Eikö enää saa sanoa?

-En ole Päivi Räsäsen kanssa samaa mieltä, mutta…

Näin sanoi moni taas eilen, kun Helsingin Sanomat kertoi konservatiivien ja kristittyjen juristien Euroopassa ja USA:ssa ryhmittyneen Räsäsen taakse. Niin sanovat myös monet perinteiset libertaarit, rajoittamattoman sananvapauden kannattajat ja jopa äärioikeisto. Heidän mielestään kyse on sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta, jotka ovat perusoikeuksia.

Niin ovatkin, mutta niin ovat myös yhdenvertaisuus ja ihmisarvo. Yhtä tai useampaa perusoikeuttaan ei saa käyttää muiden ihmisten perusoikeuksien heikentämiseen. Ylivoimainen enemmistö keskustelijoista suhtautuu asiaan puhtaasti tunteella yrittämättäkään ymmärtää tapauksen juridiikkaa. Olen käsitellyt asiaa vuosi sitten ja viimeksi huhtikuussa, mutta yritetään vielä kerran. Ette te kuitenkaan noita aiempia juttujani viitsi lukea, mutta lukekaa edes huhtikuinen valtakunnansyyttäjän tiedote, josta syytteiden perusteet selviävät.

Sananvapaus tarkoittaa Suomessa ennakkosensuurin kieltoa, ja kuka tahansa saa sanoa ihan mitä tahansa sellaisella foorumilla, joka sanomisen hyväksyy. Seuraukset voivat sitten tulla jälkikäteen, jos sanominen sisältää jotain rikoslaissa kriminalisoitua. Jo tämän ymmärtäminen on edelleen monille vaikeaa.

Räsänen ei saa syytettä Maria Veitolan Yökylässä-ohjelmassa sanomisistaan, joten se voidaan unohtaa. Sen sijaan hän saa syytteen vuonna 2004 julkaisemastaan pamfletista Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi. Se on yhä saatavilla, sillä Räsänen jakoi sen itse sosiaalisessa mediassa jokin aika sitten osoittaakseen seisovansa yhä sanojensa takana.

Pamfletissaan Räsänen sanoo homoseksuaalisuuden olevan tieteellisesti todistettu psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Terveeseen ihmisyyteen ei kuulu homoseksi, ja homojen parisuhteet muodostuvat pääasiassa irto- ja vaihtuvista suhteista. Homoliitot eivät Räsäsen mukaan ole ihmisoikeuskysymys, eikä homovanhemmuus ole lapsen kehityksen kannalta suotavaa.

Vasta tämän jälkeen Räsänen perustelee näkemyksiään irrallisilla raamatunlauseilla. Raamatussa ei sanota homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, mutta homoseksuaalisuutta käsketään kyllä välttämään. Kysymys kuuluukin, onko pamfletti uskonnon harjoittamista vai käytetäänkö Raamattua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkimyksenä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan lain edessä.

Valtakunnansyyttäjän mukaan Räsänen on radio-ohjelmassa esittänyt homoseksuaaleja halventavia lausumia. Räsänen on sanonut, että jos homoseksuaalisuus on geneettistä, se on silloin geneettinen rappeuma ja sairautta aiheuttava geeniperimä. Räsäsen näkemyksen mukaan homoseksuaalit eivät myöskään ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit. Raamatussa ei puhuta mitään geeneistä, ja tuskinpa siellä myöskään kerrotaan homoseksuaalien olevan jonkun muun kuin Jumalan luomistyön tuloksia. Ne ovat Räsäsen omia tulkintoja, joten kysymys on sama kuin äskenkin. Käyttääkö Räsänen Raamattua  yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkimyksenä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan lain edessä?

Lisäksi asiassa on kyse rikoksen vanhenemisesta. Normaalisti vuonna 2004 kirjoitetun tekstin mahdollisesti sisältämä rikos olisi jo vanhentunut, mutta nettiaika on tuonut uuden ongelman, kun vanheneminen ei oikeastaan ala milloinkaan.

Esille on nostettu myös taannehtivan lainsäädännön kielto, jonka mukaan vain tekohetkellä rikokseksi säädetystä teosta voidaan tuomita. Kansanryhmää vastaan kiihottamista koskevaa lainkohtaa täydennettiin vuonna 2011 lisäämällä siihen seksuaalinen suuntautuminen. Tutkittavana oleva Räsäsen teksti on kirjoitettu monta vuotta ennen tätä lisäystä. Taas on kyse tekohetkestä. Jos se oli kirjoittamisen hetki, niin taannehtivan lainsäädännön kiellon takia lainkohtaa ei voi käyttää. Jos teko jatkuu yhä niin kauan kuin teksti on netissä nähtävillä, niin lainkohtaa voi käyttää.

