Samalla puntarilla

Eilen kirjoitin oikeusvaltiosta, ja ihan sattumalta samoihin aikoihin käsityksensä oikeusvaltiosta ilmaisi myös kansanedustaja Jani Mäkelä (ps).

Vähän myöhemmin Mäkelä täsmensi sanojaan näin.

En tiedä mitä Mäkelä tarkoittaa kaksoisstandardilla, koska sellaista ei tuomioistuimilla ole. Tänä aamuna minulle lähetettiin linkki uutiseen,  jonka mukaan ylilääkäriä fasistiksi sanonut kunnallispoliitikko tuomittiin kunnianloukkauksesta. Tapausta tarkemmin tuntematta siinä näyttäisi ihan periaatteellisella tasolla olevan jotain samaa kuin Johanna Vehkoon saamassa tuomiossa Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaan toisen halventaminen muutenkin kuin totuudenvastaista tietoa esittämällä on kiellettyä. Jokainen tapaus käsitellään erillisenä ja jokaisella on kunnian suoja.

Tässä ylilääkärin tapauksessa kunnallispoliitikko teki sen virheen, että kohdisti loukkauksen henkilöön ja ilmeisesti pyrki vielä vaikuttamaan hänen työhönsä. Noita ylilääkärin twiittejä en ole nähnyt, mutta jos ne kunnallispoliitikon mielestä olivat rasistisia ja fasistisia, niin niistä olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. En rupea arvailemaan miten siinä olisi käynyt, mutta näin nämä asiat oikeusvaltiossa hoidetaan. Omaa oikeudenkäyntiä ei järjestetä sosiaalisessa mediassa eikä kenellekään ruveta hankkimaan siellä potkuja.

Tämä muuten kannattaa muistaa kaikkien niiden, jotka suunnilleen päivittäin vaativat Apu-lehden päätoimittajaa sulkemaan tämän blogini tai kertovat minulle vievänsä kirjoitteluni SDP:n puoluehallituksen käsittelyyn kiihottamisena kansanryhmää vastaan. Tällainen uhkaus minulle pari päivää sitten tuli ihan oikeasti, ja silloin jo pikkuisen hymyilytti. Minkään puolueen jäsenet ja kannattajat eivät muodosta lain tarkoittamaa kansanryhmää, minä en kirjoita SDP:n nimissä eikä poliittinen puolue ole mikään tuomioistuin. Niin että onnea vain tällekin yritykselle.

Oikeusvaltiossa oikeutta jakavat riippumattomat tuomioistuimet lakia noudattaen. Ei ole olemassa mitään kaksoisstandardia, vaikka varsinkin äärioikeisto puhuu jatkuvasti poliittisista oikeudenkäynneistä. Äärioikeiston mielestä poliittista on kaikki heidän omaan toimintaansa kohdistuva poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten toiminta, vaikka kyse on puhtaasti rikosoikeudesta.

Kaiken kaikkiaan oikeusvaltio käsitteenä tuntuu olevan monille hämärä, ja vielä hämärämpää näyttää olevan rikosprosessin erottaminen muusta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Keskustelua käydään kaikkialla jatkuvasti, ja oikeuslaitosta se kiinnostaa vasta sitten, kun lakia rikotaan. Sen rajan vetäminen sitten onkin jo toinen juttu, sillä varsinkin tavallisten kansalaisten tekemät rikosilmoitukset vaikkapa kunnianloukkauksesta tuppaavat usein jäämään tutkimatta ja tuomitsematta.

Mutta sitten kun niitä tutkitaan, niin niitä punnitaan samalla puntarilla kenenkään puoluekantaa katsomatta. Toisin olisi sitten, jos poliitikot nimittäisivät tuomarit ja pääsisivät vaikuttamaan tuomioistuinten toimintaan yksittäistapauksissa. Niin tehdään niissä maissa, jotka eivät ole oikeusvaltioita.