Kun ei mene perille

Yritin seurata eduskunnan kyselytuntia, mutta se tyssäsi heti alkuunsa. Perussuomalaiset kysyivät monta kertaa hallituksen aikeista myöntää oleskelulupa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille. Pääministerin sijainen Annika Saarikko vastasi kaksi kertaa, että sellaista esitystä ei ole tulossa, ja paikalle vähän myöhässä tullut sisäministeri Krista Mikkonen antoi saman vastauksen. Kyseessä on sisäministeriön kartoitus varjoyhteiskunnan syntymisen estämiseksi, mutta mitään lakimuutosta ei ole tulossa.

Ei mennyt perille vieläkään, joten lopetin seuraamisen ja päätin käyttää aikani hyödyllisemmin muistellakseni taas kerran, miten tähän tilanteeseen on tultu. Miksi meillä yleensä on paperittomia, joita ei palauteta lähtömaahansa?

Vuosina 2015-2016 maahan tuli suuri määrä turvapaikanhakijoita Sipilän hallituksen seistessä tumput suorina. Vasta keväällä 2016 hallitus päätti tehdä jotain.

Hallitus hyväksytti eduskunnalla lakimuutoksen, jolla turvapaikanhakijoiden oleskeluluvan saamisen edellytyksiä tiukennettiin. Siihen asti humanitaarinen suojelu oli oleskeluluvan perusteena, jos turvapaikan tai toissijaisen suojelun edellytykset eivät täyttyneet, mutta hakija ei voinut palata kotimaahansa sen huonon turvallisuustilanteen tai ympäristökatastrofin vuoksi.

Humanitaarinen suojelu poistettiin laista. Kyllä voi ja pitää palata. Pitää palata siinäkin tapauksessa, että kotimaa ei suostu ottamaan vastaan turvapaikanhakijaksi lähtenyttä. Haluttiin antaa signaali, että tänne ei kannata tulla, mutta päätöksen seurauksia ei mietitty.

Sitten alkoivat vaikeudet. Migri teki kielteisiä päätöksiä, joiden täytäntöönpano jäi poliisin ongelmaksi. Poliisi ei välttämättä edes löydä viranomaiskontakteja vältteleviä paperittomia ja vaikka löytäisikin, niin se ei voi palauttaa ketään maahan, joka ei suostu ottamaan palautettavaa vastaan.

Sipilän hallitus ei voinut myöntää erehdystään, joten se päätti ruveta muokkaamaan muiden viranomaisten ja kansalaisten mieliä. Ensin annettiin määräys, jolla kielenkäyttöä muutettiin. Ilman turvapaikkaa jääneitä ja siis ilman oleskelulupaa maassa olevia ei saanut enää sanoa paperittomiksi, vaan heitä piti ruveta sanomaan laittomasti maassa oleskeleviksi. Sellaisiksi heitä sanotaan nytkin. Ministeritason päätöksellä määrättiin muuttamaan viranomaisten, median ja jopa kansalaisten kielenkäyttöä. Päätöksen teki neljän ministerin muodostama maahanmuuttopoliittinen työryhmä osana valvonta- ja ilmiantokoneiston käynnistänyttä päätöspakettia, josta kerroin joulukuussa 2016.

Kaiken tämän seurauksena meillä on tuntematon määrä paperittomia ihmisiä, jotka eivät voi oleskella maassa eivätkä työskennellä laillisesti. Osa heistä ei edes halutessaan voi palata kotimaahansa, koska heitä ei oteta siellä vastaan.

Mitä perussuomalaisten mielestä pitäisi tehdä paperittomalle, joka ei saa turvapaikkaa ja jota hänen kotimaansa ei suostu ottamaan vastaan? Vastaukseksi ei kelpaa, että pitää palauttaa silti, koska Suomen viranomaiset eivät voi palauttaa ketään maahan, joka ei suostu ottamaan palautettavaa vastaan.

Vastaukseksi on tarjottu nilkkapantaa tai säilöönottoa, mutta en kelpuuta sitäkään.

Ulkomaalaislain 12 luvun 185 §:n mukaan luvaton oleskelu maassa on ulkomaalaisrikkomus, josta tuomitaan sakkoon. Nilkkapanta on kuitenkin valvontarangaistus, jolla voidaan korvata osa lyhyistä, ehdottomista vankeusrangaistuksista. Sakkorangaistuksiin sitä ei voida soveltaa.

