Rokotukset ja yhdenvertaisuus

Viime päivinä on keskusteltu sekä rokotusten alueellisesta kohdentamisesta pahimmille tartunta-alueille että rokotepassista, jolla yhteiskuntaa voitaisiin avata turvallisesti niille, jotka jo ovat saaneet rokotteen. Pääministeri Sanna Marinin mukaan hallitus haluaa avata yhteiskuntaa kaikille, ei vain rokotteen saaneille. Marin kuitenkin lisää, että rokotustodistus olisi tärkeä väline matkailuun.

Hallituksen linjaukset eivät miellytä kaikkia. Osmo Soininvaara piti jo viikko sitten hallituksen päätöstä olla heti painottamatta rokotuksia pahimmille tartunta-alueille kammottavana, ja nyt hän näkyy pitävän rokotepassia kesän pelastajana. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kannattaa myös rokotepassia työvälineenä, jolla saataisiin ravintoloita auki ja tapahtumatuottajille töitä. Hän taisi sanoa kyselytunnilla, että siellä missä on tahto, on myös tie, ja että kyseessä on puhtaasti perustuslain tulkintakysymys. Sosiaalisessa mediassa on sitten irvailtu, että demarit haluavat kaikkien kärsivän yhdenvertaisesti.

Kyse on tosiaankin perustavaa laatua olevasta asiasta eli yhdenvertaisuudesta lain edessä. Vähän huolestuneena luin, että joidenkin perustuslakiasiantuntijoiden mukaan rokotepassille ei ole perustuslaillista estettä. Rokotetut voidaan tietyin ehdoin asettaa eri asemaan rokottamattomiin nähden, sillä perustuslain 6 §:n mukaan ihmisten asettaminen eri asemaan on mahdollista, jos siihen on hyväksyttävä peruste. Lisäksi yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä säädetään vielä tarkentavasti, että erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä on muutoin hyväksyttävä tavoite. Käytettyjen keinojen pitää myös olla oikeasuhtaisia.

Näinkös helposti se sitten käy? Todetaan vain, että eriarvoinen kohtelu on täysin mahdollista, kunhan sen tavoite vain todetaan hyväksyttäväksi ja keinot oikeasuhtaisiksi, ja sitten säädetään laki.

Koska näitä asioita jokainen miettii itsekkäästi omasta näkökulmastaan, niin teenpä samoin. Ajatellaanpa nyt, että hallitus päättäisi rokotusten alueellisesta kohdentamisesta niin, että minä pienemmän tartuntariskin alueella asuvana 63-vuotiaana ja perusterveenä joutuisin odottelemaan rokotusvuoroani, jotta samanikäinen terve helsinkiläinen kaverini saisi rokotteen ennen minua. Jos sen lisäksi vielä säädettäisiin rokotepassista todeten sen olevan perustuslain mukainen, ja jos sitten minä saisin päähäni ajella Helsinkiin tapaamaan sitä samanikäistä rokotteen jo saanutta kaveriani.

Jos päättäisimme mennä vaikkapa teatteriin ja sen päälle ravintolaan syömään, niin kaveri pääsisi sisään, mutta minä en, koska minua ei ole rokotettu. Ovella olisi kyltti, jonka mukaan pääsy olisi sallittu vain rokotetuille. Näiden samojen perustuslakiasiantuntijoiden mukaan se ei olisi mahdollista, sillä pelkällä rokotepassilla ei voitaisi luoda ihmisten välille erioikeuksia. Rokotepassin käyttöön ottaminen ei voisi johtaa siihen, että rokottamattomilta evättäisiin kokonaan pääsy ravintoloihin, sanoo sama perustuslakiasiantuntija, jonka mielestä rokotepassille ei ole perustuslaillista estettä.

Nyt minä kysynkin, että mihin sitä rokotepassia sitten tarvitaan, jos sillä ei kuitenkaan voida estää minun pääsyäni teatteriin ja ravintolaan? Eikö sitä kysyttäisikään missään, ja jos kysyttäisiin, niin voisinko vain viitata kintaalla ja uhata kyselijää syrjintäsyytteellä? Ja kun kysymään ruvettiin, niin miksi minun pitäisi jäädä odottelemaan omaa rokotusvuoroani sen takia, että joku ikäiseni helsinkiläinen tai turkulainen saisi omansa? Enkö minä ole oikeutettu ihan samanlaiseen suojaan kuin hänkin? Vai pitäisikö hänen sittenkin saada se rokote ensin, koska hänellä on suurempi riski saada tartunta?

Kuten nähdään, niin ei tämäkään asia ole niin yksinkertainen kuin sen voisi kuvitella olevan. Kyse on taas siitä toimenpiteen oikeasuhtaisuudesta, jolla perustuslakivaliokunta tyrmäsi liikkumisrajoitukset. Luulenpa, että perustuslakivaliokunnalla olisi yhtä ja toista sanottavaa varsinkin rokotepassin vaikutuksesta palvelujen saatavuuteen. Kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti, eivätkä toiset saa olla yhdenvertaisempia kuin toiset.

Nyt voisin tietysti muistella, millainen eriarvoinen kohtelu on maailmassa ollut ihan laillista ja miten vähempiarvoiset on eroteltu muista näkyvillä merkeillä ja palvelukieltokylteillä, mutta antaa olla. En minä sinne Helsinkiinkään nyt ole tulossa, joten senkin puolesta voitte olla huoletta. Kunpahan taas mietin aamun ratoksi, että helpolta ja suoralta vaikuttava tie ei oikeusvaltiossa ole pelkkä tahdon asia.