Perustuslaki ja yhdenvertaisuus

Eilen kerroin, että myös ilman oleskelulupaa maassa olevilla on oikeus toimeentulotukeen. Tätä eivät tunnu ymmärtävän tavallisten kansalaisten lisäksi myöskään jotkut poliitikot  ja toimittajat. On suorastaaan noloa lukea heidän kauhisteluaan “laittomista toimeentulotuista”. Tällaisilla puheilla he sekä paljastavat oman tietämättömyytensä että lietsovat lisää tietämättömyyttä.

Jokaiseen perustuslakia sivuavaan juttuuni tulee vakioväitteitä, joiden oikomiseen olen kyllästynyt. Siksi oikaisen tavallisimmat väärinkäsitykset ja vastaväitteet kootusti. Samat asiat olen kertonut ennenkin, mutta uusintoja ovat kaikki vastaväitteetkin.

Nykyinen perustuslaki ei ole vanha, vaan se tuli voimaan 1.3.2000. Se jaettiin silloin jokaiseen kotiin ja ilmeisesti olisi aika jakaa se uudelleen. Mielellään vielä selitysten kanssa Katekismuksen tapaan.

Perustuslain 6 § 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Kun kerron tämän, niin viimeistään kolmas kommentoija sanoo, että perustuslaki koskee vain Suomen kansalaisia. Ei koske, vaan se koskee kaikkia Suomen lakien vaikutuspiirissä kulloinkin olevia ihmisiä. Se sanotaan selkeästi lain esitöissä. Vanhassa perustuslaissa puhuttiin kansalaisista, mutta uuden lain sanamuoto on tarkkaan harkittu.

Kun kerron tämän, niin vastakommentiksi joku sanoo, että laki on virheellinen, koska ei Suomen lakeja voi soveltaa kaikkiin maailman ihmisiin. Ei voikaan, sillä kaikki maailman ihmiset eivät ole Suomen lakien vaikutuspiirissä ennen kuin he tulevat Suomen alueelle.

Tässä vaiheessa nostetaan esiin 6 § 2 momentti, jossa sanotaan näin:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Hyväksyttävä peruste asettaa eriarvoiseen asemaan ei ole mikä tahansa kenen tahansa hyväksyttävänä pitämä peruste, vaan perusteiden on oltava hyväksyttäviä koko perusoikeusjärjestelmän kannalta. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia että asetettaessa velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa.

Jos siis vaaditte yhdenvertaisuuden poistamista mielivaltaisilla perusteilla, niin pitäkää huoli siitä, että vaatimus ei kolahda omaan nilkkaanne. Mikä voidaan tehdä yhdelle ihmisryhmälle, se voidaan tahdä mille tahansa ihmisryhmälle.

Sitten tulee vakiokommentti, jonka mukaan asevelvollisuuden koskeminen vain miehiä todistaa, että kaikki eivät ole yhdenvertaisia lain edessä. Tätä kommenttia käyttävät eivät ymmärrä, että maanpuolustusvelvollisuudesta ja asevelvollisuudesta on säädetty erikseen. Perustuslain 127 §:n mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.

Asevelvollisuudesta on säädetty asevelvollisuuslaissa. Lain 2 §:n mukaan jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta. Lainkohta päättyy sanoihin jollei jäljempänä toisin säädetä.

Jäljempänä säädetään mm. naisten vapaaehtoisesta asevelvollisuudesta. Jehovan todistajat ja ahvenanmaalaiset miehet on vapautettu palveluksesta rauhan aikana erillislailla. Vapautus ei ole vastoin perustuslakia, sillä perustuslain sanamuoto oikeuttaa säätämään lailla perustuslaista poikkeavasti.

Sitten joku kommentoija ottaa esille opiskelijoiden eriarvoisen aseman. Olen itsekin aina ollut sitä mieltä, että opiskelijoiden asettaminen eriarvoiseen asemaan on väärin. He ovat ainoa ihmisryhmä, joka velvoitetaan ottamaan lainaa elääkseen.

Epäoikeudenmukaisuudestaan huolimatta tämä ei ole vastoin perustuslakia. Oikeudesta sosiaaliturvaan säädetään perustuslain 19 §:ssä. Sen mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Opiskelusta perustuslaki ei puhu mitään.

Perustuslaki takaa välttämättömän toimeentulon, mutta jättää tässäkin varsinaisen toteuttamisen muun lainsäädännön varaan.

Juuri tässä on perustuslain vahvuus ja samalla myös heikkous. Perustuslaki on yleislaki, jonka pitää olla muun lainsäädännön pohjana oikeuksien toteuttamiseksi. Jos perustuslakia kunnioitettaisiin kuten pitäisi, niin epätasa-arvoista lainsäädäntöä ei syntyisi.

Voisin kirjoittaa perustuslaista enemmänkin, mutta ei ole minun tehtäväni paikata koulussa jääneitä aukkoja. Tavallisen kansalaisen ei tarvitsekaan tuntea lain yksityiskohtia, mutta perustuslain merkitys pitäisi ymmärtää.

Ministerit ja kansanedustajat sen sijaan pitäisi passittaa valtionsääntöoikeuden peruskurssille, ja vaatia tehtävässä jatkamisen edellytyksenä kurssin hyväksyttävää suorittamista. Ei tekisi kurssi pahaa monille toimittajillekaan.