Whataboutismia ja harjausta
-Entäs demarit ja Veijo Baltzar?
-Entä tuomitsiko ja pyysikö Li Andersson anteeksi Misha Dellingerin väkivaltafantasioita?
Tällaisia kommentteja suorastaan ryöppysi eiliseen juttuuni, jossa kerroin veteliläisen perussuomalaisvaikuttaja Jarno Vähäkainun toiminnasta. Hän oli nimennyt kaksi sikaansa rasistisesti maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen mukaan. Sunnuntaina Halla-aho kertoi Iltalehdelle, että puolue on ryhtynyt toimiin. Myöhemmin Vähäkainu kertoi eroavansa puoluevaltuustosta. Eilen Vähäkainu kertoi Facebook-tilillään, ettei erolla puoluevaltuustosta ole merkitystä, koska kausi on lopussa eikä yhtään kokoustakaan ole enää jäljellä
Asia on hoidettu hienosti harjaamalla, Vähäkainun maine kasvoi ja puolue pesi kasvonsa. Nyt jää vielä jäljelle sikojen teurastamisesta saatava ilo.
Tässäpä esimerkki siitä harjauksesta, jota puolue on harjoittanut siitä lähtien, kun Olli Immonen sattui “vahingossa” samaan kuvaan natsien kanssa.
Mennään sitten tuohon whataboutismiin. Sehän on argumentointivirhe, jossa tuodaan esille toinen joko vastaava tai kaukaa haettu esimerkki, jonka tarkoituksena on sotkea, hämärtää ja viedä keskustelua toisaalle. Se kertoo siitä, että keskustelijan eväät ovat lopussa. Näihin ei oikeastaan kannattaisi reagoida, mutta kun näitä niin paljon eilen tarjottiin, niin vastataan.
Veijo Baltzaria koskevia kommentteja on tullut jo toista viikkoa jokaiseen juttuuni. Baltzar oli SDP:n ehdokkaana yhden ainoan kerran vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ja sai 170 ääntä. Siihen aikaan ei ollut vielä epäilyjä seksuaali- ja ihmiskaupparikoksista, jotka ajoittuvat vuosille 2016-2019. Minä en pidä 170 äänen kertaehdokasta kovin merkittävänä poliittisena vaikuttajana, mutta whataboutisteille kaikki mahdollisuudet siirtää maalitolppia ovat arvokkaita.
Li Andersson tuomitsi Misha Dellingerin väkivaltaiset puheet jyrkästi, ja Dellinger irtisanoutui tehtävistään. Asia hoidettiin nopeasti ja tehokkaasti ilman kiemurtelua ja harjausta.
Eilen saamani kommentit olivat niin toistensa kaltaisia, että niiden alkulähteen oli pakko olla jossain tietyssä paikassa. Niin olikin, sillä asialla oli Jussi Halla-aho. Hän vihelsi taas koirapilliin, ja uskolliset kannattajat kuulivat äänen.
Tätä sanotaan nykyisin politiikaksi. Kun muut puoluejohtajat keskittyvät antamaan lausuntoja maalle tärkeistä asioista, niin suurinta oppositiopuoluetta johdetaan antamalla trollausvinkkejä puolueen nettiväelle.
Vasemmiston väkivaltasometukset on kyllä selvästi puoluelinjasta erillisiä vaikka esim. kapitalismi olisikin jollain lailla kohteena.
Sen sijaan perussuomalaisten väkivaltapuheet ovat selvästi linjassa puoluejohdon näennäisesti väkivallattoman puheen kanssa ja kun puoluejohto joka paikassa jakaa ihmisiä,jäsenet ja tukijat eivät koe muuta ratkaisua kuin väkivallan. Hallis kyllä luulee kuvitteellisessa käsityksessään kansalla olevan Suomessa jokin väkivallaton erilliskehitys,mutta kuten näemme se ei pidä paikkaansa.
