Nytkö puhutaan sotesta?

Olen muutaman kerran ihmetellyt sote-keskustelun loistamista poissaolollaan, vaikka kyseessä on tämän vaalikauden tärkein ja kauaskantoisin asia. Viimeisimmät ihmettelyni voitte lukea täältä ja täältä. Nyt kun  sosiaali- ja terveysvaliokunta on saanut oman lausuntonsa valmiiksi, niin lakiesityksen käsittely alkaa eduskunnassa ja siitä päätetään näillä näkymin ensi viikolla. Nyt viimeinkin alkoi julkinen keskustelu, mutta millä tavalla?

Surkealla tavalla. Eilisillan A-studiossa asiasta keskustelivat 15 minuuttia soten valmistelusta vastaava ministeri Krista Kiuru ja oppositiota edustava kokoomuksen Elina Valtonen. Jos katsoja ei tiennyt soten aiemmista vaiheista ja nykyisen esityksen valmistelusta mitään, niin eipä hän viisastunut nytkään. Aamun uutisissa kerrottiin opposition kritisoivan uudistusta voimakkaasti ja näytettiin illan keskustelusta pätkä, jossa Valtonen sanoi soten tulevan kalliiksi ja että sen virheitä korjataan kauan.

Medialla on ollut niin kiire tehdä kohu-uutisia milloin mistäkin asiasta, että pitkäjänteinen soten seuranta on unohtunut. Kokonaisuutena sote on niin iso uudistus, että harva toimittaja sitä pystyy avaamaan. Onneksi soten käänteitä vuosikausia seurannut Ylen Tiina Merikanto on tehnyt erinomaisen analyysin soten vaiheista eri hallitusten aikana. Lukekaa se, niin saatte jonkinlaista perspektiiviä. Toivottavasti myös ajankohtaisohjelmien ja uutisten toimittajat tutustuvat siihen ennen kuin seuraavan kerran kertovat opposition rajusta kritiikistä.

Se kritiikki nimittäin kolahtaa opposition omaan nilkkaan. Kun Kiuru illalla nosti esille Sipilän hallituksen markkinavetoisen maakuntamallin, niin Valtonen sivuutti aiheen kokonaan. Viime vaalikaudella kokoomus kannatti voimakkaasti maakuntamallia, joka nyt ei kelpaa ollenkaan. Mikä on syy tähän täyskäännökseen?

Se on juuri se markkinamalli, jota valinnanvapaudeksi sanottiin. Tarkoitus oli avata koko sosiaali- ja terveysala kilpailulle, jossa julkinen sektori olisi ollut vain yksi toimija markkinoilla. Tässä suunnitelmassa mentiin niin pitkälle, että poliitikot sopivat keskenään ilman virkamiesvalmistelua jopa julkisen sektorin yhtiöittämispakosta. Se suunnitelma törmäsi perustuslakiin, jonka mukaan julkisella sektorilla on vastuu palvelujen olemassaolosta siinäkin tapauksessa, että se ei itse tuota niitä yhtään tai tuottaa vain murto-osan. Puskista tullut yhtiöittämispakko olisi antanut vuosia kilpailuun valmistautuneille terveysjäteille etulyöntiaseman, ja suurin osa toiminnasta olisi siirtynyt markkinavetoiseksi. Yhteiskunta olisi maksanut kaikki viulut, ja se vasta kalliiksi olisi tullut.

Sipilän mallissa ei ollut hintakattoa, mutta kustannusten kasvun leikkuri oli. Sitä kokoomus tuntuu haikailevan vieläkin. Terveydenhoidon kustannukset kasvavat koko ajan ikääntymisen, sairastavuuden ja hoitojen kehittymisen takia, mutta Sipilän malli olisi leikannut tätä kasvua. Se olisi tarkoittanut huonompaa hoitoa kalliimpaan hintaan, sillä tehtävät suunnilleen monopoliksi saanut yksityissektori olisi voinut nostaa palvelujen hintaa omaan tahtiinsa. Julkisesta sektorista ei omalla tuotannollaan olisi ollut sen kilpailijaksi, mutta sen olisi pitänyt vastata palvelujen olemassaolosta. Ei olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin maksaa.

