Juoruja vai uutisia?
Viime maanantaina mainitsin Iltalehden niin sanotun uutisen, jonka mukaan “nimettömät hallituslähteet” olivat kertoneet toimittajille hallituksessa olevan tyytymättömyyttä Kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän (KRAR) sihteerin Hanna Nohynekin toimintaan. Hallituksen toiveita kolmansien rokotusten aloittamisesta ei ole kuultu ja sekä Nohynek että THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta pitäisi erottaa.
Tervahauta piti tällaista nimetöntä kritiikkiä julkisuudessa hyvin erikoisena toimintatapana, jopa maalittamisena. On lääketieteen asiantuntijoiden tehtävä arvioida, millä perusteilla, millä riskeillä ja millä aikataululla väestön rokottamisessa edetään, ei poliitikkojen.
Ei asia vielä siihen jäänyt, vaan eilisillan A-Talkissa toimittaja Sakari Sirkkanen yritti nostaa tämän nimettömän ja vahvistamattoman juorun esille. Hän ei ollut tyytyväinen studiovieraiden haluttomuuteen kommentoida juorua, vaan yritti saada aikaan erimielisyyttä. Lopulta kansanedustaja Aki Lindén (SDP) totesi vähän tympääntyneen oloisena, että mahtaako sellaista nimetöntä lähdettä jossain tiedotusvälineessä olla olemassakaan.
Niin, mahtaako olla? Sitäpä emme voi tietää, koska lähde tai peräti lähteet ovat nimettömiä. Jos sellaisia on, niin heidän sanomisillaan ei pitäisi olla mitään uutisarvoa, sillä juoru ei ole uutinen. Tämä tosiasia ei ole koskaan vaivannut ainakaan iltapäivälehtiä ja niiden politiikan toimittajia, jotka suorastaan rehvastelevat nimettömillä hallituslähteillään. Hallitusta ja virkamiehiä saa ja pitääkin arvostella, mutta arvostelun pitää perustua faktoihin. Maskikaupoissa epäonnistuneen ja siksi eronneen Huoltovarmuuskeskuksen pääjohtajan kovaa kohtaloa monta viikkoa surkutelleet iltapäivälehdet eivät näe mitään ongelmaa Hanna Nohynekin ja Markku Tervahaudan maalittamisessa. Tärkeintä näyttää olevan saada maan hallitus näyttämään huonolta.
Kuten Tervahauta Lääkärilehdessä sanoo, niin diagnostiikka ja lääketieteellisen hoidon määrääminen on lääkäreiden tehtävä. Kansanterveyden hoidossa on epidemiassa monin osin ihan samaa työtä kuin lääkärin työssä muutenkin, mutta se kohdistuu väestöön. Pitää olla riittävä ja monipuolinen asiantuntemus ja tieto, että linjauksia voidaan tehdä. Hallitus on linjannut, että kaikki pandemiaa koskevat päätökset tehdään asiantuntijoiden suositusten perusteella, ja niin on tehtykin.
Sitten tulevat nämä nimettömät lähteet sanomaan, että ihan väärin tehty, ja lehdet tekevät siitä uutisen. Koska se jo on uutinen, niin Ylen ajankohtaistoimituksen toimittajat tarttuvat siihen tutkimatta sen todenperäisyyttä. Pakkohan sen olla totta, kun kerran lehdessä niin sanotaan.
Kyllä minä jotenkin ymmärrän iltapäivälehtien toiminnan, sillä niiden tehtävä on tuottaa juttuja. Sen sijaan Ylen toimittajilta odotan parempaa, enkä soisi heidän nielevän niitä juttuja ilman tervettä mediakritiikkiä. Voihan niitä nimettömiä hallituslähteitä oikeasti olla olemassa, mutta jos joku niin korkeassa asemassa oleva ei uskalla esittää kritiikkiä julkisesti omalla nimellään, niin hän on väärässä paikassa.
Itse asiaan eli päätöksentekoon mennäkseni esitän lukijoille kysymyksen. Kenen haluatte tekevän rokotuksia ja muita koronatoimia koskevat päätökset, nimettöminä iltapäivälehtien toimittajille juoruja kertovien hallituslähteiden vai maan hallituksen asiantuntijoiden suositusten perusteella? Vai kenties Ano Turtiaisen, joka todennäköisesti on voimiltaan vahvin kansanedustaja?
