Aktiiviset ja passiiviset työttömät

Jos haluat saada täyden työttömyyskorvauksen, niin mene töihin. Näin voi kiteyttää hallituksen viime kevään puoliväliriihessä sopiman aktiivimallin, josta eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on antanut lausuntonsa. Lausuntoon jättivät eriävän mielipiteen valiokunnan jäsenet Ilmari Nurminen, Tarja Filatov, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Anna Kontula.

Aktiivimallissa työttömyyskorvauksesta vähennetään 4,65 prosenttia eli noin yhden päivän korvausta vastaava summa kuukaudessa, jos työtön ei ei käy töissä tai osallistu työllistymistä edistäviin palveluihin. Epäselväksi jää vielä se, alennetaako tukea jatkuvasti niin kauan, että se loppuu kokonaan, vai jääkö alennus tuohon 4,65 prosenttiin pysyvästi. Alennettua tukea kutsutaan passiivitueksi, ja luonnollisesti passivituella olevia ruvetaan kutsumaan passiivisiksi työttömiksi.

Kun työtä ei aktiiviseksi työttömäksi haluavalle löydy, niin se on hänen oma vikansa. Työtön on aina syyllinen, sillä hänet tuomitaan ensin, ja vasta sitten hän voi yrittää todistaa olevansa syytön. En tiedä miten aktiivimalli istuu langetettaviin sanktioihin, sillä aktiivimallin alennettu työttömyyskorvaus on eri asia kuin työttömyysetuuden menettäminen määräajaksi. Hallitus on kovaa vauhtia tekemässä työttömän elämästä käsittämättömässä viidakossa rämpimistä, mutta niin lienee tarkoituskin. Rämpimiseen kyllästynyt tai kokonaan eksyksiin joutunut menettää lopulta työttömyysetuutensa ja joutuu toimeentulotuelle. Silloin hänellä ei ole enää mitään mahdollisuutta kohentaa elämäänsä satunnaisella työnteolla.

Työttömyskorvauksella oleva saa ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman että se vaikuttaa hänen saamaansa tukeen. Jos pelkällä toimeentulotuella oleva onnistuu saamaan vaikka vain muutaman tunnin palkkatyötä, niin kaikki saatu tulo vähennetään toimeentulotuesta. Tulot on selvitettävä toimeentulotukea haettaessa, jolloin tukihakemuksen käsittely hidastuu. Viikonkin odottelu nälkäisenä vie varmasti viimeisetkin halut satunnaistöihin.

Aktiivimallissa aktiivisuutensa voi osoittaa myös osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin, kuten työnhaku- tai uravalmennukseen, työkokeiluun, koulutuskokeiluun, työvoimakoulutukseen ja kuntouttavaan työtoimintaan. Käytännössä tullaan tarjoamaan työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa, kuten tähänkin asti on tehty. Ne ovat palkattomia töitä, joita aktiiviset työttömät sitten tekevät ollakseen oikeita työttömiä.

Aktiivisuutensa voi osoittaa myös yritystoiminnalla, mutta jos työtön erehtyy vaikkapa vain vihjaisemaan yritystoiminnan aloittamisen harkitsemisesta, niin hänet määritellän yrittäjäksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.

Aktiivimallissa työttömät tekevät työtä saadakseen täyttä työttömyyskorvausta. Työtä tekemättömät työttömät ovat passiviseksi leimattua hylkyporukkaa. Näin tehdään työttömistäkin kahden kerroksen väkeä.

 

Köyhät kyykkyyn

Aktiivimalli, työelämäkokeilu, työkokeilu, kuntouttava työtoiminta. Tässä muutamia sanoja, jotka kannattaa painaa mieleen. Ne ovat hallituksen ainoat keinot vähentää työttömyyttä. Tosiasiassa työttömyys ei vähene, mutta tilastot kaunistuvat. Lisäksi työntekijöille ei tarvitse maksaa palkkaa.

Työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta ovat vanhoja tuttuja. Molemmissa tehdään työtä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei makseta edes sitä yhdeksää euroa.

