Teoreetikon testamentti

Suomi-areenassa on taas tänäkin kesänä pidetty puheita, jotka eivät kiinnosta juuri ketään. Lievää mielenkiintoa on kohdistunut perussuomalaisten puheenjohtajuuden jättävän Jussi Halla-ahon puheeseen, jossa hän palasi takaisin Scriptan ja Vieraskirjan hämärään maailmaan puhumalla meneillään olevasta kulttuurivallankumouksesta. Hänen mukaansa kulttuurivallankumouksen heijastumina voidaan pitää muun muassa Elokapina-ympäristöliikettä, Black Lives Matter -liikettä ja intersektionaalista feminismiä, ja suurin osa suomalaisista kokee hänen nostamansa aiheet esimerkiksi sukupuolivähemmistöihin liittyen sairaiksi.

Suurin osa suomalaisista ei piittaa näistä puheista tippaakaan, koska heillä on muutakin tekemistä. Vaikkapa köyhyyden ja työttömyyden kanssa kamppailevaa ei auta yhtään, jos hänen ongelmansa selitetään johtuvan intersektionaaliseen feministiseen ajatteluun perustuvasta kastijärjestelmästä, jossa ihmisen puheoikeus ja oikeus tehdä ja sanoa asioita on kiinni siitä, millaisiin uhrikategorioihin hän kuuluu. Sen sijaan saattaisi auttaa ainakin ymmärtämään, jos kerrottaisiin niiden yhteys yhteiskuntaluokkaan, alkuperään, seksuaaliseen suuntautumiseen ja ikään. Se nimittäin on sitä intersektionaalisuutta eli moniperusteista ja risteävää eriarvoisuutta, joka jostain syystä on muodostunut halla-aholaisille kirosanaksi.

Niin kävi nytkin. Halla-ahon kannattajat riemuitsevat tuttuun tapaan, kuinka Mestari taas tyhjensi pajatson, jauhotti kaikki ja sai muut puolustuskannalle. Tokkopa heistä kovinkaan moni edes ymmärsi Halla-ahon puheesta muuta kuin että sukupuolivähemmistöt ovat sairaita, mutta se riittääkin heille. Omat ennakkoluulot saavat vahvistusta. Heille Halla-aho saisi sanoa vaikkapa vain ”Halipatsui ja huh-hah-hei”, niin he ylistäisivät sanojen osuvuutta.

Jos ilmastonmuutoksesta huolestunut Elokapina on kulttuurivallankumousta, niin olkoon. Jos yhdenvertaisen kohtelun ja yhtäläisten oikeuksien vaatiminen kaikille ihonväriin ja seksuaaliseen identiteettiin katsomatta on kulttuurivallankumousta, niin olkoon. Siinä tapauksessa se kulttuurivallankumous on ollut käynnissä jo YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta lähtien. Suomen perustuslakikin lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, joten ilmeisesti myös perustuslaki on intersektionaalisen feminismin saastuttama.

Vanhaan tapaan Halla-ahon ajattelu näyttää kumpuavan siitä ajatuksesta, että tietyt vähemmistöryhmät nähdään lähtökohtaisesti alempiarvoisina ja että tämä kategorisointi on hyvä asia, jota ei saa muuttaa. Tätä sielun kannelta sopivasti näppäilemällä Halla-aho saa kannattajiensa jakamattoman suosion, sillä kuvitelma valkoisen heteromiehen ylivertaisuudesta ja luonnollisesta asemasta muita parempana istuu täydellisesti alemmuudentuntoiseen ajatteluun.

Tällaisen testamentin Halla-aho jättää seuraajalleen puolueen puheenjohtajana, joten todennäköisesti saamme jatkossakin turhaan odottaa puolueelta konkreettisia kannanottoja vaikkapa soteen, työttömyyteen, köyhyyteen, koulutuspolitiikkaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Jos Riikka Purralta kysytään, niin hän luultavasti toteaa tuttuun tapaan, että on meillä näkemyksiä muihinkin asioihin kuin maahanmuuttoon, seksuaalivähemmistöjen sairauteen ja ympäristövouhotukseen – ja jatkaa puhumista juuri niistä.