Koronan paha (paikka)tieto – osa 2

Tämä on jatkoa neljännelle koronajutulleni. Käyn edelleen käsiksi yksityiskohtiin ja suosittelen, että selaisit pohjalle juttuketjun. Alkuun pääset tästä. Osa 1 löytyy tästä.

Jos et ehdi, kertaan lyhyesti: ensin määrittelin koronan hybridikriisinä, sitten arvioin hallituksen pelaamaa kamppailun I erää ja kolmannessa jutussa laskin sarjatasoa pohtimalla asiaa kunnan tasolta II erän alkaessa. Edellinen juttu käsitteli vastuullista kansalaista koronan kourissa.

Saako edes omalle mökille mennä?

Kun Lapin hiihtokeskukset ja sitten Uusimaa suljettiin, kyse oli ”ei-tarpeellisesta” matkustamisesta. Matkailubisnes ja mökkikunnat jäivät päätöksestä kärsineinä odottelemaan.

Karoliina Nikula pohti Maaseudun tulevaisuuden (9.4.2020) yliökirjoituksessa syyllisyyttään siirrettyään perheensä kakkoskotiinsa, jossa muutoinkin vietti noin puolet vuodesta. Lopputulemana hän lähti kuuliaisesti takaisin sulkualueelle mahdollisesti kuormittamasta kakkoskuntansa terveydenhuoltoa, vaikkakin evästä oli paljon pidemmäksi ajaksi kuin mikään maa vaatii karanteenilta. Epäilen, että kun raja avattiin mutta pääministeri kansanomaisti vahvan vetoomuksensa ”nyt ei ole aika mennä mökille”, Karoliina perheineen jäi edelleen Uudellemaalle etävappuilemaan.

Tiivistän erinomaisen pohdinnan näin. Olimme jo kakkoskodissa karanteenivalmiudessa, jossa kontaktien määrä on murto-osa kaupunkikodistamme, joten suoja ja siten kuorma Suomelle oli faktisesti pienempi (samaa mieltä oli muuten oikeusministeriön kansliapäällikkö). Ohje palata on yleinen ja tehty massoille, joten ”saako olla kansalaistottelematon”? Onko yksittäisellä kansalaisella oikeus arvioida, miten suojata parhaiten omaa perhettä: jos sairastun ykköskodissani, pitääkö se vain kestää? Johdanko kunnon kansalaisen esimerkillä, jos palaan? Jos ohjeita ei noudateta, kokonaisuudesta ei tule mitään, mutta jos noudatan hölmöäkin ohjetta, voinko ulkoistaa vastuuni auktoriteetille? Tätä moraalipohdintaa voisi jatkaa loputtomasti. Onneksi meidät säästettiin siltä ja ohjaus oli uusimaalaisten lisäksi selvä jokaiselle jokaisessa kunnassa ja kaikissa tilanteissa.

Kuva: Oma mökkimaisemani. Korona saa näillä seuduilla aerosolihypellä aika lailla levitäkseen.

Mutta on turha kaivella maaliskuun päätöksiä, nyt on aika katsoa eteenpäin seuraaviin aaltoihin.

Kunnon kansalaisen mökkipohdinta

Jos matka mökiltä on ajallisesti omaan terveydenhoitoon jotakuinkin sama kuin kodista, sairaanhoidon kuormitus ei muutu. ”Jotakuinkin” pitäisi yhteisesti määritellä esimerkiksi matkana tai aikana, jonka itse tai matkakumppani jaksaa kerralla varmasti ajaa. Voisikohan jopa tehdä sitoumuksen tai julkisen ohjauksen, että sairasauto saa ajaa ainakin tunnin pitempään omaan sairaalaan, jos pahin osuu kohdalle, mutta henki vielä kulkee? Vai onko sitten vain paketti, josta lääkärit saavat päättää?

Jos ostaa tarvikkeet eristysajaksi omasta peruskaupastaan ja pysyy karanteenissa vaikka taimikonhoidossa, riski tartuttaa poistuu parissa viikossa. Toki voi iskeä kirveellä polveensa ja päätyä mökkikunnan ensiapuun kuormittajaksi, mutta noussut kunto ja mieli ehkäpä tasoittavat terveydellisen kokonaistuloksen. Kyläkaupan sijaan voi valita kuntakeskuksen marketin, jossa asioidaan laajalti, vai olisiko kyläkaupassa jo tilaustoimitus autoon? Paljonko riski muuttuu? Onkohan kauppa jo auki?

Jos valtio päättäisi kiellon sijaan säännöistä ja jopa tukisi paikkatietoanalyysein arviointeja, kokonaistilanteessa paitsi koronahyökkäys myös sen seurausvaikutukset olisivat pienempiä. Olisi myös helpompi sitoutua ja voisi argumentoida asiapohjalta mökkinaapurin jupinoihin.

