Medialukutaidon oppitunti

Olen sanonut varmaan kymmeniä kertoja, että asioista kertomisen lisäksi uutisilla muokataan mieliä. Ihan mistä tahansa aiheesta saadaan vaikuttamisen väline valitsemalla sopiva näkökulma ja sivuuttamalla joitain faktoja.

Otetaan taas esimerkiksi työllisyyden ennätysmäinen kasvu, josta kerroin eilen. Siitä kyllä uutisoitiin ihan asiallisesti, mutta yleensä samassa uutisessa valtiovarainministeriön virkamiehet varoittelivat tulevasta laskusuhdanteesta. Silmiini ei sattunut yhtään sellaista uutista, jossa olisi annettu tunnustusta hallituksen työllisyystoimille. Työllisyys vain kasvaa itsestään, eikä hallituksella tällä kertaa näytä olevan sen kanssa mitään tekemistä.

Ero on huikea verrattuna uutisiin vuonna 2018, jolloin Sipilän hallitus saavutti työllisyystavoitteensa. Uutisissa alleviivattiin työllisyyden kasvun olevan hallituksen ansiota, mutta nyt työllisyys vain kasvaa. Tämän voi kertoa parhaiten kuvaparilla, jonka Reijo Liinamaa postasi Facebookiin.

Entäpä sitten selitykset työllisyyden kasvulle? Iltalehti valistaa, että kasvu perustuukin osa-aikatyön lisääntymiseen, ja tästä asiasta ovat kuulemma monet mediat kertoneet pitkin vuotta. Nyt professori ja yliaktuaari todistavat, että verrattuna työllisyyden kasvuun työtunnit ovat kasvaneet hitaammin, kuten vuoden mittaan on tullut esille. Työllisten määrä on kasvanut kuukausi­muutoksien keskiarvona tammi-marraskuussa 2,8 prosenttia. Työtuntien määrä on vastaavasti kasvanut 1,6 prosenttia, ja tämä johtuu suurelta osin osa-aikatyön kasvusta.

Näin varmaan on, mutta mitenkäs oli Sipilän hallituksen aikana? Kirjoittiko Iltalehti osa-aikatyön lisääntymisestä ja todistivatko asiantuntijat sen lisääntyneen? Ei kirjoittanut eivätkä todistaneet. Suunnilleen ainoana minä todistin melkein päivälleen neljä vuotta sitten, että uusista työpaikoista vain puolet olivat kokoaikaisia.

Tätä ei katsottu hyvällä. Twitterissä monet poliitikot, muutamat toimittajat ja kymmenet kansalaiset sanoivat minua valehtelijaksi ja tilastojen väärentäjäksi. Yksikään heistä ei edes yrittänyt todistaa puheitani vääriksi. Kun joulupäivänä todistin saman asian uudelleen, niin se otettiin vastaan hiljaisuudella. Minuthan oli jo leimattu valehtelijaksi ja tilastojen väärentäjäksi.

Mikä tämän tarinan opetus on? Niitä on kaksikin. Ensimmäinen on, että asiat saadaan näyttämään ihan miltä tahansa. Toinen on, että epäilijä on epäilyttävä siinäkin tapauksessa, että hän pystyy todistamaan puheensa. Medioiden virallistamaa totuutta ei sovi arvostella.

Medialukutaidon oppitunti päättyy.

***
Kommentointi on suljettu.