Poliittinen vastuu ja osallistumistulo

Kun Helsingin Sanomat eilen julkaisi laajan artikkelin kansanedustaja Wille Rydmanin (kok) toiminnasta, niin tänäänkin jatkuva somekohu on tavallista äänekkäämpää. Se on myös tavallista tyypillisempää, sillä äänekkäin someväki jakaantui nopeasti kahteen leiriin. Toisten mielestä kyseessä on ajojahti ja tuomio ilman oikeudenkäyntiä, toiset kyselevät politiikan moraalin perään. Juridisen puolen on poliisi jo kerran tutkinut. Tuolloin asianosaisten puhuttamisen jälkeen esiselvitys lopetettiin, koska mikään ilmi tullut teko ei ylittänyt esitutkintakynnystä.

Nyt kyse onkin siitä poliittisen vastuun kantamisesta, josta puhutaan paljon, mutta jota harvoin nähdään. Kyse on myös politiikan moraalista ja vallan käyttämisestä, ja näistä asioista löydätte somesta paljon hyviä näkemyksiä. Löydätte myös paljon näkemyksiä poliittisesta ajojahdista. Ihmisten oikeustaju ei ole kovinkaan looginen, vaan siihen vaikuttavat henkilökohtaisten sympatioiden tai antipatioiden lisäksi myös poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset.

Tässä tapauksessa poliittisen vastuun joutuu Rydmanin itsensä lisäksi kantamaan myös kokoomus, jossa pakon edessä järkytyttiin lehden paljastamista asioista. Kokoomus on jo kertaalleen saanut Rydmanilta selvityksen esitetyistä väitteistä, mutta silloin puolue tyytyi Rydmanin vastauksiin. Nyt kyselytutkimusten mukaan ylivoimaisesti suosituin puolue on vaikean paikan edessä. Se voi jättää poliittisen vastuun kantamisen kokonaan Rydmanille itselleen, ja se olisi tietenkin puolueen kannalta helpoin ratkaisu. Uskottavaa se ei oikein olisi, sillä asia on kiistatta ollut puoluejohdon tiedossa. Oikeastaan voitte lukea Iltalehdestä Juha Ristamäen pohdintaa aiheesta.

Minun oli tarkoitus puhua poliittisesta vastuusta toisessa kokoomukseen liittyvässä asiassa eli hyvinvointisopimuksessa. Se liittyy poliittiseen vastuuseen siten, että sana siirtää vastuun äänestäjille. Hyvinvointisopimuksesta puhui ensimmäisen kerran Petteri Orpo kokoomuksen puoluekokouksessa, ja sen sisällöstä esitin oman näkemykseni toisessakin jutussani. Viikonloppuna hyvinvointisopimusta selitti kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen blogissaan. Hänen mukaansa kokoomus haluaa lyödä kättä päälle, että kun suomalainen hoitaa osuutensa, hän myös saa yhteiskunnalta reilun ja oikeudenmukaiselta tuntuvan vastineen.

Kuulostaa hyvältä, mutta tässä tapauksessa kannattaa lukea sopimuksen pienellä präntätty osa. Satosen mukaan on tärkeää, että jokainen voi antaa panoksensa yhteiseksi hyväksi. Se voi olla läheisestä huolehtimista, toisten auttamista tai vapaaehtoistyötä. Osallistumistulo on keino uudistaa sosiaaliturvaa siten, että jokainen voi osallistua oman kunnon ja kykyjen mukaan.

Huomio kiinnittyy taas uuteen sanaan osallistumistulo, jonka varmasti tulemme kuulemaan vielä monta kertaa. Osallistumistulo on siis keino uudistaa sosiaaliturvaa vastikkeelliseen suuntaan. Tässä ei ole mitään muuta uutta kuin sana. Jotkut saattavat vielä muistaa kokoomuksen aiemmat pyrkimykset vastikkeelliseen sosiaaliturvaan, jossa sosiaaliturvan ehtona oli työn tekeminen. Vastikkeellinen sosiaaliturva kuulosti liikaa palkattoman työn teettämiseltä, joten se vaihdettiin osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Nyt sitten puhutaan osallistumistulosta, jonka sisältö näyttäisi olevan täsmälleen sama. Sosiaaliturvan eteen on tehtävä työtä.

Poliittinen vastuu on mielenkiintoinen ilmiö. Rydmanin tapauksessa sen kantavat poliitikot, mutta osallistumistulon tapauksessa vastuu siirretään hyvinvointisopimuksen hyväksyville äänestäjille. Molemmissa tapauksissa saa mitä on jo tilannut tai tulee tilaamaan.

***
LISÄYS 20.6.2022 klo 13.30
Jos ette osaa kommentoida asiallisesti, niin olkaa hiljaa tai menkää pois! Tämä ei ole mikään Twitter tai moderoimaton keskustelupalsta, vaan minun blogini. Olen kurkkua myöten täynnä typerää rähinää.