Näihin kahteen asiaan valtakunnansyyttäjä hakee ennakkoratkaisua.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, mikä on uskonnonvapauteen kuuluvaa uskonnon harjoittamista ja missä kohtaa mennään kansanryhmää vastaan kiihottamisen puolelle. Homoseksuaalisuuden sanominen psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi, geneettiseksi rappeumaksi ja sairautta aiheuttavaksi geeniperimäksi ei ainakaan maallikon korvissa kuulosta kirjaimellisesti Raamattuun perustuvalta uskonnon harjoittamiselta, mutta sen rajan vetää sitten aikanaan tuomioistuin.

Tapaus on juridiikan kannalta kiinnostava. Juridiikkaan liittyy myös kysymys siitä, mitä saa sanoa ja saako Raamattua siteerata joutumatta syytteeseen. Ihan vapaasti voi edelleen siteerata vaikkapa Vanhan Testamentin kohtaa, jossa kielletään makaamasta miehenpuolen kanssa kuten maataan naisen kanssa, sillä siellähän sanotaan niin eikä sen ääneen lukeminen ei ole rikos. Lukee siellä samassa yhteydessä paljon muutakin, mutta ei mennä nyt siihen.

Juridiikka ei ole uskontoa eikä uskonto juridiikkaa. 1600-luvun alussa tuomarin piti tuntea molemmat, sillä silloin Raamattu otettiin toissijaiseksi oikeuslähteeksi. Jos kirjoitetusta laista ei löytynyt rangaistusta, niin Mooseksen laista löytyi. Jos eläisimme vuotta 1621, niin mitään yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia ei edes mietittäisi, vaan maallisen lain puuttuessa katsottaisiin oikeusohjeet Raamatusta ja erityisesti juuri Vanhasta Testamentista. Nyt eletään vuotta 2021 ja oikeusohjeet löytyvät maallisesta laista.

puheenaiheet yhteiskunta laki politiikka
Kommentit (55)
  1. Niin, onhan tämä mielenkiintoinen kysymys. Siis se, että onko tuntemani homoseksuaalit ihmisinä jotenkin huonompia, moraaliltaan arveluttavia, poikkeavia muista ”jumalan luomista”. Olenko minä tai lapseni heidän lähettyvillään jotenkin vaarassa alkaa itsekin homostella ja mitä seuraavaksi?

    En ota kantaa Räsäsen mielipiteisiin juridisella tasolla, koska en osaa. Näin hiukan Räsästä nuorempana ei uskovaisena ei konservatiivina voin mielipiteenäni ja luultavasti ilman pelkoa sensuurista esittää, että Räsänen puhuu täyttä paskaa. Aivan kuten Hesarin ihan mainiossa artikkelissa kerrottiin, Räsäsen tueksi ilmoittautuneilla ulkomaalaisilla professoreilla oli vahvasti oma poliittinen ja uskonnollinen lehmä ojassa. Eikä mikä tahansa lehmä, vaan hyvinkin äärioikeistolainen taloudellisesti hyvin toimeentuleva lehmä aivan kuten Räsäselläkin.

    Kuten sanottua, en ole uskovainen, mutta kunnioitan uskovia jotka eivät hirtä itseään vanhentuneisiin opinkappaleisiin. Viisaimmat heistä huokuvat anteeksiantoa, rakkautta ja hyvää tahtoa. Fundamentalistit puolestaan ovat niitä, jotka historiassa veivät uskoa miekoin pakottamalla. Tänään heitä löytyy isiksen riveistä, ja näemmä myös eduskunnasta. Sananvapaus antaa heille mahdollisuuden sanoa mitä vain jumalan nimessä ja veressä, mutta usein on käynyt niin, että samaa he eivät salli muille, edes samaa uskoa harjoittaville. Jos mm. Räsäsen esittämä pelko maallistumisesta ja vanhojen puujumalien katoamisesta on tosi, alkaisin etsiä syyllistä ennemmin peilistä kuin laista.

    1. Selkosen Roope
      26.7.2021, 17:16

      Touché!

    2. Ritva Lange
      28.7.2021, 15:48

      Kyllä Raamatusta löytyy paljon muutakin, jota sopii tänäpäivänä ihmetellä. Avioero on kiellettyä ja avioliiton, siis myös esiaviolliset suhteet on kiellettyä. Raamatun sisältö on järkevä ja tärkeä, mutta harva pystyy esim. Jumalan kymmenen käskyä täysin elämäänsä soveltamaan.

  2. Väännän rautalangasta: jos Räsäsen puheiden yllyttämänä vanhurskaiksi itseään kutsuvat ihmiset alkavat jahtaamaan homoja kepein, pyssyin ja kivin varustautuneena ohjenuoranaan raamatunlause: ”poista paha keskuudestasi”, niin silloin ei voi ainakaan puhua mistään sananvapaudesta!

    Toinen kysymys: korotetaanko Paavalin sanomiset Jumalan sanomisiksi?

    Kolmas kysymys: Päivi hyvä, entä biseksuaalit? Homostelevathan hekin innolla, kun sille päälle sattuvat?

Kommentointi suljettu.