Aktiivimallissa on uutta se, että se koskee myös ansiosidonnaista päivärahaa saavia. Heidän on tehtävä noin kolmen kuukauden jaksossa 18 tuntia työtä, jotta ansiopäivärahaa ei leikattaisi. Jos työtön ei aktivoidu eli ei pysty täyttämään työssäoloehtoa eikä pysty osallistumaan työvoimapoliittiseen koulutukseen, hänen työttömyysturvaansa leikataan 4,65 prosentilla seuraavien kolmen kuukauden ajan.

Jos ja kun sitä palkkatyötä ei löydy kaikille, niin se on työttömän vika. Kaikki työttömyys on nykyisin työttömien oma vika, sillä meille valehdellaan avoimia työpaikkoja olevan jopa 100 000. Uskomattominta on, että näin paksu hölynpöly menee jatkuvasti läpi.

Samaan aikaan toimeentulotuen myöntämisen sekoittanut Kela aikoo sekoittaa myös asuntojen vuokramarkkinat määrittelemällä jokaiseen kuntaan suositusvuokrat, joiden maksamiseen voi saada toimeentulotukea. Suositusvuokrat on määritelty niin alas, että yhä useampi joutuu etsimään halvempaa asuntoa ja sitä turhaan odotellessaan maksamaan entistä suuremman osa vuokrasta muuhun elämiseen tarkoitetusta toimeentulotuen osasta. Jos ja kun niitä halvempaa asuntoja ei löydy, niin odotettavissa on asunnottomien määrän kasvu.

Näin toteutuu Kelan pääjohtajan ensimmäisessä haastattelussan kertoma tavoite lopettaa ilmaisen rahan maksaminen kotiin, kun sitä kotia ei enää ole. Jostain kumman syystä nämä tavoitevuokrat tulivat mediallekin yllätyksenä, vaikka asian valmistelusta kerrottiin jo vuosi sitten. (Juttu näkyy olevan luettavissa vain tilaajille, mutta jo alku riittää kertomaan asian olleen hyvin tiedossa.)

Köyhille on odottevissa yhä kylmenevää kyytiä. Sen sijaan kaikkein rikkaimmilla menee hyvin. Kovimmin palkkojen alennusta vaativat ovat verosuunnitelleet itsensä käytännössä verottomiksi.

Mitäpä tekee palkkatyössä käyvä keskiluokka? Ei mitään, se nukkuu onnellista hurskaan unta. Se ei huomaa, että sen työpaikkoja uhkaavat entistä enemmän palkattomaan työhön määrättyjen joukot. Herääminen tästä unesta tulee olemaan shokki, josta voi sitten tietenkin syyttää työttömiä. Tulevat ja vievät meidän työpaikat.

Ja maan hallitus paukuttelee henkseleitään, kun sekä työttömyys että yhteiskunnan maksamat tuet alenevat.

Sitä minä vain ihmettelen, että miten hallitus kuvittelee saavansa Suomen nousuun viemällä ihmisiltä vähätkin rahat ja antamalla veronkiertäjien huseerata vapaasti. Tämä lienee se kuuluisa hallituspuolueiden yhteinen arvopohja. Jolla on, niin sille annetaan lisää, ja jolla ei ole, siltä otetaan vähäkin pois, kuten Iso Kirja sanoo.

 

 

Karenssiautomaatit

Työttömyydestä puhuvat kaikkein innokkaimmin ne, jotka siitä kaikkein vähiten tietävät. Usein he ovat eläkeläisiä, jotka aloittivat oman työuransa kävelemällä työpaikkaan. Yhtä usein he ovat palkkatyössä olevia, jotka pitävät itseään korvaamattomina vielä silloinkin, kun heidän työpaikallaan on jo samaa työtä tekemässä palkattomia työkokeilijoita. Usein he ovat ideologisesti palkanmaksuhaluttomia työnantajia, jotka haluavat ilmaista työvoimaa. Tai sitten he ovat ikänsä oikeita työtä vältelleitä poliitikkoja.

