Epäilyksen varjot

Elokapina on osoittanut sivistyksen ja oikeusvaltioajattelun pintasilauksen niin ohueksi, että tarvitaan vain yksi mielenosoitus paljastamaan sisimmät tunnot. Poliitikkojen suhtautumisesta kirjoitin toissapäivänä ja eilen, ja sosiaalisessa mediassa on hekumoitu omankädenoikeudella. Omatekoiset juristit ovat tarjonneet sovellettavaksi rikoslaista vuonna 1999 poistettua kapinaa ja on luvattu tulla telttailemaan minun pihatielleni, koska sen on oltava nyt sallittua. Myös monille muillekin tuttu häirikköni havahtui taas hekumoimaan tulevalla kostolla.

Kapinan rikosnimikettä ei tosiaankaan laissa ole ja yksityisalueella saa telttailla vain maanomistajan luvalla. Tuo monille tutuksi tullut huoritteleva häirikkö saa kiehua omien ongelmiensa liemessä.

Monet poliitikot ovat ihan tosissaan väittäneet sisäministeri Maria Ohisalon ohjaavan poliisin toimintaa suoraan, ja ainakin kansanedustaja Sanna Antikainen on luvannut tehdä asiasta kirjallisen kysymyksen. Tässä kaikille lyhyt juridinen arvio, jonka kokenut juristi Vesa Tähtinen kirjoitti Fb-sivulleni:

Sisäministeriön päällikkönä toimiva sisäministeri ei ole lain (Poliisilaki 12 § ja Valtioneuvoston asetus poliisista 1 §) mukaan poliisimiehen asemassa, joten hänellä ei ole oikeutta toteuttaa laissa erikseen poliisille annettuja valtuuksia. Ministeri ministeriön päällikkönä vastaa toimialaa koskevan lainsäädännön valmistelusta ja hallinnon alan strategisesta suunnittelusta ja ohjauksesta, mutta ei yksittäisten, merkitykseltään laajakantoistenkaan operaatioiden ja tehtävien toteuttamisesta, eikä hänellä ole niihin liittyvää käskyvaltaa. Eli lyhyesti: sisäministerillä ei ole poliisin valtuuksia eikä siis oikeutta antaa poliisille operatiivisia käskyjä.

Suunnilleen tällainen tulee olemaan myös Antikaisen kirjalliseen kysymykseensä saama vastaus.

Kun Ohisalon päälle yritetään heittää epäilyksen varjoa, niin saman voi tehdä myös toisin päin. Perjantai-iltana Vihdin sheriffiksi itseään tituleeraava jokapaikanhäirikkö Panu Huuhtanen kutsui koolle äärioikeistolaisen vastamielenosoituksen, jonka itse nimesi natsileiriksi. Paikalle saapui heti perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas, jonka toimintaa poliisin taivuttelemiseksi on kehuttu yhtä vuolaasti kuin Huuhtasenkin. Myös kokoomusta lähellä oleva Päivän Byrokraatti innostui asiasta.

Erityisesti asiasta innostui Johan Bäckman:

Aiemmin Juha Korhosen ja nykyisin Johan Bäckmanin vetämä MV-lehti korostaa Peltokankaan roolia tapahtumissa:

(Kuvakaappaus MV-lehdestä.)(Kuvakaappaus MV-lehdestä.)

Nyt voikin kysyä, käyttikö Peltokangas väärin kansanedustajan asemaansa painostaakseen poliisia. En edes odota vastausta, koska se on ihan selvä. Poliisi ei tottele yksittäisen kansanedustajan käskyjä, ohjeita tai neuvoja sen enempää kuin sisäministerinkään. Tämä on vain Huuhtasen, MV:n ja Johan Bäckmanin yhteiskunnanvastaista performanssia, johon kansanedustaja näkyy osallistuvan mielellään. Niin tekee myös hänen puolueensa puheenjohtaja:

MV-lehti ja sitä lähellä olevat piirit antavat kuvan hallituksen kaatavasta operaatiosta, mutta tämän julkisivun takana onkin sitten karu ja ilmeisen viinanhuuruinen todellisuus.

Poliitikkojen kannattaa miettiä tarkkaan suhtautumistaan Elokapinan mielenosoitukseen. Epäilyksen varjo voi tulla mistä suunnasta tahansa ja äkkiä voi huomata olevansa äärioikeiston mannekiini.

***

EDIT 20.6.2021 klo 12.30

Korjattu tekstiä siten, että Juha Korhonen ei ole enää MV:n päätoimittaja.