Sirkkanen on kyllä osasyyllinen siihen miksei nykyisiä Ylen A-studio lähetyksiä tee mieli katsoa. Sirkkanen saa usein katsojalle vaivaantuneen olon, enkä usko, että se on ohjelman tarkoitus. Mistä lähtien Yle on alkanut käyttämään tietolähteinä Iltalehden nimettömiä juoruja? Koronalla ei pitänyt politikoida, mutta Sirkkasella on kyllä alhaisimmatkin keinot käytössä, kun ollaan opposition hallituksenkaatotalkoissa mukana.
Sirkkanen tahtoisi varmaankin olla napakka, terävä ja tiukka toimittaja kuten edesmennyt Salmén tai yksityiskanaville siirtyneet Makkonen ja Andesson.
Mutta mutta… täytyisi olla myös äärimmäisen hyvä yleisivistys ja osaamista sekä ennen kaikkea ammattitaitoa. Eivät suunsoitto tai pikkunäppäryys vielä riitä. Jankuttaa voi kuka vaan, mutta nerokkaan keskustelun vetäjiä on harvassa.
Sirkkanen ei ole mikään loistelias ajankohtaiskeskustelujen vetäjä.
Mielestäni Sirkkanen on, tai ainakin yrittää olla puolueeton toimittaja. Ei ollenkaan pahimmasta päästä nykyisessä Ylessä. Odottakaapa vain kun Sannikka aloittaa A-Studiossa. Sen sijaan Sirkkasen ammattitaidossa olisi paljonkin parantamisen varaa.
Samaa mieltä Sirkkasesta. Kyllä esimerkiksi tämä syyskuinen työmarkkina-aiheinen A-talk oli sujuva lähetys.
https://areena.yle.fi/1-50647039
Ei nyt syytetä Sirkkasta, koska luulen, että hän halusi ampua alas tai paljastaa nimettömän uutislähteen. Valitettavasti näitä sivuäänillä puhujia on myös hallituksissa. Iltapäivälehdet heitä mielellään siteeraavat ja saavat kohuotsikoita, jotka myyvät lehteä. Se on heidän työnsä!
Juu. En minäkään pidä tästä Sirkkasen syyttelystä sen sijaan nämä nimettömät lähteet ovat kuin Ufot. Tarua tai totta. Minun mielestäni tarua.
Jotain positiivista sentään eilisestä Sirkkasen vetämästä A-talk keskustelusta; kaikki keskustelijat vetäjää lukuun ottamatta olivat aiheen asiantuntijoita, joten siltä osin keskustelua oli miellyttävää seurata. Olisihan huonomminkin voinut kansanedustajat sote-valiokunnasta valita.
Muutoin Ylen ajankohtaisohjelmien nykytyyliä en ymmärrä. Miksi pitää inttää (toimittaja Raivio pahin tässä suhteessa) ja olla “epäkohtelias” haastateltaville. Valitettavasti usein tulee vaikutelma, että haastattelija on “pystymetsästä” eikä ole lainkaan perehtynyt käsiteltävään aiheeseen.
Jankkaaminen on kyllä näissä ajankohtaislähetyksissä se noloin osuus. Miksi jankata vastausta jonhonki puhkikoluttuun lööppiuutiseen, tai vaatia kyllä tai ei vastausta asiaan, joka ei ole niin mustavalkoinen, että siihen voisi yhdellä sanalla vastata. Jotenkin tuntuu, että toimittajat ajattelevat laittavansa haasteltavan koville jankkaamalla. On tietysti eri asia jos haastateltava kiertää kysymyksen vastaamalla aivan eri asiaan. Siinä on tietysti toimittajalla aihettakin vaatia vastausta kysyttyyn kysymykseen, eikä tyytyä kiertelyyn.