Jokainen voi miettiä, kumpi on kalliimpi. Voitontavoittelulle alistettu palvelutuotanto yhteiskunnan piikkiin vai pääosin julkisen sektorin ilman voitontavoittelua tuottamat palvelut? Miettikääpä tätä, kun seuraavan kerran uutisoidaan opposition voimakkaasta kritiikistä. Sille kritiikille on selkeä syy, ja se on yhä elävä halu ulkoistaa palvelutuotanto.

Mutta mitäpä näitä kertomaan, kun parempia uutisia saadaan poliitikkojen keskinäisistä nokitteluista asiasta, jonka taustoja keskivertokansalainen ei kovin hyvin tiedä eikä muista.

Kerrataan vielä pääasiat. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueiden vastuulle. Helsinki saa oman erillisratkaisunsa. Julkisen sektorin palvelutuotantoa täydennetään ostopalveluilla nykyiseen tapaan, mutta kokonaisulkoistukset ovat kiellettyjä. En ymmärrä miksi niitä on saanut edes tehdä, sillä viranomaistehtäviä ei saa ulkoistaa. Rahoitusvastuu siirtyy ensimmäisessä vaiheessa kunnilta valtiolle, ja maakuntaveroa ruvetaan valmistelemaan. Ja se ei sitten ole uusi vero nykyisten päälle, vaan kunnallisvero alenee saman verran kuin sen tuotosta nyt käytetään sote-palveluihin.

Tämä oli varmaankin melkoisen turha yritys avata soten taustoja, mutta olenpahan taas kerran sanonut.

EDIT 16.6.2021. Kommentoinnista huomautan taas kerran, että jos kommenttinne ei ilmesty näkyviin heti, niin ei se ilmesty yhtään sen nopeammin, vaikka kirjoittaisitte sen kymmeneen kertaan. Olen ainoa moderoija, enkä ole koko ajan paikalla. Ja jos kommenttinne ei ilmesty näkyviin muutaman tunnin sisällä, niin se ei ilmesty koskaan. Olen siirtänyt sen roskakoriin, eikä siitä päätöksestä ole valitusoikeutta.

Kommentit (77)
  1. ”Jokainen voi miettiä, kumpi on kalliimpi. Voitontavoittelulle alistettu palvelutuotanto yhteiskunnan piikkiin vai pääosin julkisen sektorin ilman voitontavoittelua tuottamat palvelut?”

    Tuossapa soteuudistus tiivistettynä. Eikä kirjoituksesi kaikille lukijoillesi suinkaan ole ”turha yritys”😉

    1. Hannu Lehtiö
      16.6.2021, 18:19

      Kirjoitat asiaa !

    2. Ei ole turha yritys mutta valitettavasti blogistilla on tapana halveksia lukijoitaan tuollaisilla kommenteilla.
      Toisaalta ymmärrän ajoittaisen turhautumisen.

      Tämä on valitettavaa, koska tämäkin blogikirjoitus oli täyttä asiaa, ja olisin sen mielelläni jakanut. Tärkeää tietoa sisäistettäväksi.

      1. Ketä tuo kommentti halveksii, ei ainakaan minua! Ymmärrän kyllä että totuuden tunnustaminen on joillekin vaikeaa ja se jopa sattuu, eivätkä kaikki edes kehtaa vastata rehellisesti,mutta ei se ole osoitus siitä että kysyjä halveksii vastaajaa, varsinkaan kun vastaus on jokaisen itse päätettävissä.

        Mutta mikä onkaan vastauksesi tuohon kysymykseen? Oma vastaukseni on että jos valta siirtyy myyjälle, niin ostaja maksaa lopulta kalliisti. Nyt ostaja haluaa varmistaa sen ettei se joudu vedätetyksi ja että kansalaiset saavat mahdollisimman yhdenvertaiset ja laadukkaat sote-palvelut.

  2. Kiitos Saku, että selkeästi esität asiat. Eipä taida paljon muita olla Tiina Merikannon lisäksi.

Kommentointi suljettu.