Tämä ei tietenkään olisi yhdenvertaista kaikille. Uusimaalaisten mökkimatkat tiedetään keskimäärin muita pidemmiksi, ne ehkä saisivat muita useammin arviointisovelluksesta punaisen tuomion. Kaikilla ei ole autoa, joten saako mennä myös junalla, vaikka siinä onkin nyt isompi riski vaikkakin pienempi jalanjälki? Kaikki eivät myöskään halua tai osaa tai voi tehdä tällaista analyysia, osa arvioisi väärin ja osa vuokraisi mökin lähempää ottaen kaveriporukan mukaan. Niinpä. Mutta analyysin tekemättömyys oli mahdollista alkutilanteessakin. Onko kriisissäkin ”tasa-arvoisuus  = sama kielto kategorisena kaikille”, koska täsmä ei ole demokratiaa kuin positiivisessa diskriminaatiossa?

Esimerkkini on triviaali ja konkreettinen, ihan tarkoituksella. Jos me haluamme elämän häiriintyvän vain tarpeellisen vähän koronajahdin takia, tällaisia analyyseja on kuitenkin opittava tekemään kategoristen, mutta huonosti valvottujen ja helposti kierrettävien vahvojenkin toiveiden ja ohjauksen sijaan. Massaohjeistettu ”paha tieto” kaikille STM:n tyyliin vai luotetaanko sittenkin kansalaisten ja kuntien maalaisjärkeen kertomalla tavoite, johon pyritään?

Kunnon kuntien mökkipohdinta

Kunnon kansalaiset asuvat kunnon kunnissa käyden myös mökeillään kunnon kakkoskunnissa. Saattavatpa jopa tehdä siellä tuottavia etätöitä. Miten kuntina tukea kansalaisten päätöksentekoa?

Tilastoaineistoista saa selville ns. ruututarkkuudella, missä loma-asunnot sijaitsevat. Aineistoista selviää myös, missä sijaitsevat mökkien omistajat. Kunnassa tiedetään, kenen koti on talviasuttava. On siis aika helppoa tehdä analyysi, joka kertoo kuinka laaja ja vaikea edellä esittämäni ongelma omalla alueella ja omassa kunnassa on. Jos pääosa menee mökeilleen lähelle / saapuu läheltä, kuormitus ei juuri muutu. Jos koronatartuntojen tilanteessa on kuitenkin alueen sisällä isoja eroja, voisiko asiaa lähestyä etäpalveluita kehittämällä ja vapaaehtoisilla karanteeniohjeilla?

Jos kunta lähettää kunnon kansalaisiaan laajalle ja kauas, kuten esimerkiksi vauras ja iso Helsinki tekee, voisiko asian silti analysoida ja ohjeistaa paremmin. Onni ehkä on, että moni palaa alkuperäisiin asuinkuntiinsa ja vaikka sukulointikontakteja syntyy, olisivatko kunnon kansalaiset silti fiksuja ja korona-alueella jopa viisastuneita? Jos muiden ansaittu kateus muuttuu spitaaliksi, se sattuu.

Jos kuntaan tulee kaukaakin kakkosasujia, käärittäisiinkö hihat? Koontipalvelu kyläkauppoihin, nettitilausmahdollisuus ja selkeät tavat, joilla tulija paitsi minimoi riskit myös tuntee olevansa tervetullut eikä todennäköinen tartuttaja. Näin jo tehdään monessa paikassa, mutta vihjeenä, että mökeillä  katsellaan karttoja kaupunkikoteja paljon enemmän.

Ainakin Telia tarjoaa palvelua, jolla päivätarkkuudella voi seurata liikkujien virtaa yleistasolla. Palvelusta näkee vaikka viime kesän huippusesonkiin ja viime vuoden samaan hetkeen vertaamalla, millainen tilanne kakkosasujien parissa juuri nyt on ja miten se muuttuu. Perustana kannattaa käyttää tilastotietoja. Ihan keltä tahansa tällainen analyysi ei onnistu, mutta kunnan kaavoittaja voi auttaa. Tieto myös maksaa, mutta aika vähän. Lisäksi analyysista voi olla iloa ilman koronaakin. Kun tiedot täydentää omakohtaisella havainnoinnilla ja soitolla kyläkauppaan, omaa jo aika hyvän tilannekuvan, ja sen voi tehdä ihan itse. Maaseudulla tämä otetaan jo vakavasti.

Itse suosittelen, että ”työssäkäynti- ja mökkeilyalueen” kunnat ryhtyisivät tällaiseen yhdessä. Kaksoiskuntalaisuus on todellisuutta ja kansalaisia kannattaa palvella yhdessä. Jos koronassa II erä eskaloituu yksilöseurannasta alueelliseksi, tiedoista on varmasti hyötyä. Se, että kaikki taas kielletään kaikilta ei ehkä edes onnistu, koska draama toimii vain kerran.

Näkymä valtion norsunluutornista?

Valtion tasolla seurataan mökki- ja muita matkoja sekä laajemminkin kansalaisten liikettä. Koronatilanteessa tällainen on välttämätöntä ja käytettävä tekniikka on arvioitu myös tietosuojan kannalta turvalliseksi vastuullisimmalla mahdollisella tasolla. Massan ”yksityisyyttä” ei ole varmuuden vuoksi syytä vaalia niin pitkälle, että päätökset muuttuvat hölmöiksi.

