Vastuunpakoilua ja saivartelua

-Eduskuntahan sen antoi näin mennä.

Näin vastasi työministeri Jari Lindström eilen A-teemassa, kun häneltä kysyttiin miksi paljon kritisoidusta työttömyysturvan aktiivimallista tuli sellainen kuin tuli. Vastaus lienee eräänlainen vastuunpakoilun ennätys. Hallitukselle kerrottiin lausunnoissa moneen kertaan mitä vikoja ja puutteita lakiesityksessä oli, mutta hallitus ei piitannut lausunnoista. Oppsitio yritti vielä eduskuntakäsittelyssä tuoda epäkohtia esille, mutta kukaan ei ollut kuulemassa. Asian esittelevä ministeri oli savusaunassa, ja sen jälkeenkin mallia on julkisuudessa puolustanut lähinnä Lindström. Nyt hänkään ei koe olevansa missään vastuussa laista, vaan syyttää eduskuntaa.

Toivottavasti hallituspuolueiden kansanedustajat panivat merkille, että he ja vain he ovat ministerin mukaan syyllisiä lain epäkohtiin. Lakiesityksen esitellyt hallitus ei ota siitä mitään vastuuta.

Tämän vastuunpakoilun lisäksi Lindström puhui myös tulossa olevasta aktiimalli kakkosesta. Hän sanoi, että koska tätä valmisteilla olevaa, aktiivisen työnhaun mallin nimellä olevaa esitystä on ennakkoon niin paljon vastustettu, niin hallitus on päättänyt muuttaa sen nimeä. Se on nykyisin omatoimisen työnhaun malli:

– Tästähän on tullut kirosana, tästä aktiivimallista, niin me olemme keksineet sille sellaisen nimen kuin omaehtoisen työnhaun malli.

Näin näppärästi hallitus ratkaisi ongelman sanoilla saivartelemalla eli käärimällä saman paskan eri pakettiin. Samaksi epäilen sitä siksi, että ministeri ei useista kysymyksistä huolimatta suostunut kertomaan sanallakaan sen lopullisesta sisällöstä. Se on kuulemma kypsymässä siinä samassa paikassa, jossa aktiivimalli ykkösen soveltamisohjeet muhivat yli kuukauden lain voimaantulon jälkeen. Sen paikan nimi on poliittinen prosessi. En viitsi kertoa miksi ruumiinaukoksi olen nähnyt sitä sosiaalisessa mediassa sanottavan.

Aika näyttää millaisena se lopullisesti putkahtaa sieltä ulos. Ministerin lupaus luottaa työnhakijoihin ennakoi sitä, että työnhakuvelvollisuus ja raportointivelvollisuus tulevat säilymään, mutta raportteja ei lue kukaan. Niiden ilmestymistä tietojärjestelmään tullaan kuitenkin kontrolloimaan, koska jokin kontrolli on pakko järjestää. Näin toteutuu hallituksen keppipolitiikka, jonka tarkoituksena on vain hankaloittaa työttömien elämää.

Jos kyse ei olisi työttömien elämiseen tarvittavista rahoista, niin voisin jatkaa samalla ivallisella huumorilinjalla, jolla hallitus suhtautuu työttömiin, kansalaisten mielipiteisiin ja hallituksen vastuuseen. Silloin sanoisin, että nyt olemme nähneet elokuvan Aktiivimalli, jonka keskeneräisen jatko-osan työnimi Aktiivimalli 2.o muutettiin kesken prosessin, ja siitä tuli Omatoiminen työnhaku. Seuraavaksi varmaan tulevat Aktiivimallin paluu ja Aktiivimallin kosto. Kaikki osat ovat K-18 niiden sisältämän työttömien kepillä hakkaamisen takia.

 

 

 

 

Hölmöyden maksimointia

Eilen saimme lukea uutisista, että  Te-toimisto velvoitti viulistia hakemaan alttoviulistin paikkaa karenssin uhalla. Ei välttämättä tarvitse ymmärtää soittimista kovin paljoa pystyäkseen sanomaan, että käsky on yhtä älykäs kuin jos käskettäisiin jalkahoitajaa hakemaan suuhygienistin paikkaa.

