Kenelle riittää sosiaaliturvaa?

Meille kerrotaan Suomen sosiaaliturvan kustannusten olevan niin hirmuisia, että luvut suorastaan pysäyttävät. Kelan etuuksia sai vuonna 2020 jopa 80 prosenttia kansasta. Suomesta on tullut tulonsiirtojen maa, ja kaikki rahoitetaan velaksi. Tätäkin prosenttilukua ovat hätäisimmät tulkinneet niin, että 80 prosenttia suomalaisista elää tulonsiirtojen varassa, vaikka ei kukaan ole sellaista väittänyt. Suurin osa menoista on eläkkeitä, jotka useimmista muista maista poiketen lasketaan Suomessa sosiaaliturvaan kuuluviksi.

Mutta koska sosiaalimenot ovat niin hirmuiset, niin työttömyysturvaa on leikattava ja eläkeläiset on saatava takaisin töihin.

Samaan aikaan meille kerrotaan, että Ihmisoikeusliiton ja Amnestyn yhteisen raportin mukaan perusturvan taso on Suomessa niin alhainen, että se ei takaa riittävää toimeentuloa eikä taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumista kaikille. Lääkkeeksi tähänkin tarjotaan sosiaaliturvan leikkaamista työhön kannustavaksi. Tätä uskonkappaletta taotaan kansalaisten kalloihin saduilla sosiaaliturvalla loisivista työttömistä. Näin saadaan nostetta vaatimuksille leikata sosiaaliturvaa.

Samaan aikaan meillä on työvoimapula, ja siihenkin kelpaa lääkkeeksi tukien ja muun sosiaaliturvan leikkaaminen. Jos työttömyysturva ihan oikeasti kilpailisi työstä saatavan palkan kanssa voitollisesti, niin silloin tarjolla olevasta työstä maksettaisiin niin huonoa palkkaa, että kyseessä olisi rikoslaissa kriminalisoitu kiskonnantapainen työsyrjintä. Palkan tai tukien määrää ei kuitenkaan kyseenalaisteta silloin, kun halutaan kertoa työttömien olevan laiskoja lurjuksia.

Nyt näyttää siltä, että eläkeläisetkin ovat laiskoja lurjuksia, jotka on patistettava takaisin töihin. Tiedättehän te tämän virren, jonka mukaan huoltosuhde on kestämätön ja kaikki tulonsiirrot tarkoittavat velaksi elämistä, ja velka jää lastemme maksettavaksi.

Ja sitten ovat tietysti vielä maahanmuuttajat, jotka tulevat tänne elämään sosiaaliturvallamme ilman aikomustakaan tehdä työtä. Taas kerran maamme talous ei kestä eikä hyvinvointia voi taata kaikille, joten sosiaaliturvasta on tehtävä kansalaisuuteen sidottua. Tämä vaatii perustuslain muutoksen, eikä se ole ihan helppo juttu, mutta ei sillä ole mitään väliä. Tärkeintä on puhe, teoista viis.

Tässäpä tämä tilanne karkeasti hahmoteltuna on. Sosiaaliturvaa ei riitä kaikille, se on liian kallista ja sitä on priorisoitava. Sitä ei riitä työttömille, jotka ovat laiskoja ja joutavat saada keppiä. Sitä ei riitä eläkeläisille, jotka myös ovat laiskoja ja ihan tarpeeksi hyväkuntoisia mennäkseen töihin. Missään tapauksessa sitä ei riitä maahanmuuttajille.

Kenelle sitä sitten riittää? Kun suoraan sanon, niin minä en näiden ulostulojen perusteella tiedä. Jos sosiaaliturvaa ruvetaan rajaamaan jokaisen omien mielihalujen mukaan, niin kohta sitä eivät saa muut kuin minä, sinä, Hentun Liisa ja pari muuta minun kaveriani. Loput menkööt töihin, että meillä riittäisi hyvinvointia.

Minä en tiedä, mutta puoluekannatusmittauksen perusteella kansa näyttää tietävän. Nousussa ovat ne puolueet, jotka haluavat antaa keppiä työttömille, eläkeläisille ja maahanmuuttajille ihan samalla tavalla kuin Sipilän hallitus teki. Laskussa ovat hallituspuolueet, jotka koronakriisin keskellä ovat korjanneet Sipilän hallituksen aiheuttamia tuhoja.

Nähtävästi kansa haluaa taas keppiä. Kannattaisi kuitenkin varoa, sillä useimmat näyttävät olevan saamassa sitä.