Jankutusta ja suunsoittoa

Eduskunnan kyselytunnit ovat nykyisin sellaista kuraa, että niitä ei oikein jaksa seurata. Toistuva kaava on, että ensin perussuomalaisten kansanedustaja kysyy jotain ja vastuuministeri vastaa. Sen jälkeen perussuomalaiset esittävät lisäkysymyksiä, joissa eri sanoin kysytään täsmälleen samaa. Sen jälkeen joku perussuomalainen esittää sisällöltään samanlaisen uuden kysymyksen, jota seuraa samanlaisia lisäkysymyksiä. Homman juoni on, että ei olla millään ymmärtävinään annettuja vastauksia.

Tämä jankutus toistui taas eilen, kun perussuomalaiset eivät millään ymmärtäneet koronapassia ja rokotuksia. Koronapassia he pitivät rajoitustoimena, vaikka se on tarkoitettu rajoitustoimien korvaamiseen. Sen idea lyhykäisyydessään on, että jos rajoituksia joudutaan määräämään ja tapahtumia sulkemaan koronan uuden leviämisen takia, niin yritykset ja tapahtumanjärjestäjät voivat halutessaan ottaa sisään ihmisiä koronapassilla sen sijaan, että tapahtumiin ei pääse kukaan. Ei se sen vaikeampaa ole, mutta perussuomalaiset eivät ymmärtäneet asiaa edes puolen tunnin keskustelun jälkeen.

Eivät ymmärtäneet rokotuksiakaan. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio kyseenalaisti ministeri Krista Kiurun lausunnon koronasta rokottamattomien sairautena. Tavio sanoi, että Turun yliopistollisessa keskussairaalassa noin puolet sairaalahoitoon joutuneista oli rokotettuja. Tosiasiassa puolet koronatautiin sairastuneista oli vähintään kerran rokotettuja, mutta sairaalahoitoon joutuneista oli kerran rokotettuja noin 20 prosenttia ja kahdesti rokotettuja noin 10 prosenttia. Sotkeakseen asiaa lisää Tavio kuitenkin arvioi rokotteen ottamisen olevan kannustettavaa.

Tällainen periaatteellinen kaiken vastustaminen pistää kiertämään ympyrää ja vastustamaan lopulta itseään. Tämän aamun Jälkiviisaissa huomautettiin, että koska maahanmuuttajissa on paljon rokottamattomia, niin nyt perussuomalaiset olivat ensimmäistä kertaa puolustamassa maahanmuuttajia.

Perussuomalaiset toimivat kuin se entinen valtuutettu, joka ei tiennyt asiasta mitään, mutta vastaan pisti kovasti. Tai kuin se, joka ei ollut puolesta eikä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Tärkeintä on pyörittää jämäkän kuvan antavaa joutavaa puhemyllyä, vaikka sitten päätyisikin vastustamaan itseään.

Poliittinen journalismi on samanlaisessa aallonpohjassa kuin eduskunnan keskustelukulttuuri. Alkukesästä tehtiin tutkivaa journalismia pääministerin aamiaisedusta, ja vielä eilen Iltalehden Mika Koskinen väitti pokkana, että pääministerille ei lain mukaan kuulu verotonta asumisetua. Kyllä kuuluu. Ministeripalkkiolain 6 §:n mukaan pääministerillä on asunto valtion talossa, jonka kunnossapito, lämmitys ja valaistus sekä sisustus kustannetaan ja tarpeellinen henkilökunta maksetaan valtion varoista. Kyse oli aamiaisedusta, joka verottajan tulkinnan mukaan ei kuulu asuntoetuun, vaan on verotettavaa tuloa.

Tämän jälkeen on kirjoitettu pääministerin topista ja korvakuulokkeista, ja virka-asunnon normaaliin elinkaaripäivitykseen kuuluvan remontinkin annettiin ymmärtää liittyvän jotenkin pääministerin henkilöön. Sitten oli vuorossa pääministerin reppu ja nyt hänen uusi kampauksensa. Näin kiinnitetään huomio pääministerin henkilöön hänen hallituksensa harjoittaman politiikan sijaan.

Onhan näitä uutisia tehty ennenkin. Ensimmäisenä tulee mieleen Juha Sipilän sote-parta, jonka hän lupasi ajaa vasta sitten, kun sote on valmis, mutta jonka ajoi jo silloin, kun hänen hallituksensa sote kaatui lopullisesti. Uutisoinnin sävy oli leppoisan hehettelevä, oikein semmoista äijämeininkiä. Sanna Marinista kertovat vastaavat uutiset ovat sävyltään toisenlaisia ja houkuttelevat kommentoijia puhumaan pääministeristä vähättelevään sävyyn.

Milloin politiikasta tällaista tuli? Hyvän vastauksen antoi Facebook-kaverini Johan Heino eilen minun profiilissani:

-Kiinnostus politiikkaa kohtaan oli ainakin jossain vaiheessa alamaissa eikä puoluepolitiikasta ollut kenelläkään juuri mitään hyvää sanottavaa. Käviköhän tässä niin, että perinteinen poliittinen keskustelu kuoli uuden median mukana ja kaikesta tuli leimaavaa ja repivää suunsoittoa ja kevytmielistä kuittailua kaikesta mahdollisesta? Kun noita mielipidetiedusteluja seuraa, niin kuinkahan moni niihin vastannut oikeasti tietää mitä vaikkapa eduskunnassa todella tehdään? Keltaisen lehdistön lööppien ja somekohujen perusteella muodostettu maailmankuva on lähinnä harhainen.

Näinhän se menee. Kuten ihan ensimmäisessä blogijutussani sanoin, niin kansalle tarjotaan hömppää. Mitä enemmän hömppää tarjotaan, sitä vähemmän lauma ajattelee ja vaatii yhä enemmän hömppää. Tähän itseään ruokkivaan kierteeseen ei ikävä kyllä ole lääkettä. Lauma ei halua oppia uutta, se haluaa viihdettä.