Mikään ei muutu

Kahdessa edellisessä jutussani kerroin, että pesun ja vahauksen jälkeen perussuomalaiset jatkavat kaksilla rattailla ajamista. Eilisen päivän uutisoinnin perusteella lisään vielä, että media tulee kehumaan niiden rattaiden olevan ihan uudet. Eilen puheenjohtajaksi valittu Riikka Purra sai monissa medioissa niin kritiikitöntä kehua, että oikeastaan vain toimittajien uskollisuudenvala jäi puuttumaan.

Johtaja on siis vaihtunut, ja kuten väistynyt johtaja Jussi Halla-aho jäähyväispuheessaan sanoi, niin puoluejohto ei tee puoluetta, vaan se vain edustaa sitä. Purra on monta kertaa sanonut, että puolue jatkaa entisellä linjalla, jonka painopiste on maahanmuutossa. Hän lupasi kuitenkin perustella linjaa tähänastista paremmin, ja tarpeen se olisikin. Kiinnostaisi esimerkiksi tietää, miten salaliittoteoriaksi todettuun väestönvaihtoteoriaan nyt suhtaudutaan tai miten sitä perustellaan.

Uusi puoluejohto tulee edustamaan puoluetta jopa entistä selvemmin, ja käräjäoikeudesta aloitetaan. Varapuheenjohtajistoon nousseet Mauri Peltokangas ja Sebastian Tynkkynen aloittavat edustamisen vastaamalla syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Peltokangas on ensikertalainen, mutta Tynkkysellä on samasta rikoksesta jo kaksi tuomiota. Purra sanoi eilen Ylen iltauutisissa, että oikeastaan nämä rikosjutut ovat yhteiskunnan vika ja kertovat sen tilasta. Vastaavassa tilanteessa Timo Soini sanoi aikoinaan, että puolueessa on vielä vähän rosoa.

Jos kansanedustaja rikkoo lakia, niin se ei ole yhteiskunnan vika, vaan lakia rikkovan kansanedustajan vika. Niiden rosojen hiomiseen olisi ollut vuosia aikaa, mutta sitä ei ole koskaan ollut tarkoituskaan tehdä. Kuten aiemmassa jutussani sanoin, niin puolueen kannatus perustuu hyvin pitkälle juuri näihin näyttävästi esillä oleviin ja lakia tahallaan uhmaaviin, ja jos heille annetaan kansalaiskasvatusta, niin puolueen kannatus laskee. Samalla menetetään myös tilaisuus uhriutua ja syyttää oikeuslaitosta puolueellisuudesta. Kansanedustajilla olisi mahdollisuus yrittää muuttaa lakia, mutta se olisi liian tavanomaista ja vähemmän näyttävää. Peltokankaan ja Tynkkysen nouseminen varapuheenjohtajistoon kertoo selvästi, että juuri tällaista performanssia puolueen kenttäväki haluaa.

Purralta lipsahti yhdessä haastattelussa ilmeisen harkitusti, että Perussuomalaiset on isänmaallinen kansanliike. Historiaa vähänkään tunteville ei jäänyt epäselväksi tämän “lipsautuksen” viesti. Kuten tutkija Emilia Palonen sanoo, niin puolue ei enää ole populistinen, vaan maahanmuuttokeskeisesti radikaali­oikeistolainen. Puolueen ylivoimaisesti tärkein teema on maahanmuutto, ja siihen palaavat perussuomalaisten puheissa niin talous, sosiaalipolitiikka kuin koulutuspolitiikkakin. Lisäksi puoluetta voi kuvata kansallismieliseksi ja EU-kriittiseksi.

Puolueen talouspoliittisesta linjauksesta Purra antoi selvän viestin Iltalehden pitkässä haastattelussa luvatessaan, että vaalikaudesta 2023–2027 tulee hirmuinen. Häntä ei pelota se, että lähihistoriassa perussuomalaisten kannatus romahti, kun puolue lähti vuonna 2015 pääministeri Juha Sipilän hallitukseen. Ensimmäiseksi se hallitus leikkasi julkisia menoja lähes neljällä miljardilla eurolla, ja samaa on luvassa sitten, jos perussuomalaiset pääsevät yhdessä kokoomuksen kanssa hallitukseen. Purrahan on linjannut, että hyvinvointivaltio säilytetään alentamalla veroja ja supistamalla julkista sektoria, ja se tarkoittaa köyhien kyykyttämistä heidän omien ääniensä antamalla mandaatilla.

Vaikka julkisivu muuttuu, niin puolue ei muutu. Mitään lasikattoa Purra ei rikkonut, sillä hänet oli jo hyvissä ajoin nimetty kruununperilliseksi. Ihan varmaa on, että kukaan ei rupea puhumaan perussuomalaisista vähättelevästi sukkahousu- ja huulipunapuolueena, vaan puolue pysyy leimallisesti konservatiivisena äijäpuolueena, jota vain sattuu johtamaan nainen.

***
Perussuomalaiset on myös ainoa puolue, jonka kritisointi johtaa paskaryöppyyn kommenttiosiossa. Jouduin sulkemaan kahden aiemman jutun kommentoinnin, ja niin käy luultavasti tänäänkin. Katsotaan vähän aikaa.