Sosdem ja muut ovat olleet olemassa jo iät ja ajat ja ne ovat niin suuria puolueita,että niihin liittyvällä ehdokkaalla ei välttämättä ole mitään sinällään leimallisesti vasemmistolaista linjaa, mutta Ps:llä kaikki käryt ovat se todellinen puolueen linja vaikka sen johto sitä sammuttelisikin.
Jos nyt ollaan rehellisiä, niin vasemmistolla on oma pimeä lukunsa historiassa joka ilmeni vielä 70- luvulla Euroopassa vasemmistolaisena terrorismina (esim. RAF) tai meillä sen ihannointina taistolaisuudessa. Turha tätä aikaa on yrittää peitellä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä esim.nykyisen vasemmistoliiton kanssa. En tunne tarkemmin Dellingerin tapausta, mutta ainoa oikea tapa reagoida väkivaltaisiin puheisiin on erottaa jäsen tai tehdä rikosilmoitus jos tarpeen.
Missä menee raja, kuinka monta yksittäistapausta tarvitaan jotta aate voidaan julistaa väkivaltaa ihannoivaksi tai siihen kannustavaksi. Tänään saatiin yksi esimerkki, kun PVL julistettiin oikeudessa laittomaksi. Ei ideologia mihinkään katoa, se muuttaa nimeä tai sulautuu osaksi jotain toista sitä lähellä olevaa samoin ajattelevien joukkoa. Kuinka lähellä esim. perussuomalaiset ovat näitä tahoja on mielenkiintoinen kysymys. Se tiedetään, että persuissa on henkilöitä jotka tuntevat vetoa samaan arvomaailmaan mitä PVL edustaa. Koti, uskonto ja isänmaa ovat arvoja joihin oikeisto on aina uskonut ja uskoo edelleen. Se missä menee raja äärioikeiston ja oikeiston välillä on hiukan kuin se kuuluisa veteen piirretty viiva. Sama viiva voidaan edelleen löytää myös vasemmisto ideologiasta, tosin eri painotuksin.
Eli se mitä sepustuksellani yritän kertoa on se, että kannattaa pitää mieli avoinna myös oman aatemailmansa suhteen. Ei kannata sulkea silmiä ja korvia kun oma aate osoittaa merkkejä radikalisoitumisesta. Puheet ovat ensiaskel väkivaltaan, sen on historia moneen kertaan todistanut ja jos tätä ei ymmärrä, ei ymmärrä tärkeintä.
No nyt meni kyllä aikamoiseksi maalailuksi ja suoraan sanottuna kaikki näyttää laveerauksen jälkeen tasaharmaalta. Kuitenkin vain yksi poliittinen suuntaus on osoittanut merkkejä radikalisoitumisesta.
Juuri äärioikeiston väkivaltaiset teot ja ennen kaikkea uhkaavat puheet ovat tällä hetkellä suurin uhka demokratioille länsimaissa.Näin on todettu niin USA:ssa kuin Euroopassakin. Jos koti, uskonto ja isänmaa aiheuttavat ylivoimaisen suurta pahoinvointia, voidaan kai todeta ettei moisilla iskulauseilla ole enää paikkaa nyky-yhteiskunnassa.
Noo, eipäs unohdeta anarkisteja,antifaa ja muita yleisesti vasemmistoon liitettyjä ääriliikkeitä. Olen toki samaa mieltä siitä, että äärioikeisto on suurin uhka sen näkyvän ja henkilöihin kohdistuvan väkivallan takia.Anarkitsit ovat tyytyneet toistaiseksi lähinnä omaisuuden vahingoittamiseen, joka sekään ei ole kovin fiksua.
En ole asiantuntija, mutta eiköhän molemmat ääripäät ajattele oman väkivallan olevan itsepuolustusta ja oikeutettua.Jonkinlaisena erottavana tekijänä voidaan pitää kohdistuuko väkivalta vastustajina pidettyihin vai täysin sivullisiin. Laveerauksen tarkoitus on pysytellä erossa kummastakin ääripäästä. Meillä on toimiva poliisi ja oikeuslaitos joka viime kädessä päättää sananvapauden ja toiminnan rajoista, mikä ei ole todellakaan itsestäänselvyys vaikkapa USA:ssa.
