Leikkauslistoja odotellessa

Tänään Ylen aamussa käytiin kiivaan sävyistä keskustelua hallituksen velanotosta ja sen vaihtoehdoista. Kiivaimmin hallitusta moitti kokoomuksen kansanedustaja Sofia Vikman, mutta hänellä ei ollut tarjota konkreettisia vaihtoehtoja. Velanottoa vain pitäisi vähentää ja tuloverotusta keventää.

Tätä kehän kiertämistä keskustelu on siihen asti, kunnes oppositiopuolueet julkaisevat omat varjobudjettinsa. Siihen asti mennään entisillä, ja esimerkiksi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen twiittasi tämän kuvan sen jälkeen, kun Petteri Orpo jäi viime viikolla likipitäen sanattomaksi.

Koska kokoomus tätä itse tarjoaa, niin se lienee pohjana myös tämän syksyn varjobudjetille.

Ensimmäisenä listalla on työttömyysturvan palauttaminen vuoden 2019 tasolle. Tosiasiassa se tarkoittaa vuoden 2014 tasoa, sillä kun Sipilän hallitus ensimmäisen kerran jäädytti indeksit syksyllä 2015, niin samalla se palautti tuet vuoden 2014 tasolle. Se taso säilyikin sitten koko hallituskauden.

Samaan sarjaan kuuluvat asumistuen leikkaaminen ja asumismenojen omavastuuosuus toimeentulotukeen. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, joten jos siihen palautetaan asumismenojen omavastuuosuus, niin se on pois jokapäiväisestä leivästä. Ansiosidonnaisen lyhentäminen ja porrastaminen ovat nekin tuttuja kokoomuksen työkaluja, ja niiden toteuttaminen merkitsisi paluuta Sipilän hallituksen aikaan.

Oppivelvollisuusiän korottamisen määrärahojen uudelleenkohdentaminen on poliittista uusiokieltä, jolla tarkoitetaan määrärahojen leikkaamista, opetuksen laadun heikentämistä tai molempia. Sote-menojen hallinnosta säästäminen tarkoittaa suoria leikkauksia. Jostain syystä iso osa kansaa on saatu uskomaan, että sote lisää hallintoon kokonaan uuden portaan, joka täytetään byrokraateilla. Ei lisää, vaan hallinto vähenee, kun sote siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueiden hoidettavaksi valtion rahoituksella. Kuntien ja kuntayhtymien sote-hallinto lakkaa olemasta, mutta tätä itsestään selvää asiaa ei moni tunnu tajuavan.

Tähän asti oppositio on pitänyt kovasti ääntä työllisyystoimista ja erityisesti niiden puuttumisesta. Nyt ääni on vähän hiljentynyt, ja siihen lienee syynä ennätyksellisen hyvä työllisyysaste. Sen trendiluku oli heinäkuussa 73,7 prosenttia, ja se on lähellä hallituksen itselleen asettamaa tavoitetta. Siitä tosin ei ole uutisoitu samalla tavalla kuin Sipilän hallituksen aikaan, jolloin työllisyystavoitteen läheneminen oli kerran kuukaudessa pääuutinen ja jokainen uusi työpaikka oli hallituksen ansiota. Viime kuukausina siitä ei ole uutisoitu juuri ollenkaan, ja ennen hiljaisuutta esiin marssitettiin ekonomisteja todistamaan, että hallituksella ei ole mitään osuutta työllisyyden kasvuun. Jotkut oppositiopoliitikot kehtasivat pitää kasvua jopa Sipilän hallituksen ansiona.

Nyt joku sanoo, että nehän ovat osa-aikatyötä, jolla ei elä. Niin olivat vielä Sipilän hallituksen aikana, mutta kun todistin sen, niin minua sanottiin valehtelijaksi ja tilastojen väärentäjäksi. Nyt kokoaikatyötä tekevien osuus on suurempi kuin muissa pohjoismaissa.

Entä sitten tuo tänäkin aamuna kauhisteltu velanotto? Olisiko pitänyt jättää koronatuet myöntämättä? No ei tietenkään. Olisiko pitänyt jättää tehostamatta puolustusvalmiutta? No ei tietenkään. Pitäisikö nyt jättää sähkön kallistuminen jokaisen omaksi murheeksi ja jättää yritykset ja kansalaiset selvitymään miten pystyvät? No ei tietenkään. Kaikkia pitää tukea, mutta velkaa ei saa ottaa. Velanoton sijaan tänäkin aamuna tarjottiin kaikkien maksamien tuloverojen keventämistä.

Ei se vero alenisi kaikilta, vaan ainostaan yli 40 000 euroa ansaitsevilta. Suunnilleen siinä kulkee valtion tuloveron alaraja, ja sen alle jäävistä tuloista maksetaan vain kunnallisveroa. Sen suuruudesta päättävät kunnat itse. Lisäksi veronkevennykset ovat prosentuaalisia, joten eniten ansaitsevat hyötyvät niistä eniten.

Oppositio tarjoilee vanhentuneita eväitä tuoreina ainakin siihen asti, että ne varjobudjetissa saavat uuden kuorrutuksen.

EDIT 7.9.2022 klo 15.45: Korjattu työllisyystavoitetta siten, että se on melkein saavutettu, ei ylitetty, kuten ensin kirjoitin.

***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Nimimerkillä tai pelkällä etunimellä kirjoitetut kommentit lentävät lukematta roskiin.