Jonkun pitää tehdä jotain!

Koronavirus leviää kiihtyvällä vauhdilla ja kansa vaatii maan hallitusta hoitamaan viruksen pois kuljeksimasta. Vaaditaan nopeita toimia, maskipakkoa sekä täydellistä sulkua ja kysellään, kuka tätä kaikkea oikein johtaa vai johtaako kukaan. Kun hallitus sitten antaa viruksen leviämisen torjuntaan tähtääviä lakiesityksiä, niin alkaa toisenlainen huuto. Väärin päätetty, ei näin, järjettömiä päätöksiä ja nekin ihan väärässä järjestyksessä tehty. Tänään Ylen Aamu-tv:ssä toimittaja puhui suoraan hallituksen sekoilusta.

Näin ohjaillaan massoja. Me ihmiset olemme laumaeläimiä, ja juuri kriisin hetkellä se näkyy kaikkein selvimmin. Kun ilkeästi sanon, niin massojen mielipiteiden ohjailu näyttää karjalauman ajamiselta. Niitä ajajia vain on niin paljon, että iso osa laumasta pyörii epätietoisena paikallaan osaamatta päättää mihin suuntaan pitäisi mennä. Niinpä mennään tänään yhteen suuntaan ja huomenna toiseen. Ministeri Krista Kiuru puhui eilen osuvasti narulla työntämisen vaikeudesta.

Semmoista se demokratiassa on. Ei ole yhtä johtajaa, eikä pidäkään olla. Poliittisella päätöksenteolla on selkeät rajat, joista kerroin eilen. Hallitus ei ohjaile viranomaisia yksittäistapauksissa, vaan ainoastaan antaa eduskunnalle lakiesityksiä. Viranomaiset päättävät itsenäisesti lain tulkinnasta. Juuri tämän takia aluehallintovirastot päättävät itsenäisesti kuntosalien sulkemisesta. Kyse ei ole hallituksen “sekoilusta”, vaan ministeriön ja aluehallintovirastojen erilaisesta lain tulkinnasta. Sitä ei maan hallitus mahtikäskyllä voi yhtenäistää.

Entäpä sitten se muu sekoilu? Viime viikolla hallitus ilmoitti maaliskuun 8. päivänä alkavasta sulkutilasta, ja se oli viestinnällinen kömmähdys. Sellaista sanaa ei laki tunne, joten se aiheutti hämmennystä. Tähän päivään mennessä lienee jo kuitenkin tullut selväksi, että se tarkoittaa niitä lainsäädännöllisiä toimia, joita hallituksessa on vireillä.

Yksi sellainen on ravintoloiden väliaikaiseen sulkemiseen tähtäävä lakiesitys. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiesitys voi edetä eduskunnassa, eikä sen hyväksymiselle ole perustuslainsäädännöllistä estettä. Ravintolat olisi voitu sulkea jopa ilman poikkeusolojen toteamista, ja arvaan tätäkin käytettävän sopan hämmennyskauhana. Sanotaan, että hallitus oli ylivarovainen ja tuhlasi aikaa turhaan mutkaan perustuslakivaliokunnassa.

Mitähän olisi sanottu, jos hallitus ei olisi vienyt asiaa perustuslakivaliokuntaan? Olisi noussut hirveä huuto perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden rajoittamisesta ja diktaattorin otteista. Siis juuri niistä otteista, joita päivittäin vaaditaan, jotta virus saadaan pysäytettyä.

Lakiesitysten aikataulustakin on valitettu. Perustuslakivaliokunta kiinnitti vakavaa huomiota siihen, että sille ei hallitus voi asettaa määräaikoja. Eduskunnan puhemies huomautti viime viikolla, että eduskunnallekaan ei saa asettaa lakiesitysten käsittelyn määräaikoja. Tämä on tietenkin ihan totta, mutta jos samaan hengenvetoon vaaditaan nopeita toimia ja rajoittamatonta käsittelyaikaa, niin se rupeaa haisemaan arvovaltakamppailulle. Ja kun se nostetaan uutisiin ensimmäiseksi asiaksi, niin hallitus näyttää taas sekoilevan.

Sitten päästään taas sanomaan, että eihän tätä touhua johda kukaan. Pitää tehdä nopeita päätöksiä, pitää sulkea paikat heti, pitää säätää maskipakko, pitää tehdä sitä ja tätä, mutta yksikään päätös ei saa koskea minua. Muuten se on väärin päätetty ja on se väärin päätetty joka tapauksessa. Mutta jonkun pitää nyt ehdottomasti tehdä asialle jotain, jonkun pitää ottaa ohjat käsiinsä.

Tässä käy vielä niin, että samanaikaisesti kovia toimia ja rajoittamatonta vapautta vaativa kansa tulee saamaan niitä kovia toimia. Valmiuslaki voidaan ottaa käyttöön vaikka kokonaisuudessaan, ja sitten tulee niitä kovia toimia. Parempi vaihtoehto on edetä demokratian keinoin, ja toivottavasti myös kansan mielipiteiden muokkaajat pitävät tätä vaihtoehtoa parempana.

Virus ei tottele valmiuslakiakaan, vaan sekin laki on tehty ihmisiä varten.