Terveellisiä muistutuksia

Suuren maailman tapahtumien varjoon jää aina paljon sellaisia uutisia, jotka normaalisti herättäisivät keskustelua. Eiliseltä sattui silmiini kaksi tulevaa oikeudenkäyntiä, joissa vaaditaan rangaistuksia mahdollisesti lain rajat ylittävästä vihapuheesta. Toisessa tapauksessa kyse on PS-nuorten puolentoista vuoden takaisesta twiittailusta ja toisessa sisäministeri Maria Ohisaloon kohdistuneesta laittomasta uhkauksesta.

PS-nuorten tapauksen muistan hyvin, sillä kirjoitin siitä tuoreeltaan. Ohisaloon kohdistunutta uhkausta en tunne, mutta tapauksen nopeasta etenemisestä ja epäillyn vangitsemisesta päätellen se on ollut erittäin vakavasti otettava.

Katsotaanpa vielä tuota PS-nuorten twiittiä, jolla on jo ollut vakavia seurauksia. Osaksi sen takia opetus- ja kulttuuriministeriö peri takaisin osan järjestölle myönnetystä valtionavusta, ja myöhemmin puolue katkaisi siteet nuorisojärjestöönsä ja perusti uuden. Itse twiittaaja erotettiin puolueesta. Nyt twiitti johtaa oikeudenkäyntiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

PS-nuoret tekivät sen virheen, että kuvittelivat voivansa toimia valtionapua saavana poliittisena nuorisojärjestönä samalla tavalla kuin yksityishenkilöinä. Eivät tuollaiset puheet hyväksyttäviä ole yksityishenkilöillekään, mutta rikoksen tunnusmerkistön täyttävien vihapuheiden päätyminen esitutkintaan ja oikeuteen on arpapeliä. Sitä puhetta on niin paljon, että resurssit eivät riitä tutkimiseen ja syyttämiseen. Kun puhujana on puolueen nuorisojärjestö, niin asialla on yhteiskunnallista merkitystä enemmän kuin satunnaisen huutelijan rähinällä. Oikeudenkäynnin lopputuloksesta riippumatta näiden laulujen lunnaat tulivat kalliiksi.

Sisäministeri Maria Ohisalo on jatkuvasti ollut monenlaisen vihapuheen kohteena ehkä enemmän kuin yksikään toinen nykyisen hallituksen ministereistä. Hänen vähättelynsä iltapäivälehdissä alkoi jo tuoreeltaan kesäkuussa 2019, kun Ilta-Sanomat kuvaili häntä kalmanvaaleaksi jääprinsessaksi. Saman vuoden elokuussa Iltalehti hankki itselleen JSN:n langettavan päätöksen väitettyään virheellisesti Ohisalon sanoneen turvapaikan hakemisen olevan sellainen perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle. Siitä voitte lukea täältä.

Näin siis osa mediaa näytti esimerkkiä, ja sitä on totisesti noudatettu. Vielä nykyisinkin jokaisen Ohisalosta kertovan iltapäivälehtien jutun kommenttikenttä täyttyy hetkessä sellaisesta ryönästä, että sekä kommentoijista että lehdistä voisi tehdä monta rikosilmoitusta. Lehdet ovat vastuussa paitsi juttujensa sisällöstä, niin myös siitä, millaisia kommentteja julkaisevat. Moderointi tuntuu loistavan poissaolollaan.

Ohisalo ärsyttää monia, enkä minä oikein keksi siihen muuta syytä kuin että hän on nuori, korkeasti koulutettu ja humaaneja arvoja edustava nainen. Köyhyystutkijana hän tuntee yhteiskunnan epäkohdat ja asiaosaajana hän tietää kansainvälisten sopimusten velvoittavuuden vaikkapa turvapaikanhakijoiden osalta. Hän edustaa oikeusvaltioajattelua, ja se tuntuu olevan liian monelle ylivoimainen asia ymmärrettäväksi.

Nyt nähdään, että ainakin ministerin turvallisuuteen kohdistuvalla vihapuheella on rajansa. Eihän se elämänkoulussa luokalle jääneiden kirjoitteluun vaikuta, mutta ainakin pahimpien öykkäreiden pitäisi ajatella, että laki ja moraalisäännöt koskevat heitäkin. PS-nuoret saivat huomata sen jo silloin, kun menettivät rahansa ja asemansa. Se oli moraalinen opetus, ja nyt on vuorossa juridiikan oppitunti.

Entä se sananvapaus? Nämä kaksi oikeudenkäyntiä osoittavat, että sananvapaus ei edelleenkään koske rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä puheita.