Venäjän romahdus vuonna 2001 !???

Televisiossa kehitellään vaihtoehtoisia historioita. Hesarissa (28.6.2020) pohditaan Venäjän tulevaisuutta. Tämä hetki minua jäi sotilasuraltani eniten askarruttamaan.

911 Yhdysvaltojen supervaruskunnassa

Olin syksyllä 2001 Yhdysvalloissa usean viikon tiedonkeruumatkalla liittyen paikkatietoalan väitöskirjaani. Samalla valmistelin Taistelun kuvat 2020 tutkimushanketta liittyen Venäjän mahdollisiin skenaarioihin.

Haastattelin neuvostohistoriasta väitellyttä tohtoria Jacob Kippiä, joka johti Foreign Military Studies Officea . Laitos oli yksi lännen johtavia julkisia Neuvostoliiton asevoimien tutkimuslaitoksia ja Kipp tuolloin sen johtaja. Kun kaksoistornit alkoivat taukohuoneen televisiossa kaatua, keskeytimme toviksi. Uusi vihollinen oli nyt selvä. Kurssit keskeytettiin, reput pakattiin ja oppilaat lähtivät valmistautumaan vastaiskuun.

Minua kiinnosti kuitenkin Venäjän asevoimien kehittyminen. Kiinnostaa näköjään edelleen Jacob Kippiäkin.

Kolme mahdollista sotilas-Venäjää

Taistelun kuvat 2020 (Hyytiäinen, Mika: Taistelun kuvat 2020 − Tutkimussuunnitelma ja kritiikki, MPKK 2002) tehtiin skenarioimalla kolme erilaista sotilastaktista uhkakuvaa Venäjästä. Valitettavasti tuon ajan julkaisuja ei ole digitoitu Verkkotaistelu 2020 kirjaa lukuun ottamatta, mutta suunnitelma löytyy niin kirjastosta kuin näköjään huuto.net palvelustakin. Venäjäosuus (Forsström, Pentti: Venäjä vuonna 2020 Arvioita sotilaspolitiikasta ja sen perusteista, MPKK 2002) on sekin ollut alusta saakka julkinen.

Esittelin skenaariohahmotelmat Kippille. Tavoite oli tehdä realistisia työkaluja.

Todennäköisimmässä skenaariossa Venäjän asevoimia kehitettiin Neuvostoliiton jatkumona Teollisen yhteiskunnan sotavoimana. Vuonna 2001 sotavarustetuotanto ja -kehitys oli tosin olematonta, mutta potentiaalia oli varastoissa edelleen valtavasti.

Länsimaistuva Venäjä -skenaariossa asekehitys kulki kohti täsmäaseita ja asevoima ammattimaistui. Tätä kehitystä lännessä tuolloin toivottiin.

Hajoava Venäjä skenaariossa armeija oli enemmänkin panssaroitu poliisivoima. Sekin skenaario oli tuolloin relevantti, Putin oli vasta aloittanut tilanteen haltuunoton Tšetšenian toisen sodan edelleen jatkuessa vuorilla.

Jälkikäteen arvioituna kaikki skenaariot olivat oikeita. Lopputulos on yhdistelmä. Mutta kyse olikin tutkimustyökaluista eikä tarkasta ennakoinnista. Näin mielikuviteltiin hyökkäyksestä Suomeen aika vastikään.

Pahin vaihtoehto

Täältä katsoen Suomen kannalta pahin vaihtoehto, ette sitä ehkä itse näe,” aloitti Kipp, ”olisi tuo hajoava Venäjä”.  Pahin, muistan ajatelleeni, juuri sen armeijanhan me pystyisimme torjumaan?

Kipp perusteli.

Länsimaistuvaa Venäjää Suomi turvallisuusmielessä tuskin kiinnostaisi, eikä harvoja täsmäaseita todennäköisesti käytettäisi muutoinkaan tykinkantaman päässä olevaan pikku naapurimaahan. Kipp ei ehkä nähnyt täsmäaseteknologioiden nopeaa kehitystä tai öljyn hintanousua, mutta yli vuosikymmenen hän oli oikeassa myös taktis-teknisesti. Monin osin vieläkin.

Teollisen yhteiskunnan Venäjä isoine armeijoineen olisi uhka myös laajemmin lännelle. Nato antaisi siltä suojaa. Nyt tiedämme, että rauhanoptiot lunastettiin, 080808 ei Natoa herättänyt ja vasta Krimin valtaus vuonna 2014 pakotti Naton osin juurilleen. Onneksemme Georgia ja Ukraina ovat meistä aika kaukana.

Mutta hajoava, se olisi teille sotkuinen juttu. Sitä minä pelkäisin”, puntaroi Kipp.

Hajoava suurvaltanaapuri

Se kestäisi pitkään. Se voisi aiheuttaa mitä tahansa ABC-aseista alkaen. Mutta se ei uhkaisi ketään suurta, se jäisi rajavaltioiden hoidettavaksi. Te olisitte aika yksin. Tuskin edes kriisinhallintaoperaatiota saataisiin kasaan”. Kipp tunsi Suomen sotahistorian ja näytti kylmän sodan aikaisen sotapelikartan, jossa Suomessakin taisteltiin. Hän oli tätä asiaa pohtinut paljon.

Kestäisi pitkään. Maailmassa on jokunen hajonnut valtio. Lisäksi on joukko hajotettuja. Niiden kehittyminen takaisin edes hirmuhallituiksi kokonaisuuksiksi kestää kauan. Vuosikymmeniä.

Aseistetut sotaruhtinaat vallanjaossa. Oligarkit olivat juuri kaapanneet Venäjän talouden, mitä jos heillä olisi myös asevarastojen tuhannet tankit ja ohjukset? Kuinka kauas Pietarin sisäiset taistelut vaikuttaisivat?

Niinpä. Enpä tullut taktikkona ajatelleeksi isompaa skenaariota. Halusin voittaa taistelut. Niitä olisi todennäköisesti riittänyt koko loppu-urani ajaksi. Taisteluja ei olisi hävitty, mutta niihin olisi väsytty.

Mitä haluan sanoa?

Kannattaa miettiä, mitä toivoo tai pelkää. Venäjän hajoaminen olisi hirveä juttu.

Tuota pelättiin Venäjälläkin. Värivallankumouksia on entisissä neuvostotasavalloissa nähty, vaihtelevin tuloksin. Venäjä kokee valtiona olevansa jatkuvan hyökkäyksemme kohde. Saako valtio tuntea?

Käsittelin sotilaan aika monimutkaista suhdettani Venäjään jo aiemmin. Kirjoitin myös Venäjän ruokastrategiasta. Natokantani löytyy täältä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.