Syyt ja seuraukset

Viime aikoina meidän on annettu ymmärtää, että jokainen hallitus aloittaa puhtaalta pöydältä, eivätkä aiempien hallitusten päätökset vaikuta asioihin millään tavalla. Tämä historian kieltäminen näkyy keskusteltaessa niin potilasturvallisuuslaista kuin Fortumistakin. Oppositio sanoo, että nyt eletään tätä hetkeä, ja nykyisellä hallituksella olisi ollut aikaa laittaa asiat kuntoon.

Tämä näkyi ja kuului erityisen selvästi puoluejohtajien paneelissa Kuntamarkkinoilla, kun Petteri Orpo vaati hoitajamitoituksen lykkäämistä. Hänen mukaansa vain nykyhallitus on vastuussa. Niin tietysti tällä hetkellä onkin, mutta ei historiaa voi kieltää. Hoitajamitoituksen historian olen kertonut monta kertaa, mutta tiivistetään se vielä kerran.

Vuonna 2012 silloin hallituksessa ollut SDP halusi mitoituksen kirjattavaksi lakiin. Hallituskumppani kokoomus sitä kuitenkin vastusti, ja niinpä päädyttiin kompromissiin. Annettiin vain hoitosuositus 0,5, mutta samalla sovittiin, että jos yksikin hoitolaitos jättää suositusta noudattamatta, niin vuonna 2015 mitoitus kirjataan lakiin.

Suositusta ei noudatettu, mutta silti sitä ei kirjattu lakiin. Ja kyse oli siis samasta mitoituksesta, joka lopulta kaksi vuotta sitten kirjattiin lakiin miniminä myös siirtymäkauden ajaksi. Siirtymäkauden jälkeen mitoitus on kaikkialla 0,7. Korjattiin asia, joka olisi pitänyt korjata jo viimeistään vuonna 2015.

Syksyllä 2016 Sipilän hallitus päätti säilyttää hoitajamitoituksen suosituksen 0,5, mutta samalla se päätti ruveta laskemaan hoitohenkilökuntaan kuuluvat ”joustavammin perustein”. Hoitohenkilökuntaan kuuluviksi ruvettiin laskemaan sellaisetkin, jotka eivät varsinaisesti osallistu hoitotyöhön. Mukaan voitiin laskea keittiöhenkilökuntaa, välinehuoltajia ja vaikkapa talonmies Pikkarainen, kuten Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super totesi. Edes se ei varsinkaan yksityisille hoitolaitoksille riittänyt, vaan hoitajiksi laskettiin joissain tapauksissa myös Jaska Jokunen ja Iines Ankka. Sen lisäksi oikeille hoitajille siirrettiin avustavia tehtäviä pyykinpesusta ja tiskaamisesta alkaen.

Tämän päätöksen seuraukset nähtiin, kun hoitolaitosten katastrofi hierottiin kansakunnan tajuntaan alkuvuonna 2019. Juuri sen seurauksena hoitajamitoitus kirjattiin lakiin.

Nyt hallitusta vaaditaan ratkaisemaan hoitajien palkkakiista rahalla. Hallitus ei ole palkkaneuvottelujen osapuoli, joten se ei voi tarjota lisää palkkaa, mutta jostain syystä tätä ei varsinkaan somessa haluta kuulla. Jos ette vieläkään halua kuulla, niin miettikääpä tätä.

Maan hallitus edustaa aina puoluepolitiikkaa, ja jos nykyinen hallitus puuttuisi palkkakiistaan tarjoamalla rahaa, niin siinä tapauksessa myös tulevat hallitukset voisivat puuttua palkkakiistoihin. Ne voisivat sanoa, että palkkoja ei koroteta, vaan niitä leikataan. Niin teki Sipilän hallitus silloin, kun se painosti hyväksymään julkisen sektorin työajan lisäyksen ja lomarahojen leikkaamisen uhkaamalla vielä kovemmalla pakkolainsäädännöllä. Lakia ei tarvittu, mutta epäilemättä sen säätämiseen oli valmiudet.

Nyt sanotaan Marinin hallituksen painostavan ammattijärjestöjä potilasturvallisuuslain muutoksilla. Tämä selitys ontuu, sillä julkisen sektorin on turvattava suojelutyö kaikissa tilanteissa. Yleensä siitä sovitaan, mutta nyt ei ole sovittu. Velvollisuus ei kuitenkaan katoa mihinkään, ja sitä moni onkin korostanut sanoen suojelutyön olevan työnantajan ja viime kädessä hallituksen vastuulla. Niin se onkin, mutta ne eivät voi hoitaa velvollisuuttaan, jos sen suojelutyön tekijät ovat lakossa. Tähän sanotaan, että sitten pitää antaa sitä rahaa. Näin keskustelu kiertää kehää päätymättä mihinkään. Hallitus ei ole neuvotteluosapuoli, joten se ei voi luvata sitä rahaa. Jos se sitä lupaa, niin se tekee itsestään neuvotteluosapuolen.

Ja sen jälkeen poliitikot pääsevät jatkossakin huseeraamaan vapaasti kaikissa julkisen sektorin palkkaneuvotteluissa.

Historia halutaan unohtaa myös Fortumista ja Uniperista puhuttaessa. Tosiasia kuitenkin on, että syyskuussa 2017 Fortum julkaisi tiedotteen, jonka mukaan se aikoo ostaa saksalaisen energiayhtiö E.ON:n osuuden niin ikään saksalaisesta Uniperistä.  Näin Suomen valtion 51 prosentin osuudella omistamasta Fortumista tuli Uniperin pääomistaja 78 prosentin osuudella. Sipilän hallitus ei nähnyt kaupassa mitään riskiä. Nyt syytetään Marinin hallitusta unohtaen tahallisesti, että maan hallitus ei osallistu pörssiyhtiöiden operatiiviseen päätöksentekoon.

Ei osallistunut myöskään vuonna 2017. Nyt Juha Sipilä on myöntänyt, että siihen ei ollut edes mahdollisuutta. Nyt Marinin hallitusta on suunnilleen vaadittu mitätöimään tämä huono päätös, syrjäyttämään Fortumin operatiivinen johto ja johtamaan siinä sivussa vielä saksalaista Uniperiakin. Historialliset faktat voitte lukea vaikka täältä.

Tällä jutulla halusin sanoa, että asiat eivät tipahda taivaasta minkään hallituksen syliin, vaan niillä on oma historiansa. Historiaa ei voi muuttaa, mutta varsinkin politiikassa sen unohtaminen kyllä onnistuu.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Nimimerkillä tai pelkällä etunimellä kirjoitetut kommentit lentävät lukematta roskiin. Sen yrittäminen kertoo, että ette ole lukeneet juttua loppuun.