Tärkeää ja vähemmän tärkeää

Sanna Marinin hallitus on jatkuvasti ollut kohujen keskiössä, ja kohuille yhteistä on, että ne on nostettu pikkuasioista. On ollut tissivakoa, mekkoa, peppua, reppua, vessan pesemistä, toppia, korvakuuloketta ja ties mitä muuta, ja aina näiden niin sanottujen uutisten alle ilmestyy joukko kommentoijia vaatimaan pääministerin ja hallituksen eroa. Kommentoijat ovat kuin Pavlovin koiria, jotka pääministerin nimen nähdessään ryhtäävät paikalle makupalojen toivossa.

Oppi on mennyt niin hyvin perille, että nykyisin ryntäykseen riittää jopa jonkun hallituspuolueeseen kuuluvan kansanedustajan nimen näkyminen. Näin kävi Pirkka-Pekka Peteliukselle (vihr), joka “nousi kohun keskiöön” merkitsemällä rahapeliyhtiöltä saamansa tulot sidonnaisuusilmoituksen väärään sarakkeeseen. Tämä on tietenkin koko hallituksen vika ihan samalla tavalla kuin Sanna Marinin osallistuminen tai osallistumattomuus Slush-yritystapahtumaan. Jos nyt ymmärsin tämän Slush-kohun oikein, niin alkujaan Marinin haastattelijan piti olla joku hänen miehensä työpaikan edustaja, mutta nyt haastattelija vaihtuu joksikin toiseksi.

Alkuperäinen suunnitelma tulkittiin tietenkin lähipiirin suosimiseksi, ja Marinin keskustelu oikeuskanslerin kanssa oli somekansan mielestä oikeuskanslerin ärähdys. Tosiasiassa oikeuskansleri sanoi kirjallisessa lausunnossaan, että yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen eri sidosryhmien kanssa ja niiden tilaisuuksissa on yleisesti ottaen keskeinen osa pääministerin ja muiden valtioneuvoston jäsenten tehtäviä, ja esteellisyys on harkittava tapauskohtaisesti.

Nyt sitä on harkittu ja päätetty pelata ihan varman päälle. Mutta somekansan mielestä asiassa on pakko olla jotain vilpin yritystä. Kaikki nämä kohut ovat mahdottoman tärkeitä asioita niille, jotka luulevat politiikan olevan Kardashianien tai muiden tosi-tv:n tähtien päivittäistä seuraamista. Sen verran nämä tosi-tv:n seuraajat ovat kytköksissä todellisuuteen, että heidän mielestään inflaatiokin on hallituksen vika. Näin minulle eilen kerrottiin, ja ilmeisesti kertoja kuvittelee maan hallituksen käyvän öisin liimailemassa uusia hintalappuja kauppojen tuotteisiin.

Vähemmän tärkeitä asioita ovat sitten vaikkapa eri puolueiden tavoitteet ensi kevään vaaleissa. Kun SDP:n Antti Lindtman muutama päivä sitten puhui sopeuttamistoimista, niin se tulkittiin takinkäännöksi. Kun Ville Tavio (ps) toissaillan A-Talkissa puhui varastamalla saaduista verotuloista ja ehdotti säästötoimena lasten hoitamista kotona, niin siitäpä ei noussut kohua.

Kun kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo puhuu kipeistä leikkauksista vähemmän tärkeistä kohteista, niin hän ei tarkoita itseään eikä muita hyvätuloisia. Hän tarkoittaa leikkauksia asumistukeen, työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen. Ne ovat niitä vähemmän tärkeitä kohteita, ja Tavion puheista päätellen vähemmän tärkeää on myös koko julkisen sektorin palvelutuotanto. Verotus on varkautta ja julkinen sektori on paisunut liian suureksi. Tämä mantra uppoaa aina niihin, jotka eivät koskaan ajattele mitä niillä verotuloilla oikeasti tehdään.

Niillä järjestetään kaikki ne päivittäiset palvelut, joita jokainen käyttää ja joita ilman yhteiskunta ei toimi. Niillä järjestetään ihmiselämän arki alkaen äitiysneuvolasta ennen synnytystä ja päätyen päivähoidon, peruskoulun, lukion, ammattioppilaitoksen tai yliopiston kautta työelämään ja perheelliseksi, jolloin työssäkäynnin mahdollistaa juuri se lasten hoitamisen ja kouluttamisen järjestävä julkinen sektori. Sitten sairastutaan, ja julkinen sektori hoitaa. Lopulta tullaan vanhaksi, ja silloinkin julkinen sektori hoitaa. Siinä välissä käytetään joka ikinen päivä julkisen sektorin rakentamaa ja ylläpitämää infrastruktuuria.

Niin kauan kuin julkinen sektori toimii hyvin, niin kukaan veroista nurisija ei huomaa sen olemassaoloa. Kun se takkuilee, niin se huomataan heti ja vaaditaan vastinetta verorahoille. Vastinetta vaaditaan myös silloin, kun yhteiskunta yskii vaikkapa koronan, bensan ja energian kallistumisen tai inflaation takia. Silloin vaaditaan heti yhteiskunnan tukea, ja kaikkein kovimmalla äänellä sitä vaativat ne, jotka kovimmalla äänellä julistavat verotuksen olevan varkautta.

Kun jatkuvasti kohistaan pikkuasioista, niin yhteiskunnan toiminnan perusteet unohtuvat. En tiedä onko se tahallista vai pelkkää tulonhankinnan logiikkaa, mutta ainakin minua huolestuttaa somekansan näkyvimmän ja kuuluvimman osan heikko tietämys yhteiskuntaopin alkeista. Se saattaa hyvinkin johtua koulutusleikkauksista.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Nimimerkillä tai pelkällä etunimellä kirjoitetut kommentit lentävät lukematta roskiin. Sen yrittäminen kertoo, että ette ole lukeneet juttua loppuun.