Samoin saimme lukea, että omin päin työpaikan saanut ja työsopimuksen allekirjoittanut työtön sai karenssin, koska ei hakenut kaksi päivää myöhemmin päivättyä määräystä hakea toista työpaikkaa. Hänen itse löytämänsä työ on osa-aikainen, joten TE-toimiston määräys hakea vakituista työtä osoittautui vahvemmaksi kuin omatoimisuus.

Nämä tapaukset eivät johdu aktiivimallista, vaan ovat paljon vanhempaa perua. Kun Juha Sipilän hallitus aloitti taistelunsa työttömiä vastaan, niin se aloitettiin lisäämällä työtarjousten määrää. Tästä uutisoitiin kesällä 2015. Silloin kerrottiin, että työtarjousten lähettäminen vie jatkossa valtaosan virkailijoiden työpäivästä.

Oikeastihan nämä eivät ole mitään työtarjouksia, vaan pelkkiä tulosteita avoinna olevista työpaikoista ja määräys hakea niitä karenssin uhalla. Ajatus oli ja on edelleen, että työttömille on annettava keppiä. Niinpä ei ole mitään merkitystä kenelle tarjotaan mitäkin, kunhan vain tarjotaan. Mitä mahdottomampia töitä tarjotaan, niin sitä enemmän saadaan  annettua karesseja, ja valtio säästää rahaa.

Ei se välttämättä ihan näin mene, sillä tietenkin virkailijat yrittävät katsoa kullekin sopivaa työpaikkaa. Vikaa onkin itse ajattelussa enemmän kuin sen toteutuksessa. Työttömyyden kirjo on moninainen, ja jokainen työtön on yksilö yksilöllisine osaamisineen ja elämätilanteineen. Kun alimitoitettu henkilökunta velvoitettiin työapaikkailmoitusten massapostituksiin, niin virheitä tapahtuu vääjäämättä. Mitä enemmän postia lähtee, niin sitä enemmän tulee virheitä.

Virheiden seuraukset jäävät yksin työttömän vastuulle. Jos hän ei reagoi mitenkään, niin tulee karenssia. Jos hän yrittää selvittää asiaa viranomaisten kanssa, niin tuen maksatus keskeytetään asian selvittämisen ajaksi. Jos hän noudattaa määräystä ja hakee osaamiseensa nähden täysin mahdotonta työtä, niin hän saa hullun maineen. Viisaimmalta keinolta näyttää tuoda nämä järjettömyydet julkisuuteen, kuten nyt on tehty.

Tällaista on siis saatu aikaan jo kaksi ja puoli vuotta sitten tehdyillä linjauksilla. Odotan kauhulla miten hölmöys saadaan maksimoitua työttömyysturvan aktiivimallilla ja tulossa olevalla työnhaun aktiivimallilla.

 

 

Alempiarvoinen aines ja hovinarrin höpsisvatkain

Huonostikin palkattu työ on otettava vastaan. Alempiarvoinen aines ei saa loisia aikana, jolloin työtä on tarjolla yllin kyllin. Työvoimansa myyjä ei saa keinotella hinnoilla kuten muiden tuotteiden myyjät. Oikeus olla olemassa on lunastettava kovalla työllä. Rahvas on opetettava siihen, että leipä irtoaa vain ankaralla työllä. Kerjäläiselle ei saa antaa mitään, sillä se mahdollistaa vetelehtimisen. Vetelehtivän nuorison kasvattaminen on vasta kitketyn rikkaruohon uudelleen kasvattamista. 

