Työllistymisen esteet

Olen kyllästyttänyt lukijoitani kertomalla sekä valtiovarainministeriön virkamiesten että kokoomuksen esityksistä työvoimapoliittisiksi toimenpiteiksi. Molemmat ehdottavat muun muassa vuorotteluvapaan ja työttömyysturvalla opiskelun poistamista, koska niitä pidetään työllistymisen esteinä tai ainakin hyödyttöminä. Vuorotteluvapaalla olevan sijaistaminen täydellä palkalla ja opiskelu eivät ilmeisesti paranna työllistymismahdollisuuksia, mutta vaikkapa palkatta tehtävät kuntouttava työtoiminta ja työkokeilu parantavat, sillä niihin ei esitetä tehtäväksi mitään muutoksia.

Valtiovarainministeriön virkamiehet ja kokoomus eivät muistaneet kysyä asiaa työ- ja elinkeinoministeriöstä, jossa asiasta tiedetään eniten. TEM on julkaissut aktiivisilta työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä työllistymistä koskevan tutkimuksen, jonka mukaan työllisyysvaikutuksiltaan parhaita työvoimapoliittisia palveluita ovat vuorotteluvapaasijaisuudet, työllistämiset starttirahalla, valtiosektorille työllistäminen sekä opiskelu työttömyystuella. Vastaavasti työllisyysvaikutuksiltaan heikompia ovat olleet kuntouttava työtoiminta, valmennukset sekä opiskelu kotoutumistuella. Koko tutkimus löytyy täältä.

Nyt on ihan tutkimalla todistettu, että kannustaminen toimii paremmin kuin keppi ja palkaton työ. Vuorotteluvapaan sijainen saa täyttä palkkaa ja pääsee tekemään ihan oikeita töitä. Näin hankittu kokemus auttaa sijoittumaan avoimille työmarkkinoille. Työttömyystuella opiskelu on järkevää ja kannattavaa. Sen sijaan palkattoman työn tekeminen kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä ei auta työllistymään, vaan on ansioluettelossa pelkkä ikävä tahra. Jo vuosia sitten tiedettiin, että kuntouttavasta työtoiminnasta siirtyy avoimille työmarkkinoille vain 1-2 prosenttia siihen osallistuvista. Jo kymmenen vuotta minä olen kertonut, että kerran kuntouttavaan työtoimintaan joutunut pysyy siinä todennäköisesti siihen asti, kunnes hänet joskus armahdetaan eläkkeelle.

Kuntouttava työtoiminta lyö otsaan luuserin leiman, vaikka niin ei pitäisi olla. Se on tarkoitettu vain alentuneesti työkykyisille, ja sen tarkoitus on nimensä mukaisesti kuntouttaa työkykyiseksi. Kuitenkin sitä käytetään väärin, ja liian monessa kunnassa sitä pidetään ainoana työllistämiskeinona unohtaen, että se ei edes ole työllistämistä. Se on sosiaalipalvelua.

Niinpä terveitä ja työkykyisiä ohjataan jatkuvasti kuntouttavaan  työtoimintaan tekemään palkkatyötä korvaavaa palkatonta työtä ja saamaan otsaansa luuserin leima. Lisäksi kunta saa valtiolta jokaisesta kuntouttavaan työtoimintaan sijoitetusta 10,09 euroa päivässä. Kiusaus väärinkäyttöön on suuri, varsinkin kun siitä on tullut jo maan tapa.

Mutta mennäänpä takaisin tuohon TEM:n tutkimukseen. Noita ylempänä olevia omia juttujani kommentoitiin sanomalla, että valtiovarainministeriön esitykset perustuvat tutkittuun tietoon. Sitä tutkittua tietoa ei kuitenkaan ole esitetty, vaan ehdotukset perustuvat vain ministeriön omiin laskelmiin. TEM on sen sijaan tutkinut asiaa ihan oikeiden ihmisten työllistymisen kautta, joten saatte itse päättää, kumpi ministeriö on perehtynyt asiaan tarkemmin.

Sitkeässä elää käsitys, jonka mukaan palkaton työ parantaa ja työllistää. Kuten olen monesti ennenkin sanonut, niin ei meiltä työhalukkaita puutu, mutta palkanmaksuhalukkaita puuttuu.