Ulkomaalaisrikkomus pitäisi siis muuttaa rikokseksi, josta tuomitaan ehdotonta vankeutta. Sitä on kuitenkin vaikea sovittaa ulkomaalaislain 7 lukuun, jossa säädetään erilaisista turvaamistoimista maahantulon tai maassa oleskelun edellytysten selvittämiseksi, maasta poistamista koskevan päätöksen valmistelemiseksi, sen täytäntöönpanon turvaamiseksi taikka muutoin maasta poistumisen valvomiseksi.

Näitä turvaamistoimia ovat ilmoittautumisvelvollisuus, vakuuden asettaminen ja asumisvelvollisuus tietyssä paikassa jopa neljä kertaa vuorokaudessa tapahtuvalla ilmoittautumisella. Jos näitä ei katsota riittäviksi, niin ulkomaalainen voidaan yksilöllisen arvioinnin perusteella ottaa säilöön. Säilöönotto on siis viimesijainen turvaamistoimi.

Asumisvelvollisuuden ja säilöönoton väliin sijoittuvalla teknisellä valvonnalla ei saada mitään lisäarvoa, mutta sitäkin enemmän juridisia ongelmia. Turvaamistoimien kohteeksi joutuvia ei ole tuomittu rikoksesta, vaan korkeintaan rikkomuksesta sakkoon, eikä välttämättä siihenkään. Tekninen valvonta on sakon ja vankeuden väliin sijoittuva rangaistus, ja jos sitä laajennetaan koskemaan sakkoihin tuomittuja ulkomaalaisia, niin silloin sitä pitäisi yhdenvertaisuuden takia pystyä käyttämään kaikkiin muihinkin sakkoihin tuomittuihin. Jos sitä voidaan käyttää vailla mitään tuomiota oleviin ulkomaalaisiin, niin silloin sitä pitäisi voida käyttää jokaiseen epäilyttävästi käyttäytyvään. Kyse on yhdenvertaisuudesta lain edessä.

Kyse on myös hallinto-oikeuden ja rikosoikeuden pitämisestä erillään. Ulkomaalaislain turvaamistoimien tarkoitus on selvittää maassa olemisen edellytykset, valmistella maasta poistamista tai panna se täytäntöön. Ne ovat hallinnollisia päätöksiä. Nilkkapanta sen sijaan on rikosoikeudellinen seuraamus, jolla tietyissä tapauksissa voidaan korvata ehdoton vankeusrangaistus. Rikosoikeudellisen seuraamuksen käyttäminen hallinnolliseen päätöksentekoon ei istu oikeusjärjestelmäämme. Vielä vähemmän siihen istuu tämän seuraamuksen kohdistuminen vain pieneen ihmisryhmään. Rikosoikeus ja hallinto-oikeus on pidettävä erillään ja ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Näkyvyyttä ja suosiota voi saada kysymällä tyhmiä ja tarjoamalla juridisesti kestämättömiä ratkaisuja. Eduskunnan kyselytunnilla eivät ministerit voi antaa näin pitkää vastausta, mutta minä voin. En kuitenkaan usko tämän vastauksen menevän perille niille, jotka eivät näytä ymmärtävän edes sanaa ei.

***

EDIT 16.12.2021 klo 18.40
Koska Ilpo Sinettä aloitti heti häirinnän ja aikoo kaikesta päätellen jatkaa sitä koko illan, niin kommentointi sulkeutuu kaikilta.

”Joka häirintätarkoituksessa toistuvasti lähettää viestejä tai soittaa toiselle siten, että teko on omiaan aiheuttamaan tälle huomattavaa häiriötä tai haittaa, on tuomittava viestintärauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.” (Rikoslaki 24 luku 1a §)

Lain esitöiden mukaan lainkohta koskee myös verkossa tapahtuvaa häirintää. Lisäksi Ilpo Sinettä tietää hyvin, että yhtään hänen kommenttiaan ei julkaista, joten hän kohdistaa viestinsä häirintätarkoituksessa minulle henkilökohtaisesti.