Ja mielipiteethän ovat varmaakin varmempia, sillä omia ennakkoluuloja vahvistavia lehtijuttuja tulee solkenaan. Löytyy Ossia, Juusoa, Sonjaa ja Mikkoa, jotka eivät omien sanojensa mukaan halua tehdä työtä, mutta joista ainakin Ossi tekee työtä ja loput kuuluisivat jonnekin muuanne kuin työttömyyskortistoon. Mutta ei se mitään, nyt on päätetty leimata kaikki työttömät laiskoiksi pinnareiksi. Kansanedustaja Juhana Vartiaisen mukaan työttömät tuillaeläjät muuttuvat natseiksi ja presidentti Sauli Niinistö kertoi miten tervejärkisen pitää suhtautua työttömiin.

Näin kansa saadaan vaatimaan työttömille kuria ja keppiä. Sosiaaliturvasta on tehtävä vastikkeellista ja töitä on haettava entistä aktiivisemmin. Työnhakua kontrolloidaan jo nyt, mutta tulevaisuudessa on haettava tiettyä määrää työpaikkoja tietyssä ajassa työttömyystuen alenemisen uhalla. Tätä sanotaan aktiivimalliksi, jonka vastakohtana on tietenkin passiivimalli. Aktiivinen työnhakija säilyttää etuutensa, mutta passiiviseksi katsotun tuki putoaa perustoimeentulotuen tasolle. Näin siinäkin tapauksessa, että haettavia työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole.

Mutta onhan niitä jo nyt. Te-toimistot lähettävät entistä enemmän työhönosoituksiksi nimettyjä kirjeitä, joissa velvoitetaan hakemaan jotain tiettyä työpaikkaa. Ei ole mitään väliä onko työtön sopiva työhön ja onko hänellä siihen tarvittavaa osaamista ja muita edellytyksiä. Niinpä ajokortiton saatetaan velvoittaa hakemaan autonkuljettajan paikkaa ja liiketalouden ylemmän korkeakoulutukinnon suorittaneen on haettava palkanlaskijaksi. Jos määrättyä paikkaa ei hae, niin menettää tukensa määräajaksi. Jos sanoo rehellisesti hakeneensa paikkaa vain pakosta, niin saa työnvieroksujan maineen.

Tämän vuoden tammi–elokuussa työpaikan hakematta jättäminen tai työpaikasta kieltäytyminen johti karenssiin 11 500 tapauksessa, kun vuonna 2013 vastaavaan aikaan luku oli 2 300. Näin hyvin toimii karenssiautomaatti jo nyt, mutta vielä tehokkaampi siitä tulee, kun aktiivimalli otetaan käyttöön. Sitten kortistosta saadaan karsittua pois nekin, joden työssäkäyntialueella ei ole yhtään koulutusta ja osaamista vastaavaa työpaikkaa.

Kortistojen siivoaminen kasvattaa toimeentulotuen menoja, kun tukensa menettäneet joutuvat tämän viimesijaisen tuen varaan. Valtio siis sulkee toisen taskun nepparilla ja rupeaa maksamaan tukea toisesta taskusta. Nokka nousee, pyrstö tarttuu. Mutta hallituksen lupaus alentaa työttömyyttä toteutuu, kun kortistosta potkitaan tarpeeksi ihmisiä pois. Myös työllisyystavoite tulee toteutumaan, kunhan aktiivimalli ja työelämäkokeilu otetaan käyttöön.

Sitten meillä on palkattomien työntekijöiden nälkiintynyt alaluokka, mutta eipä ainakaan lojuta sohvalla. Eivät loju nekään, jotka nyt kadehtivat työttömien keskimäärin 697 euron bruttomääräistä työmarkkinatukea. He pääsevät nauttimaan samoista eduista ehkä jo seuraavien yt-neuvottelujen jälkeen.

Työttömien parjauskampanja

-Hallitus on tehnyt linjauksen katosta, ja se pysyy toistaiseksi, kunnes toisin päätetään. Keskustelua siihen puuttumisesta ei ole aloitettu.

Näin perusteli työministeri Jari Lindström käyttämättä olevaa 150 miljoonan työllistämistukirahaa. Hallitus on linjannut, että kolmannella sektorilla on 3 000 henkilötyövuoden katto sataprosenttiseen palkkatukeen.