Missä Suomessa voi nähdä anarkistin, Antifan tai muun vasemmistoon liitetyn ääriliikkeen?
Toki kannatan kaikkien laitojen väkivallan ja ääriliikkeiden vastustamista, mutta kannatta nyt keskittyä niihin, joita oikeasti ilmenee.
Ei sitä antifan eikä vasemmiston ääriliikeeitä ole nykyaikana pystytty todistamaan missään, luulisin. Antifa tarkoittaa yksinkertaiseti sitä että joku henkilö on antifasisti eli vastustaa fasismia ja saman lailla voi olla anti-mitä hyvänsä kuulumatta mihinkään järjestöön. Se se juuri onkin se suurin pelote, antifasistit ovat lukuisia vastustatajia fasismillile mutta ihan yksilöinä miljoonittain ja pelkäävät nämä fasistit ja natsistit että siitä joku järjestö vielä syntyy vaikkei niin monen jotain vastustavan ympäri mailmaa tarvitse järsestäytyä järjestöihin sillä se on ihan tavallista vastustusta fasismiin tai ihan mihin vain.
Sauli, huomaatko miten syvälle menet whataboutismiin ja myös pyörit siinä. Mielestäni persujen tekoja ei tee yhtään paremmaksi se että joku muu on tehnyt jotakin väärin. Ajatusvirhe, kaksi vääryyttä tuottaa yhden oikeuden on ajatus, että vääryys voi oikeuttaa toisen vääryyden. Ei oikeuta, eikä tee persujen tekoja yhtään paremmiksi, vaikka sitä käytetäänkin argumenttina varsin usein.
En pyri puolustelemaan ketään, enkä ymmärrä miksi se fakta että vasemmistolla oli oma väkivallan kanssa flirttaileva menneisyys yritetään “harjata”. Aikalaiskertomuksia taistolaisuuden ajalta on helppo löytää ja heidän tempauksensa olisivat tänä päivänä lööppikamaa jota paheksuttaisiin porukalla, aivan kuten nyt paheksutaan persujen tekemisiä.
Ja korostetaan nyt vielä kertaalleen, ettei silloisen vasemmiston ja nykyisen vasemmiston tekemisillä ole keskenään mitään yhteistä. Olen useaan otteeseen tuominnut persujen möläytykset ja saman tulen tekemään kaikkien samaan sortuvien kanssa. Jos se on whataboutismia, niin sitten en todellakaan ymmärrä mitä kirjoitan…
Noin juuri mainitsemiani argumentaatiovirheitä yleensä käytetään, vaikket tee sitä ehkä nyt tarkoituksella. Halla-aho käyttää niitä huomattavan usein.Mitä tekemistä Vähäkainun puheilla on esimerkiksi vasemmiston menneisyyden kanssa niin että siitä pitää puhua yhtä aikaa, silloin kun pitäisi ottaa kantaa siihen onko Vähäkainun twiitit ja toiminta tuomittavia vai eivät ja tuomita ne jos katsoo että ne ovat tuomittavia.
https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/kriittisen-keskustelun-haasteet-osa-1/
Sauli tosiaan ei oikein vaikuta ymmärtäneen, tai kenties edes lukeneen Sakarin kirjoitusta tänään.
Mitä nyt hänen tekstinsä luin niin lähinnä tarkoitus oli katsoa kukkulan molemmille puolille, eikä “harjata” yhtään mitään. Kaikenlainen poliittinen sikailu ja väkivalta ei ole hyväksyttävää. Eikä aatteen nimissä voi alkaa perseilemään miten tahtoo. Persut toki median avulla osaa sen taidon vallan mainioisti jo, ja se pistää huolettamaan todella paljon.
Ja lisäyksenä, olen lukenut Sakarin kirjoituksia jo pitkän tovin ja hyvin harva ihminen kykenee mielestäni kiteyttämään sanomansa niinkin tiivisti kuin hän pystyy.