Näin kirjoitti Hufvudstadsbladet sata vuotta sitten 23.5.1918. Sata vuotta sivistystä ja sosiaaliturvaa, ja nyt ajattelu on palannut entiseen. Ympyrä on sulkeutunut.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan esiintyminen eilen Ylen Ykkösaamussa paljasti todeksi pahimmat epäilyt: ministeri ei pysty puolustelemaan johdollaan valmisteltua työttömyysturvan aktiivimallia mitenkään. Ministeri ei edes ymmärtänyt sitä, miksi aktiivimallia yleensä vastustetaan. Kun toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi miksi aktiivimallia tarvitaan, niin ministerin vastaus oli, että miksipä ei tarvittaisi. Ministeri ei myöskään osannut selittää miksi soveltamisohjeita ei ole, vaan hän vetosi taas kerran johonkin salaperäiseen prosessiin, jossa ohjeet valmistellaan. Lain koskeminen myös työkyvyttömiä oli Mattilallekin täysi yllätys.

Koko ministerin haastettelun  voi lukea täältä eilisen juttuni kommenteista, jonne nimimerkki Stunned sen ystävällisesti kirjasi.

Ministerin jaarittelu ei pystynyt peittämään sitä oikeusvaltiolle mahdotonta tilannetta, että meillä on voimassa velvoittava laki, jonka soveltamisohjeita ei ole ollut olemassa yli kuukauteen. Ministerin puheista päätellen ensimmäiset ohjeet on saatu loppuviikolla. Kuten Anna Kontula Facebookissa sanoi, niin se on sama kuin jos ei laitettaisi nopeusrajoituksia näkyviin, vaan jokainen saisi arvata mikä on voimassa oleva rajoitus. Väärin arvanneita sakotetaan.

Koska laki on osoittautunut jo alkuunsa kelvottomaksi eikä kukaan tiedä miten sitä sovelletaan, niin lain puolustajien toiminta käy vähän ymmärrettävämmäksi. Ei kuitenkaan järkevämmäksi. Olemme viime päivinä saaneet lukea Juhana Vartiaisen lausuntoja humalassa olleista mielenosoittajista. Samoin Vartiainen on kertonut oleskelevansa kotonaan mielellään höpsisvatkain (kiitos Sira Moksille tästä sanasta) paljaana, ja että häntä panettaa krapulassa. Nämä aktiivimallin perustelut päihittävät ministeri Mattilan epämääräisen selittelyn kirkkaasti.

Selvää on, että työttömyysturvan aktiivimalli on hutiloiden tehty ja ylimielisen piittaamattomasti hyväksytty. Se taas kuvastaa hallituksen ajattelua, jonka mukaan työttömille voi tehdä ihan mitä tahansa. Ja se kertoo siitä, että ajattelussa on palattu sata vuotta ajassa taaksepäin.

Hallituksen tarkoitus on murentaa työttömyysturva ja luoda halpatyövoiman markkinat. Alempiarvoisen aineksen on opittava tänäkin päivänä, että oikeus olla olemassa on lunastettava kovalla työllä, eikä loisimista sallita. Palkan määrää työn tarjoaja.

Aktiivimallin vastustus on kuitenkin osoittanut, että tarkoituksen toteuttajiksi olisi pitänyt valita muita kuin asiasta mitään tietämättömiä ministereitä ja yksi hovinarri. Heistä tehtiin pelkkiä tikkatauluja, joiden takana varsinaiset tekijät piileksivät.

sira

Kuva: Sira Moksi

 

 

Ei ole massia

Valtiovaraiministeri Petteri Orpon mukaan valtiolla ei ole massia, jolla kunta-alan työntekijöiden lomarahaleikkaukset olisi voitu hyvittää. Enää ei tarvitse ollakaan, sillä sopu syntyi jo. Tosin vielä ei ole selvyyttä kuka sovitun kertaerän vuoden 2019 alussa maksaa. Ilmeisesti ei ainakaan valtio, joka ainoana lomarahaleikkauksesta hyötyi takavarikoituaan kunnille siitä tulevat säästöt valtionosuusleikkauksella.

Orpon lausahdus kuvaa hyvin tämän hallituksen toimintaa. Uudistuksia pitää tehdä, mutta mikään ei saa maksaa mitään. Kaiken pitää tuoda valtiolle säästöjä tai olla vähintään kustannusneutraalia. Eilen ministeri Annika Saarikko kertoi perhevapaauudistuksen jäävän toteutumatta, koska se maksaa. Jostain syystä Orpo kiirehti nyt paheksumaan tätä asiaa, vaikka sehän menee täsmälleen hänen itsensä linjaamalla tavalla. Ei tehdä mitään sellaista, mikä maksaa.

