Työllistämistä vai orjakauppaa?

Hallituksen työllistämistoimista ei ole paljon uutisoitu, jos ei oteta huomioon opposition jatkuvaa puhetta niiden puuttumisesta. Onhan hallitus tehnyt paljonkin, ja kun oppositio sen huomaa, niin työttömät tulevat saamaan uusia ystäviä niistä puolueista, jotka Sipilän hallituksessa kurittivat heitä muun muassa aktiivimallilla. Tästä saatiin viitteitä jo silloin, kun Marinin hallitus päätti ottaa käyttöön pohjoismaisen työnhaun mallin. Se kiirehdittiin nimeämään aktiivimalli kakkoseksi, jotta se saisi mahdollisimman huonon maineen paljon kirotun ykkösen mukaan.

Tosiasiassa malli lyhentää kaikkia karensseja, mutta siihen liittyvä määrällinen työnhakuvelvoite nostettiin uutisoinnin ykkösaiheeksi. Vertailin näitä kahta mallia viime syyskuussa, joten siitä ei tällä kertaa sen enempää.

Viime viikolla kerrottiin työllisyyden kuntakokeilujen laajentamisesta, ja jo aiemmin uutisoitiin hallituksen suunnitelmasta perustaa uusi osakeyhtiö osatyökykyisten työllistämistä varten. Sosiaalisessa mediassa on jo epäilty näiden toimien johtavan kuntouttavan työtoiminnan lisääntymiseen ja osatyökykyisten orjakauppaan.

Huolen kuntouttavan työtoiminnan lisääntymisestä allekirjoitan, sillä aiempien kuntakokeilujen aikana kuntouttava työtoiminta oikeasti lisääntyi. Pahimpana alueena oli Tampereen seutu, jossa työttömiä laidasta laitaan ohjattiin kuntouttavaan työtoimintaan kanniskelemaan pitkospuiden rakennustarpeita.

Kunnissa on käytetty kuntouttavaa työtoimintaa vastoin lakia ohjaamalla siihen terveitä ja työkykyisiä. Olen vuosien varrella ihan kyllästymiseen asti kertonut, että kuntouttava työtoiminta ei ole työllistämistä, vaan viimesijaista sosiaalipalvelua, johon ei saa ohjata tervettä ja työkykyistä tekemään työtä työttömyystuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Sen tarkoitus on kuntouttaa työkykyiseksi, ei teettää palkatonta työtä kunnan sakkomaksujen säästämiseksi. Eduskunnan oikeusasiamies on antanut tästä kunnille lukuisia huomautuksia, mutta ne eivät tunnu auttavan.

Saa nähdä, miten laajenevan kuntakokeilun aikana käy. Tarkoitus on ainakin hyvä, sillä kunnissa tunnetaan työttömien tilanne, ja uutta tässä kokeilussa on työllistymistä tukevien palvelujen lisääminen, yksilöllisten palvelutarpeiden tunnistaminen ja ammatillisen koulutuksen yhdistäminen kokeiluun. Kankealla virkakielellä sanottuna “kokeiluissa asiakaslähtöisyyttä tehostetaan integroimalla työllisyys-, koulutus- sekä sosiaali- ja terveyspalvelut entistä tiiviimmin yhteen”.

Kunnista riippuu, miten tämä ymmärretään. Jos jossain kunnassa sen luullaan vieläkin tarkoittavan kunnan rahojen säästämistä ja palkattoman työvoiman hankkimista, niin kuntouttavasta työtoiminnasta voi terve ja työkykyinen kieltäytyä. Lisäksi voi tehdä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Tuolla uudella osakeyhtiöllä ei ole mitään tekemistä kuntouttavan työtoiminnan eikä orjakaupan kanssa, sillä sen tehtävänä on tarjota palkkatyötä työehtosopimusten mukaisella palkalla kaikkein vaikeimmin työllistyville osatyökykyisille. Konsepti on Suomessa uusi, ja siinä tämä uusi osakeyhtiö toimii työnvälittäjänä sillä erolla, että se palkkaa itse työttömät ja välittää vain heidän työpanostaan tarvitsijoille. Työttömälle on samantekevää kuka hänen palkkansa maksaa, kunhan se vain on oikeaa palkkaa oikeasta työstä. Tämä ei vaikuta ollenkaan huonolta idealta.

Hallituksen olisi syytä lisätä tiedottamista ennen kuin oppositiopoliitikot havahtuvat “puolustamaan” työttömiä omilla tulkinnoillaan. Työttömät ovat epäluuloisia, ja siihen heillä on totisesti aihetta. Erityisesti kuntakokeilun sisältöä olisi syytä avata laajasti, sillä virastokielellä on vaikea kertoa sisällöstä tarkasti. Lisäksi kokeiluun osallistuville kunnille on tehtävä selväksi pelin säännöt, että ei käy kuten kuntouttavan työtoiminnan kanssa on käynyt.

Siinähän urapolun etsiminen ja elämänhallinnan jämäköittäminen tarkoittivat palkatonta työtä tai sanaristikoiden täyttämistä, ja asiasta väännettiin monta katkeraa vitsiä.