Minkähän takia minä en Sirkkasta koe oikeisto-opposition lipunkantajana? Asiallinen toimittaja, joka haastaa haastateltavansa. Ylen vastustajat katsokaa lukuisia dokumentteja Areenasta, joissa ammutaan alas uusliberalistiset liikkeet reaganismista lähtien. Viimeisimpänä dokkari äärioikeistolaisuudesta pois pyrkiviin. Mikä teitä vaivaa? Ylellä on parlamentaarinen hallintoneuvosto. Kertokaa omille edustajillenne, jos tuntuu että nyt joku puolue vie liikaa. En ole kuullut esim. demarileiristä että Ylen tiedotus on puolueellista.
Totta, usein suhtaudumme turhan jyrkästi yksittäisiin asioihin sekä toimittajiin ja samalla unohdamme kokonaisuuden. Kokonaisuudessaan YLEn tarjonta on monipuolista, mutta ei sitäkään voi ihan sivuuttaa että sen johdon kokoomuslaisuus näkyy katsojille siinä kuinka ajankohtaisia asioita käsitellään. On vaikea sanoa kuinka ohjattua se on, mutta kyllä se näkyy. Toimittajat voivat toki sortua puolueellisuuteen ihan vaan miellyttääkseen johdoa ja lukien rivien välistä johdon “toiveet” siitä millaiset painotukset ovat suotavia, eivät välttämättä käskytettyinä tai oman agendansa ohjaamina. Vaikuttamistahan tehdään erityisesti valikoimalla tiettyjä henkilöitä kommentoijiksi ohjelmiin ja antamalla heille mahdollisuus kertoa näkyvästi oman agendansa mukainen tulkinta ajankohtaista asioista. Ajankohtaiset aamuohjelmat ovat tyypillinen esimerkki siitä. Kuka sitten valitsee nuo esiintyjät? Ei sitä vaikuttamista tehdä niin näkyvästi että sen voisi nostaa poliittiseen keskusteluun hallintoneuvostossa tai muutenkaan muuta kuin korkeintaan yleisellä tasolla tasapuolisuudesta puhumalla. Nimettömiin lähteisiin pohjautuvien huhujen ruotimista toimittajien kannattaa kuitenkin harkita huolella ja myös sitä kannattaako YLEn juosta iltapäivälehtien selvästi tarkoitushakuisesti kirjoitettujen, tarkistamattomiin tietoihin perustuvien, juttujen perässä ja leimautua puolueelliseksi unohtamalla vastuullisen journalismin periaatteet.
Ei sitäkään voi kiistää että YLE on ollut joskus jotain muutakin kuin kokoomuslainen, joten miksi nyt pitäisi kiistää YLEn kokoomuslaisuus, kun sitä johtavat julkikokoomuslaiset.
Sirkkanen kehittyy. Raivio kehittyy. Damströmkin on lopettanut jankkaamisen. Ali-Hokka on jo varsin kokenut.
Saa nähdä, miten Sannikka ottaa paikkansa takaisin. Oman ohjelman aggressiivinen linja omilla mielipiteillä tuskin voi jatkua.
”Ylellä on parlamentaarinen hallintoneuvosto. Kertokaa omille edustajillenne, jos tuntuu että nyt joku puolue vie liikaa.”
Siis aihe mitä kommentoin on yksi blogin aiheista, siksi kirjoitin sen tänne. Sirkkaselle voi sikäli antaa tunnustusta, että politiikkaradiossa keskustelu on ollut monesti ihan asiallista, eikä Sirkkanen pahimmasta päästä ole. Mutta tuohon Iltalehden juoruun pohjautuva keskustelu vei ihan turhaa aikaa lähetyksestä, jossa aihe oli vakava, eikä sen tasoa nostanut nimettömien Iltalehtijuorujen ruotimininen, päinvastoin.
On totta, että Areenassa on paljon hyviä dokumentteja, joita on tullut itsekin katsottua. Olenkin ihmetellyt miten Areenan dokumenttitarjonta on niin eri maailmasta verrattuna Ylen nykyiseen uutislinjaukseen. Olen aika pitkälle samoilla linjoilla tuon AKK:n Yleen liittyvän luonnehdinnan kanssa. Katson säännöllisesti Ylen pääuutiset, ja huomaan jatkuvasti kuinka asioita katsotaan oikealta. Esimerkkinä uutinen jossa toisen asteen koululaisille tarjottavat ilmaiset koulukirjat saatiin käännetty negatiiviseksi uutisoimalla kirjakauppujen kärsivän uudistuksesta. Yle olisi hyvin voinut haastatella myös perheitä joille tämä uudistus on todella suuri helpotus ja tasa-arvoa tuova, mutta Yle-uutiset ei sitä nehnyt, miksi ei jos tasapuolisia ollaan?