Tämä linja ei näytä oikein menestyvän. Työttömyysturvan aktiivimallin piti tuoda lisää tuhansia työpaikkoja, työllistää läjäpäin ihmisiä ja tuoda lisää verotuloja. Nyt on käynyt ilmi, että se työllistää Kelaan noin sata uutta työntekijä, joiden palkkaaminen maksaa valtiolle noin kahdeksan miljoonaa euroa. Muita se ei työllistäkään, sillä niitä 18 tunnin työpätkiä ei ole eikä tule. Kolmen markan suutari tekee kuuden markan vahingon, kuten vanha kansa tiesi sanoa.

Sekä perhevapaaudistuksessa että aktiivimallissa toistuu sama kaava. Ruvetaan uudistamaan kovalla tohinalla ja valmistellaan lainsäädäntöä, mutta vaikutusarviointi joko unohdetaan kokonaan tai se perustuu pelkkiin optimistisiin oletuksiin. Kun totuus lävähtää silmille, niin asiasta riippuen joko jatketaan jääräpäisesti tai lyödään hanskat tiskiin. Aktiivimallia on jatkettu, sillä sen ikävät seuraamukset koskevat vain laiskoiksi pinnareiksi muutenkin leimattuja työttömiä. Perhevapaauudistus pysäytetään, sillä ilmeisesti tämä hallituksen kärkihanke ei sitten ollutkaan kovin tärkeä.

Kun kansalaisille pitäisi antaa jotain, niin ei ole massia. Kun annetaan avokätisiä yritystukia, niin massia löytyy kummasti. Samoin massia löytyy suurituloisten veronkevennyksiin. Kaikki myöntävät yritystukien tehottomuuden, mutta yhteistä linjaa ei löydy. Jokaisella tuella on päättäjien joukossa vaalirahoitusta saanut puolustaja, jonka mielestä justiinsa tätä tukea ei voi leikata. Veronkevennykset eivät ole suoranaista rahan antamista, sillä niillä valtio vain pienentää omia tulojaan. Tätä puolustellaan hatusta vedetyllä tulevaisuudessa tapahtuvalla talouskasvulla ja työllistävällä vaikutuksella, vaikka aikoja sitten on nähty niiden kevennysten katoavan sijoittajien taskuihin osinkoina. Tänäkin vuonna suurimmat tukia saavat firmat jakavat suurimmat osingot.

Mitenkäs se Koskelan Akseli sanoikaan?

– Minä olen yhden asian huomannut niissä kumminkin. Ne puhuu omista asioistansa aina niin kuin ne olisivat Suomen asioita: Meidän maanviljelyksemme ei kestä sitä. Suomen talous ei ole niin vankalla pohjalla. Kansamme toimeentulo ei salli työajan lyhentämistä. Teki niitten mieli mitä hyvänsä, niin se on maan etu, kansan etu, meidän yhteiskuntamme. No, kyllä ne siinä oikeessa ovat. Niitten yhteiskunta tää onkin ja niitten Suomi tää onkin.

 

 

 

Soveltamisohjeeton laki

Eilen eduskunnan kyselytunnilla käyty keskustelu työttömyysturvan aktiivimallista pisti miettimään, että hallitus olisi voinut käyttää osan joululomastaan vaikkapa miettimällä uusia puolusteluja säädetylle mallille. Vastaukset kysymyksiiin olivat saman vanhan toistelua: eduskunnan hyväksymä lausuma velvoittaa seuraamaan lain vaikutuksia ja tarvittaessa korjaamaan lakia. Soveltamisohjeita laaditaan, ja ne tulevat aikanaan, luki lain valmistelusta ja soveltamisohjeiden laatimisesta vastuussa oleva ministeri Pirkko Mattila suoraan paperista.