Jokainen valtion koronapäätös vaikuttaa liikkumiseen ja on pystyttävä ymmärtämään, miten. Jos jotakin ei-toivottua alkaa tapahtua, on yritettävä hahmottaa nopeasti, keihin ja miten se vaikuttaa. Siksi rajoituksia puretaan asteittain ja olisi syytä purkaa myös alueittain. Haasteena kuitenkin on, että helikopterista tai norsunluutornista ei oikein näe yksityiskohtia, joten päätökset ovat ylimalkaisia. Ja vaikka näkisikin, hyvään analyysiin tarvitaan aina paikallistietoa.

Erinomainen ratkaisu olisi, jos valtio tarjoaisi jokaiselle kunnalle ja maakunnalle työkalut ja perustiedot, istuisi vahdissa ja kysyisi heti, jos itse huomaa jotakin. Vastaisi myös itse kysymyksiin ja tukisi analyyseissa teknisesti ja laadullisesti. Mutta tämä on tietenkin utopiaa.

Pohdin kartan käyttämistä valtion tukena täällä.

Aikoinaan valtion tietohallintojen (monikko on ihan tarkoituksella, oli kymmeniä) yhdistämisprojektin ValtIT:n rinnalle perustettiin KuntaIT tarjoamaan kunnille yhteisiä tietotekniikkaratkaisuja. Edellinen onnistui kohtuullisesti, jälkimmäinen ei päässyt edes alkuun. Kuntakentässä lienee käytössä jotakuinkin kaikki maailmalla myytävät paikkatieto-ohjelmat. No, jokaisella viranomaisellakin on ihan omansa. Toivottavasti koronan jäljityssovellus silti onnistuu, edes keskitettynä ja erikseen salaisesti hallittuna.

Paras käytännön vaihtoehto voisi olla, että valtio tai vaikka kuntaliitto tukee erilaisia analyyseja edes rakenteina jakaen hyviä käytäntöjä. Ja valtio sitten luottaa paikallistasoon ainakin siellä, missä asiat osataan. Pienistä kunnista ei kannata kantaa suurta huolta, siellä paikkatieto ”välivirtasen navetasta kylille päin” on tarkkaa ja yksiselitteistä sekä reaaliaikainen täsmätilannekuva jokaisella muutaman puhelinsoiton päässä. Sinne kannattaa siis soittaa vaikka valtioneuvoston linnasta.

Mahdollisia lähestymistapoja

Vallitseva valveutuneen kansalaisen lähestymistapa yleistetyn ja julkisen tiedon käyttöön tuntuu olevan  ”minua ei saa oma viranomainen seurata millään tavalla”. Paha paikka on tunne siitä, että juuri minä olen valokeilassa. Tunne on sikäli perusteltu, että erilaisissa ”ilmaisissa” kaupallisissa alustoissa tekoäly seuraa sinua herkeämättä, mutta sekin vain myydäkseen sinulle personoidusti, joten yksilötietosi ovat suojassa kunhan et hölmöile. Viranomaiset eivät sinua seuraile ilman oikeuden määräystä, eikä sellaista yksityisyyttä kannata Suomessa varjella edes ”toisinajattelijoiden” kohdalla. Vaikka yleisesti olisitkin tästä huolissasi, sopisiko että poikkeusolot ja akuutti kriisi painaisivat kuitenkin huoltasi enemmän?

Analyyseja ja seurantaa voi ja kannattaakin vaatia avoimeksi. Usein näin onkin. Kun kunnon kansalainen seuraa ”omaa virtaansa” jossa kulkee ja toimii, hän saattaa välttää ruuhkan ja huomata jopa virheen, joka korjaamalla analyysi paranee. Jos koronatilanne sitten eskaloituu omalla alueella, vaaraa voi välttää yleiskäskyittäkin.

Kunnon kansalaiselle voisi antaa mahdollisuuden jakaa myös oma mökkeilydatansa. Vaikka käytössä ovat sekä hyvät tilastot että dynaaminen liikekuvaus täydennettynä kunnan datalla, yleensä analyysit paranevat, kun niihin liitetään luotettavaa yksityiskohtatietoa mukaan. En siis esitä, että kunnon kansalainen julkaisisi yksilöivästi tietonsa kaikille, murtovaras ainakin siitä kiittäisi, mutta tietonsa voisi lahjoittaa vaikka oman maakuntansa pelastuslaitoksen käyttöön.

Lopetan kunnon kansalaisen osalta tähän ja jätän toisten keksittäväksi, miten ei-niin-kunnollinen kansalainen voi harhauttaa kaikkia ja esittää silti kunnollista. Uskon kuitenkin, että aidosti kunnollisia on suomalaisista vielä pääosa, joiden varassa tilannekuvaa saa paljon parannettua koronan kukistamiseksi.

Siirryn seuraavaksi kunnon yrittäjään ja mahdollisuuksiin tukea häntä. Siihen pääset tästä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.