Kyllä maksavalla asiakkaalla on lupa esittää tyytymättömyyttä, jos sellaiseen on aihetta, varsinkin silloin kun tilaus ei ole vapaaehtoista. En tarkoita missään tapauksessa, että Ylestä pitäisi luopua, mutta kyllä maksajalla täytyy olla oikeus kritisoida. Tässä tapauksessa katsojat ja lukijat toimii Yle-vallan vahtikoirina, uskon että sitäkin tarvitaan.
IL:n “uutinen” oli erikoinen ratkaisu. Mikä lie ollut kenekin tavoite.
Asia on monimutkainen enkä halua siinä sen enempää viisastella.Ongelman juuri on miten kertoa vaikeasta asiasta ymmärrettävästi.
Käsittääkseni THL on vaikeassa tilanteessa juuri viestinnässään ja asiallisiin kysymyksiin vastaaminen on jäänyt aivan muun häinän jalkoihin.
Tosiasia on, että kaikkien 300 kunnan pitäisi itse löytää niitä rokottamattomia ihmisiä ja saada heidän ottamaan edes se ensimmäinen piikki. Samaan aikaan käynnissä on influenssarokotuksia. Lisäksi ensimmäisenä kolmanteen kertaan rokotettavien ikäihmisten rokottaminen on vain hitaampaa hommaa monesta syystä, ikä ei nopeuta asioita.
Kansalaisten rokottaminen on ollut valtava ponnistus ja siihen on käytetty kaikki resurssit mitä on löytynyt. Seurauksena on muita ongelmia.
Tämän voisi kertoa. Syy ei ole ollut niinkään laumasuojan tavoittelu.
Kolmas piikki kuuluu rokotussarjaan.Se tulee kaikille. Idea Pfizerilla oli, että pienempi kerta-annos tuottaa vähemmän sivuvaikutuksia, mutta suoja voi olla vastaavasti lyhyempi. Sekään ei ole huono asia.
Jo pelkät viikon sairaslomat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi ja päälle vielä sairaanhoitokulut huono-onnisille.
Jälkikäteen rokotusvälinä 6 kk onhieman pitkä, 5 kk on parempi. Hätää rokotusten kanssa ei ole ennen tammikuuta, jolloin rokotussuoja hiipuu enemmän. Omikron toi toistaiseksi suurimman yllätyksen, sen vaikutus selviää kyllä aikanaan.
‘Saa elää’ ja ‘#taasmennään” kampanjat tulivat hieman ikävästi liian aikaisin. Ihan sellainen maskinkäyttö ja muu jo tuttu varovaisuus auttaisi. Nyt ollaan saamassa tautihuippu suunnilleen sote-vaalien aikoihin, mikä on paha asia.
Oikea kysymys olisi: mitä tehdään sote-vaalien kanssa?
On ip-lehdissä ja persu-kokoomuspoliitikoiden puheissa joskus oikeitakin tuetoja mutta (Erno Paasilinnaa peesatakseni) vääriä on niin runsaasti, että oikeita on vaikea seasta löytää. Mutta ne
oikeat ovat vain hämäyssiteeksi otettuja
Olin 33 vuotta toimittajana ja siitä kymmenkunta vuotta toimitussihterinä.Silloin hän luki lehteen tarjotut jutut ja korjautti virheet jopa hylkäsi. Nyt ei toimitussihteereitä kai enää ole. Jos on niin niskan takana puhaltaa “tuottaja”siis talousvastaava. Von Wright ja G. Schildt päättivät muinoin, että lukevat lehtia vain postiluukun luona. Alan olla sitä lähellä. Kun nykyinen A-studio (kok) alkaa kiitän kaukosäätimen keksijää.