Pitäisi olla itsestään selvää, että jokaisen lain vaikutuksia seurataan ja tarvittaessa lakia muutetaan, mutta nyt hallitus piiloutuu tämän erikseen hyväksytyn lausuman taakse.

Keskustelusta kävi selvästi ilmi, että hallitus ei tiennyt itsekään mitä lakiin kirjasi. Pääministeri Sipilä jopa tunnusti suoraan, että aktiivimallin koskeminen myös sairauspäivärahakauden maksimin saavuttaneita työkyvyttömiä tuli yllätyksenä. Kun edes tätä ei selvitetty, niin luultavasti jäi selvittämättä paljon muutakin.

Jo hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä tuotiin julki kaikki ne ongelmat, joita hallitus nyt sanoo pohtivansa valmistellessaan soveltamisohjetta jo yli kuukauden voimassa olleeseen lainsäädäntöön. Niitä ongelmia ei haluttu kuulla. Ei viitsitty olla edes paikalla, kuten muistamme. Samoin hallitus nyt kertoo, että se tulee lisäämään lain soveltamisen tarvitsemia resursseja. Normaali lainsäädäntömenettely on, että lain vaikutukset ja sen mahdollisesti tarvitsemat lisäresurssit otetaan huomioon jo lakia valmisteltaessa. Tällainen hyvä lainsäädäntötapa on tälle hallitukselle vieras. Siksi tuloksena on ollut ennätysmäärä huonoa ja korjauksia tai kokonaan peruuttamista vaativaa lainsäädäntöä.

Kiire on tämän hallituksen silmiinpistävin toimintatapa. Esitykset laaditaan vauhdilla, eikä asiantuntijoiden lausunnoista piitata. Lait hyväksytetään eduskunnalla enemmistöön luottaen puolivalmiina tai jopa täysin raakileina. Tehdään tällainen laki ja katsotaan, mitä siitä seuraa, kuten Sipilän motto kuuluu. Kun lakia ei pystytä asiallisesti perustelemaan, niin lähetetään julkisuushakuisia kansanedustajia puolustamaan lakia arveluttavin keinoin.

Tästä esimerkkinä ovat Juhana Vartiaisen yhä oudoimmiksi käyvät puheet. Viime perjantain mielenosoitukseen osallistuneiden hän väitti olleen juovuksissa, vaikka ei ainakaan tv:stä katsoen siltä näyttänyt. Ei Vartiainen ole ainoa, vaan vielä pahemmaksi pisti sinisten Matti Torvinen kutsumalla mielenosoitusta mellakaksi. Tällaiset puheet kertovat ylimielisyydestä ja oikeiden perusteluiden puuttumisesta. Kun asiaansa ei pysty puolustamaan järkiperustein, niin sitten hyökätään. Ei se auta, sillä totuus näkyy hämäysyritysten läpi.

Totuus on, että laki on ollut voimassa jo yli kuukauden työttömiä velvoittavana, mutta soveltamisohjeita vasta laaditaan. Tämä on niin anteeksiantamaton virhe, että vastuuministerin olisi syytä harkita uudelleen omaa pätevyyttään ministeriksi. Kun hänet nyt viimeinkin saadaan kommentoimaan huomisen Ykkösaamuun, niin hänelle kannattaa lähettää kysymyksiä tämän linkin kautta.

Kun minulta aina vaaditaan rakentavia korjausehdotuksia, niin tässä tulee yksi. Hallitus voisi päättää, että aktiivimallia ei sovelleta ennen kuin soveltamisohjeet ovat valmiina, eli käytännössä meneillään olevalla ensimmäisellä tarkastelujaksolla. Näin vapautettaisiin sekä työttömät että lakia soveltavat viranomaiset epätietoisuuudesta näiden ensimmäisten kolmen kuukauden ajaksi.

Vartiaisen ja muiden julkisesti työttömiä ja ay-väkeä solvaavien kannattaisi sitten muistaa vanha viisaus, jonka mukaan tahallaan vastatuuleen kusevan ei pidä valittaa naamalle roiskumista.

sira

Kuva: Sira Moksi