhimillistä politiikkaa. Tämä on niin väärin, että edes väärien tietojen levittämistä ei kaihdeta. Kuten viime lauantaina sanoin, niin hyökkäys näyttää olevan täysin harkittu.

Siihen hyökkäykseen osallistuu kukin kykyjensä mukaan, eivätkä kaikkien kyvyt ole hääppöiset. Kun Marin ihmetteli viikonlopun aikana käytyä somekeskustelua, niin sitäkään hän ei olisi saanut tehdä. Vastaukset olivat jopa tätä luokkaa:

Suomen elinkeinoelämä ja oppositiopolitiikka näyttävät olevan valitusvirsien veisaajien käsissä. Pitäisikö heille antaa koko maakin johdettavaksi? Hehän johtivat maata viime vaalikauden, ja niitä jälkiä siivotaan vieläkin.

Kuva: Sira Moksi