Ensimmäisen kerran kyllä saan lukea, että suomalainen vasemmisto ylipäätään tai edes taistolaiset olisivat politiikassaan ihannoineet terrorismia tai RAF:a. Pikemminkin musta aukko erityisesti taistolaisilla oli silmänsä ja korvansa sulkeminen ihannevaltio Neuvostoliiton olosuhteista, mutta sinne suuntaan rähmällään nekin notkeaselkäiset poliitikot aatesuunnasta riippumatta, jotka eivät edes saaneet siltä suunnasta rahoitusta.
Toisaalta esim. Tshekkoslovakian miehityksen äänekkäimmin tuomitsivat eräät nuoret vasemmistolaiset politiikot Suomessa. Suurin osa Länsi-Euroopan kommunistisista puolueista tuomitsivat avoimesti Neuvostoliiton toiminnan, vain Luxemburgin, Länsi-Saksan ja Kreikan kommunistipuolueet antoivat tukensa miehitykselle.
Vielä kun muistetaan taistolaisten olleen parempien perheiden vesoja, jotka tällä tavalla toteuttivat isäkapinaansa. Luin jostakin, että he elättivät kuvitelmia siitä, kuinka vallankumouksen jälkeen heidät sitten päästettäisiin johtoasemiin “pyhän totuuden tietäjinä”.
Mennessäni sitten 18-vuotiaana isohkolle konepajalle metallityöoppilaaksi, huomasin että siellä taistolaisuudesta ei näkynyt vilaustakaan! Kommunisteja siellä kyllä oli, sosdemien rinnalla, mutta työväenluokan yhtenäisyydestä ei suinkaan voinut puhua. Tämä hieman off-topicina.
Minun mielestäni kaiken sen pohjalta, mitä persuista on nähty ja kuultu, haluan kysyä, että onko perussuomalaisten puolue mikään oikea puolue ollenkaan?
Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Lähinnä tuo mieleen parven papualaisia…!
Niin ja eurooppalainen sekä suomalainen vasemmisto, vasemmistoliitto ja SDP, on irtisanoutunut jo aikaa sitten stalinismista ja reaalisosialismista, sen sijaan sosialistisia elementtejä niiden politiikkaan kyllä sisältyy hyvinvointivaltion ja mm. Ruotsissa folkhemmet käsitteen muodossa. Taitavat jo nykyiset kommunistiset puolueetkin olla irtautuneet stalinismista ja reaalisosialismista, persut eivät ole kuitenkaan tehneet pesäeroa uusnatsismiin ja rasismiin vaan peräti tiivistäneet yhteyttään 2017 jälkeen.
Se täytyy todeta ettei oikeisto ja varsinkaan äärioikeisto sulata hyvinvointivaltion sosialistisia tasa-arvoa korostavia piirteitä ja tahtoo siksi ajaa sen alas ja tuoda tilalle rajoittamattoman markkinatalouden ja kapitalismin tai totalitarismin jossa ihmisellä on vain instrumentaalinen arvo. Että sellaista kansallismielisyyttä!
Eihän SDP ole koskaan stalinismia tai reaalisosialismia ihaillutkaan. Kommunisteissahan niitä ihailijoita on ollut.
No ei, huonosti muotoilin. SDP sen paremmin kuin vasemmistoliittokaan ei ole koskaan ollut niiden ihailija. Stalinismia ja reaalisosialismiahan ei ole ollut silloin kun SDP oli yhtä kuin koko vasemmisto ja vasemmistoliittoa muodostettaessa stalinistit ja reaalisosialismin kannattajat jätettiin ulos. Silloin tavallaan vasemmistoliitto irtautui noista mainituista.
Antifa tarkoittaa fasismin vastustajaa, antifasistia. Sellaista järjestöä tai liikettä ei ole, mutta jokainen tavallinen ihminen vastustaa fasismia sen kaikissa muodoissa luonnostaan.
Anarkismi on vain eräs sosialismin suuntaus. Ei hyvä – ei paha. Riippuu toteutuksesta.
“On both sides, on both sides” on trumpismi. Jos vastustaa Trumpin ajamaa kehitystä yhteiskunnassa, ei kannata käyttää trumpismeja.