Työttömiä, tekemätöntä työtä ja työllistämistukea riittää, mutta ne eivät kohtaa, koska asiasta ei ole aloitettu keskustelua. Työministeri istuu itse rahojen päällä, mutta hänelle ei ole juolahtanut mieleen aloittaa sitä keskustelua älyttömän palkkatukikaton poistamisesta. Suomessa on yli 100 000 pitkäaikaistyötöntä, joita voisi palkata palkkatuella yhdistyksiin, kuntiin ja yrityksiin työllisyysmäärärahoilla. 150 miljoonalla eurolla palkkaisi palkkatuella yli 10 000 työtöntä vuodeksi töihin. Ei ole vaikeaa keksiä rahoille käyttöä, sanoo Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski.

Niinpä niin. Yhdistyksillä ja kunnilla olisi paljon työtä tarjolla, mutta sitä ei katsota tarpeelliseksi rahoittaa. Näin yllytetään yhdistyksiä pilaamaan oma maineensa käyttämällä palkattomia työntekijöitä. Yhä useampi yhdistys on ruvennut järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa kuntien ja Te-toimistojen tuella. Tästä hyötyvät kaikki muut paitsi se työtä tekevä työtön. Te-toimisto saa tilastonsa kauniimmaksi, kunta välttyy työmarkkinatuen maksuosuudelta ja yhdistys saa ilmaisen työpanoksen lisäksi 10,09 euroa päivässä jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta.

Jos työtön palkattaisiin työllistämistuella, niin siitä hyötyisi myös hän itse. Ilmeisesti se ei sovi hallituksen linjauksiin, sillä nyt on menossa ennennäkemätön työttömien parjauskampanja.

Kansalaiset on jo opetettu uskomaan työttömät laiskoiksi kotisohvilla makaajiksi, jotka ruhtinaallisten tukien takia eivät viitsi mennä töihin. Tämän mielikuvan vahvistamiseksi media nostaa vähän väliä esille työnantajan, joka tuskailee työvoiman vaikeaa saatavuutta. Näissä tarinoissa on aina se yhteinen vika, että niitä on vaikea tarkistaa. Työnhakuilmoitus on jo poistunut työvoimahallinnon sivuilta tai sitä ei ole koskaan siellä ollutkaan. Pelkkä sana riittää.

Tietenkin työttömät ovat myös tyhmiä. Työvoimahallinto ansoitti sähköisen työnhaun kaikessa hiljaisuudessa niin, että 14 000 työttömän työnhaku katkesi. Työministerin mukaan vika on tietenkin tyhmissä työttömissä, jotka eivät osaa käyttää sähköistä työnhakua. En nyt viitsi edes aloittaa puhumista siitä, miten työttömien syrjäytymistä ja juoppoutta pidetään luonnostaan lankeavana.

Hallituksella on siis työllistämiseen budjetoitua rahaa, mutta sitä ei käytetä. Sen sijaan keksitään koko ajan lisää keinoja antaa työttömille keppiä. Tukia leikataan ja aktiivimalli edellyttää työttömän tekevän tietyn määrän olematonta palkkatyötä täyden työttömyysetuuden saamiseksi.

Mikä tahansa heikennys työttömien asemaan menee läpi, koska mielet on muokattu syyllistämään työttömät ihan kaikesta. Se mieli muuttuu vasta sitten, kun työttömyys osuu omalle kohdalle. Mielenkiinnolla odottelen mitä Simon Elo sanoo ensi vaalien jälkeen etsiessään työtä. Nythän hän on polleasti sitä mieltä, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Palkasta hän ei puhu mitään.

Laitanpa taas kerran tämän Lapinlahden Lintujen sketsin yli 20 vuoden takaa. Tämä puhe on nykyisin todellisuutta.

 

 

 

Ansoitettu urapolku

Kuten tiedetään, niin työtön syrjäytyy ja jämähtää sohvalle kaljaa kittaamaan heti jouduttuaan työttömäksi. Siksi häntä on jämäköitettävä ja aktivoitava etsimään urapolkua kohti avoimia työmarkkinoita. Tästä maan hallitus ja työvoimaviranomaiset ovat ansoja virittämällä kehitelleet järjestelmän, jota voi verrata Nälkäpeli-elokuviin.

