Sakkorahan tähden

Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo ennemmin olla rikkomatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi. (Olaus Petrin Tuomarinohje 19.)

Juha Sipilän hallitus unohti tämän ajatuksen heti tuoreeltaan, kun se vuonna 2015 ilmoitti hankkivansa valtiolle lisää rahaa kaksinkertaistamalla annettujen rikesakkojen määrän ja korottamalla sakon hintaa reilusti. Kun hallitukselle selitettiin sakkojen tarkoitus ja niiden käytön sopimattomuus pelkästään fiskaalisiin tarpeisiin, niin hallitus perui aikeensa.

Hallitus ei kuitenkaan luovuttanut, vaan päätti korvata rikesakon kokonaan uudella liikennevirhemaksulla. Yritys kaksinkertaistaa sakot soti rangaistusjärjestelmän periaatteita vastaan, mutta liikennevirhemaksulla hallitus aikoo kävellä koko oikeusjärjestelmän perusperiaatteen eli syyttömyysolettaman yli. Syyttömyysolettaman mukaan jokainen on syytön, kunnes hänet on laillisesti syylliseksi todettu. Liikennevirhemaksun saaja on syyllinen, kunnes pystyy todistamaan itsensä syyttömäksi.

Syyttömyyden todistaminenkin on tehty vaikeaksi. Virhemaksun saajan olisi haettava muutosta kirjallisesti, ja hänen olisi pystyttävä todistamaan itsensä syyttömäksi. Virhemaksun kirjoittaneella poliisilla ei olisi velvollisuutta todistaa syyllisyyttä eikä edes sitä, että maksun perusteena oleva rikkomus on oikeasti tapahtunut. Lisäksi muutoksenhaku olisi maksullista. Tuomariliiton mukaan tarkoitus näyttää olevan käytännössä estää valittaminen.

Jos hallitus oikeasti esittelee tällaisen lainsäädännön eduskunnalle, niin siinä tapauksessa meillä on hallitus, joka ei piittaa edes oikeusvaltion perusperiaatteista. Aiemmin hallitus on kunnostautunut vain hakkaamalla päätään perustuslakiin, mutta nyt se aikoo mennä vielä pitemmälle.

Ja kaikki vain sakkorahojen takia. Tämä Tuomariliiton lausunnon lause on paljon puhuva:

– Hallituksen esitysluonnos jatkaa valitettavaa lainsäädännön kehityskulkua, jossa valtion säästötarpeet määrittävät lopputuloksen.

Näin oikeusvaltiota murennetaan pala palalta. Hallituksen toiminnalle kuvaavaa on, että edes oikeusministeriö ei pidä lakiesitystä pahana. Jos tälle tielle lähdetään, niin mikään ei estä säätämästä yhä uusia lakeja, joiden mukaan epäillyn on todistettava syyttömyytensä muissakin kuin liikennerikkomuksissa.

Jos tällainen lakiesitys annetaan ja se vieläpä hyväksytään, niin tie on auki mielivallalle, jota Ari Pirttisalo ennakoi Pahkasikaan vuonna 1983 piirtämässään sarjakuvassa Renkkainen. Siinä Reinikaisen näköinen, mutta vähemmän sympaattinen konstaapeli Renkkainen opasti nuorempaa kollegaansa keräämään rahaa uuteen kahvinkeittimeen.

renkkainen 1

RENKKAINEN 2

Kuvat: Pahkasika 1983/Ari Pirttisalo: Renkkainen

Nyt moni sanoo, että liikennevirhemaksulta välttyy, kun noudattaa lakia ja asetuksia. Totta, mutta mitäs sitten tehdään, jos sattuu kohdalle Renkkainen?

Ydinosaamista

Jokainen tekee sitä, mitä parhaiten osaa. Ikävä kyllä nykyiset poliittiset päättäjät osaavat tehdä monenlaisia asioita, mutta kelvollista politiikkaa eivät osaa. He eivät edes tunne perustuslakia, saati sitten muuta lainsäädäntöä tai yleisiä oikeusperiaatteita. Jääviyskysymykset ovat heille käsittämättömiä ja rikostuomiokin  on joillekin vain keino saada lisää ääniä.

Maan hallitus päätti kaksinkertaistaa valtion saamat sakkotulot päivä- ja rikesakkojen roimalla korotuksella. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi esityksen, koska valtiontalouden sopeuttamistoimia ei voida sellaisenaan pitää hyväksyttävänä syynä säätää tällaisia muutoksia rangaistusjärjestelmään. Suomeksi sanottuna sakkojen tarkoitus ei ole valtion tulojen maksimointi. Niinpä hallitus peruu tämän esityksensä ja korottaa sakkoja huomattavasti aiottua vähemmän.

Jos hallituksessa olisi edes yksi juristi, niin hän olisi voinut kertoa tämän heti. Jo Olaus Petrin 1530-luvulta peräsin olevissa tuomarinohjeissa se sanotaan:

Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahan tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo olla ennemmin rikkomattomana kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi.

Lakiesitysten antaminen ei ainakaan ole maan hallituksen ydinosaamisaluetta, mutta lobbaaminen näyttää olevan lähellä pääministerin sydäntä. Viime helmikuussa hän lobbasi menestyksekkäästi Intiassa yritystä, josta hänen lapsensa omistavat siivun.

Annan puheenvuoron Fb-kaverilleni Igor Virtakankaalle:

Annas kun arvaan. Sipilällä ei ollut mitään tietoa siitä, että matkalla oli mukana hänen lastensa omistama yritys. Hän ei ollut jäävi lobbaamaan diiliä perhetutun ja omien lastensa pilotoimalle yritykselle, eikä siinä ole mitään väärää, että Suomen valtio maksoi matkat sekä hommasi audienssin paikallisten päättäjien luokse, joiden kanssa keskustelemaan pääseminen olisi muuten voinut olla kempeleläisyritykselle haastavaa, mutta pääministerin siivellä ovet aukesivat.

Tässä on kyse ainoastaan median ajojahdista ja heti kun jollain on vähän massia päällä, niin alkaa joku läski vinkuu.

pentti-koyri

Pääministerin tuohtumusta odotellessamme voimme vilkaista Tampereen perussuomalaisten kunnallisvaalistrategiaa. He lähtevät vaaleihin liputtamalla avoimesti lain rikkomisen puolesta. Yhdistyksen puheenjohtaja Terhi Kiemungin saamaa rikostuomiota pidetään vaalitäkynä, jonka odotetaan tuovat paljon ääniä. Kiemungin itse itsestään tekemän esitutlkintapyynnön seuraksena annettua rangaistusta pidetään poliittisena ja samalla uhataan poliittisia vastustajia tulevilla poliittisilla oikeudenkäynneillä.

15965549_10211575551934379_4096072804985134421_n

Odotettavissa lienee kansantuomioistuimia, kunhan ”iso laiva kääntyy”.

Tuomioistinten toiminnan väittäminen poliittisesti värittyneeksi on erityisesti näiden rikoksista tuomittujen suosiossa. He eivät suostu ymmärtämään rikkoneensa lakia ja saaneensa lakiin perustuvan rangaistuksen. Tällainen toiminta kertoo luonteen alhaisuuden lisäksi poliittisesta opportunismista. Lisäksi se kertoo täydellisestä piittaamattomuudesta lain säännöksistä.

Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Siten, että politiikkaan on pesitytynyt valtakunnan ylintä johtoa myöten ihmisiä, joiden ydinosaamisaluetta on tunarointi.

***

Kommentointi vain omalla nimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.