Tarua ihmeellisempää

Moni on ihmetellyt poliittisen satiirin katoamista. Haikeudella muistellaan Iltalypsyä, ja Itse Valtiaiden uusintajaksot ovat niin vanhoja, että suurinta osaa niissä esiintyvistä poliitikoista ei nykypolvi enää edes tunnista. Sipilän hallituksen aikana kokivat Kummelin pääministeri Jermun sekoilut uuden tulemisen. Nykyisin saisi vielä parempaa satiiria, mutta kukaan ei sitä enää kirjoita.

Sen on pakko johtua siitä, että todellisuus ylittää käsikirjoittajien mielikuvituksen ihan samalla tavalla kuin Kerttu Kotakorven mukaan kesän sääilmiöt ylittivät katastrofielokuvien käsikirjoittajien mielikuvituksen. Todellisuus on muuttunut tarua ihmeellisemmäksi.

Otetaanpa esimerkki reaalielämän poliittisesta satiirista, jota kukaan ei osaisi keksiä.

Kansanedustaja Päivi Räsänen esiintyi Masked Singer Suomi -ohjelmassa, ja siitä nousseesta kohusta mainitsin eilen. Kohuhan alkoi, kun ohjelman tuomaristoon kuuluva Christoffer Strandberg julkaisi omassa somessaan henkilökohtaiset ajatuksensa. Hän ei vaatinut Räsäsen vaientamista, vaan sanoipahan vain, että Räsäsen osallistuminen tuntui hänestä pahalta siksi, että Räsänen on moittinut hänenlaisiaan julkisuudessa vuosikaudet. Tämän jälkeen asiasta lienee antanut lausuntonsa suunnilleen jokainen julkisuuden henkilö, ja aika monen mielestä on kumma, kun Räsänen ei saa sanoa mitään.

Räsänen on sanonut asiasta paljonkin. Hän meni Aleksi Valavuoren podcastiin kertomaan, että mitään ei saa sanoa, ja Valavuori oli samaa mieltä. Tämä tapahtui näyttävästi tavarataloketju Kärkkäisen mainoksen alla. Ketjun omistaja Juha Kärkkäinen on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan juutalaisvastaisten kirjoitusten takia, ja lisäksi hän on tunnettu uusnatsien toiminnan tukija. Valavuori puolestaan on urheilun ja julkisuuden monitoimimies, jolle ärsyttäminen on keskeinen osa liiketoimintaa.

Asetelman tekee vielä hullummaksi se, että Räsänenkin saa syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hän on kirjoittanut, että terveeseen ihmisyyteen ei kuulu homoseksi ja että homojen parisuhteet muodostuvat pääasiassa irto- ja vaihtuvista suhteista. Homoliitot eivät Räsäsen mukaan ole ihmisoikeuskysymys, eikä homovanhemmuus ole lapsen kehityksen kannalta suotavaa. Sanomisiaan hän on perustellut raamatunkohdilla, ja hänen puolustuksensa lähtee siitä, että Räsästä syytetään Raamatun siteeraamisesta.

Tämä on nielaistu melko yleisesti somessa, vaikka ei Räsästä Raamatun siteeraamisesta syytetä. Kerroin syytteen juridiikasta huhtikuussa, ja jos se teitä kiinnostaa, niin lukekaa. Jos ei kiinnosta, niin voitte jatkaa tähän poliittiseen satiiriin osallistumista yleisönä, vaikka ette tajuakaan sen olevan satiiria.

Nyt on siis käynyt niin, että syvästi uskonnollinen ja Israelin ystävänä tunnettu Räsänen valittaa juutalaisvastaisista kirjoituksista tuomitun logon alla, että enää ei saa sanoa mitään. Valavuori käsikirjoitti melkoisen satiirin saattamalla yhteen kaksi yhteiskunnan vaientamaa ääripäätä.

Tosin ketään ei ole vaiennettu, vaan kaikki saavat sanoa, kuten tässäkin nähdään. Räsänen saa laulaa ja kirjoittaa mitä tahansa kenenkään sitä ennalta estämättä, Kärkkäinen samoin. Sanomisen seuraukset tulevat vasta jälkikäteen, jos laillisuuden raja on ylitetty. Räsäsen tapauksessa asiaa ei vielä ole tutkittu, ja Kärkkäisen tuomiosta on jo vuosia. Valavuori tekee yrittäjänä työtään, johon hänellä on täysi oikeus, eikä häntä yritetäkään vaientaa. Kritiikkiä varmasti tulee, kuten nykyisenä someaikana tulee kaikesta, mutta kritiikki ei ole vaientamista.

Tällaista satiiria ei yksikään käsikirjoittaja pysty keksimään, vaan todellisuus ylittää kaikkien mielikuvituksen.

puheenaiheet yhteiskunta politiikka
Kommentit (54)
  1. Tarkennus. Kohu alkoi kun mediat alkoivat mölyämään Strandbergin henkilökohtaisesta somepäivityksestä. Öykkämöykästä huolimatta sananvapaus kuuluu myös muillekin kuin homofobeille, raivorasisteille ja naisvihaajille vaikka nämä kolme ryhmää ovatkin nykyisin ainoat jotka minnekään kutsutaan julkisesti puhumaan.

    1. Näen tässä Timosen kirjoituksessa suuret kyllästymisen merkit. Kun on toistakymmentä vuotta kirjoittanut poikkeuksellisen hyvää tekstiä, jossa on faktoilla ja viitteillä perustellut ajatteluaan, ei ole ihme, että päivästä toiseen jatkuva törmääminen typeryyteen ja aivan oikeaan tollouteeen rasittavat. Ja kohtuutontahan niiden sietäminen onkin.

      Jo unohdettu viisas Paavo Haavikko sanoi aikoinaan, että parodia on jo mahdonta kun ne tekevät sen itse. Saman voi sanoa poliittisesta satiirista. Ei sitäkään enää ole. Tai sitten se julkaistaan sellaisessa muodossa, jota en enää ymmärrä.

  2. Hyvää satiiria löytyy sivustolta Uutissirkus. Erityisesti pidän “Gilbert Granholmin” jutuista. Siellä ei tosin ole keksitty mitän, mutta olemassa olevat satiirit kerrotaan niin että ne näyttävät siltä, mitä ne ovat.

    1. Gibert Granholmista pidin jo radiossa. Aiakalaishiippari Puopolosta en pitänyt ja hän oli ainoa mistä laitoin palautetta ohjelmapäivystykseen. Kysyi että eikä sinne ketään muita löydy.

Kommentointi suljettu.