Ihan ensimmäiseksi työttömän on onnistuttava ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Se ei tapahdu enää entiseen tapaan menemällä Te-toimistoon, vaan se on tehtävä netissä. Pelkkä ilmoittautuminen ei riitä, vaan lisäksi pitää osata etsiä sähköisen lomakkeen alapalkista lisää täytettäviä kohtia. Työttömän itsensä on arvioitava siellä oma palvelutarpeensa ja laadittava työllistymissuunnitelma. Jo tässä vaiheessa pelistä karsiutuu heikoin aines ja työttömyystilastot kaunistuvat.

Peliin on kehitelty erilaisia palkattomien töiden malleja, kuten kuntouttava työtoiminta, työkokeilu ja rekrytointikokeilu. Kaikki ovat samaa palkatonta työtä, mutta terminologian viidakossa kahlaamisen katsotaan olevan erinomaista urapolun raivaamista. Kaikki tosin tietävät, että ilmaistöistä ei ole paluuta palkkatyömarkkinoille, mutta ei ole tarkoituskaan. Tarkoitus on kaunistaa työttömyystilastoja.

Koska tilastot eivät vielä näytä hallituksen päässeen tavoitteeseensa, niin eduskunnalle annettiin eilen käsiteltäväksi aktiivimallin sisältävät lakimuutokset. Paketin keskeinen sisältö on, että työttömän on ensi vuoden alusta tehtävä palkkatyötä saadakseen täyttä työttömyysetuutta. On absurdia ajatella, että työttömysetuutta saadakseen on tehtävä palkkatyötä, jota ei ole, mutta tätä ei enää nykyisin pidetä kummallisena. Hallitus on päättänyt, että palkkatyötä on tarjolla, mutta työttömät eivät laiskuuttaan ota sitä vastaan. Hallituksen näkemys ei perustu tosiasioihin, sillä kaikki tietävät, että työtä ei ole. Silti sitä olematonta palkkatyötä on tehtävä. Tätä sanotaan työttömien aktivoinniksi.

Jos ja kun aktiivisuutta ei ole riittävästi, niin työttömyysetuutta leikataan 4,65 prosenttia 65 maksupäivän ajaksi. Näin saadaan myös kustannussäästöjä, kun niitä töitä ei löydy ja etuuksia leikataan.

Lakipakettiin on kätketty lisää ansoja, joita työtön ei osaa varoa:

Henkilön katsottaisiin olleen riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, jos hän on ollut yhden kalenteriviikon työssäoloehdon täyttävässä työssä, 65 maksupäivän aikana työssä yhteensä niin paljon, että työ kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin työssäoloehtoon tai 65 maksupäivän aikana yhteensä viisi päivää työllistymistä edistävässä palvelussa. Jos henkilö on ollut työssä yrittäjänä, katsotaan hänen olleen riittävästi työssä, jos hän on ansainnut yritystoiminnassa neljän peräkkäisen kalenteriviikon aikana 23 prosenttia työttömyysturvalain 5 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisesta yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta.

Näin sanotaan lakiesityksessä. Palkkatyön lisäksi aktiivisuutensa voi osoittaa erilaisilla työllisyyttä edistävillä palveluilla eli käymällä opettelemassa sanomaan käsipäivää konsultin vetämällä kurssilla. Pahin loukku on yrittäjänä toimiminen. Jos työtön erehtyy perustamaan yrityksen, niin hän menettää lopullisesti työttömyysetuutensa, sillä hänen katsotaan työllistävän itsensä yrittäjänä.

Näin hallitus pyrkii saavuttamaan työllisyystavoitteensa saamatta yhtään työtöntä oikeasti palkkatöihin. Tämä nälkäpeli saattaa viihdyttää hallitusta, mutta ei uuden byrokratian kanssa kamppailevia työvoimaviranomaisia eikä nälkäpeliin pakotettuja työttömiä.

tp

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos