Eikö olisi saanut sanoa?

Eilinen juttuni Reviirijako sai paljon palautetta, jossa keskityttiin enimmäkseen kaikkeen muuhun kuin itse jutun aiheeseen. Osaltaan syynä lienee ollut ensiesiintymiseni Apu-lehden bloggaajana. Jotkut uudet lukijat olivat ilmeisen järkyttyneitä kirjoitustyylistäni, jota pidettiin jotenkin sopimattomana. Sosiaalisessa mediassa päädyttiin hyvin nopeasti nimeämään minut valehtelijaksi, ylimieliseksi ja kyvyttömäksi ottamaan vastaan palautetta. Jotkut sormi pystyssä selittävät pukuherrat ja jakkupukurouvat pitivät minua selvästi aloittelijana, joka pitää opettaa hyville tavoille.

Olin luullut seitsemän blogivuoden aikana tavanneeni jo kaikki kommentoijatyypit, mutta en ollutkaan. Törkeilijöihin olen tottunut, tärkeilijät ovat uutta.

Sopimattomana pidettiin myös sitä, että julkaisin Attendon vastineen sellaisenaan. Se ei kuulemma ollut tarkoitettu vastineeksi, vaan alustavaksi vastinepyynnöksi, josta vasta neuvoteltiin lehden toimituksen kanssa.

Kun minulle lähetetään vastinepyyntö ja teksti, niin pidän sitä vastineena, jota en tietenkään rupea muokkaamaan. Jos vastine ei miellytä sen kirjoittajaa, niin syytön minä siihen olen.

Mutta nyt päästään lopultakin itse asiaan eli siihen, että asia tuntuu olevan Attendolle arka. Pohdintani Attendon tekemistä terveyskeskuskiinteistöjen osto- ja vuokraustarjouksista perustuvat tosiaankin vain itse tarjouskirjeeseen, julkaistuihin lakiluonnoksiin ja hallituksen esityksiin. Mihinkäs muuhun ne voisivat perustua? Minulla ei ole mitään salaista sisäpiiritietoa.

Attendon viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Lauri Korkeaoja kommentoi blogini Facebook-sivulla ahkerasti ja asiallisesti. Hän jopa sanoi, että Attendon tarjouskirjeessä on virhe. Attendo ei ole tekemässä ostotarjouksia, vaan haluaa pelkästään vuokrata kiinteistöt. Jos näin on, niin siinä tapauksessa myös linkittämässäni Attendon Antti Raimovaaran videotarjouksen puheessa on sama kirjoitusvirhe.

Korkeaoja puhui jatkuvasti sekaisin sekä asiakasmaksuista että järjestäjän ostopalvelun tarjoajalle maksamasta hinnasta. Hänelle ja minulle näiden kahden asian välinen ero on selvä, mutta monille muille ei ole. Asiakasmaksu on se hinta, jonka asiakas maksaa käynnistään, ja sen päättää jatkossakin julkinen sektori. Järjestäjän eli maakunnan palveluntarjoajalle maksama hinta on se summa, jolla maakunta ostaa ne palvelut palveluntuottajalta.

Minä puhuin koko ajan vain tästä jälkimmäisestä hinnasta ja sen muodostumisesta. Senkin päättää palvelun järjestäjä eli maakunta, mutta sen suuruutta ei kukaan vielä tiedä. Määräytymisperusteista tiedetään sen verran, että siihen vaikuttavat monien muiden asioiden ohella asiakkaiden ikä- ja sairastavuusrakenne sekä toimitilojen saatavuus ja asianmukaisuus. Tämä hinta tulee olemaan kaikille palveluntarjoajille sama, jolloin on tarkoitus synnyttää kilpailua järjestäjien välillä.

Varmasti syntyykin siellä, missä on laaja asiakaspohja. Harvaan asutuissa maakunnissa asia on toinen. Siellä on vahvoilla se, jolla on toimintaan sopivat kiinteistöt ja toimiva organisaatio valmiina. Jos vaikkapa Pohjois-Karjalassa Attendo omistaisi suurimman osan pienten kuntien terveyskeskuksista, niin se ei voisi olla vaikuttamatta järjestäjän maksamaan hintaan. Kaikki saisivat ilmoittautua palveluntuottajiksi, mutta vain yhdellä olisi siihen sopivat tilat. Tämä tarkoittaisi käytännössä monopoliasemaa. Saman epäilyn monipoliaseman syntymisestä esitti myös maan hallitus valinnanvapauslain perusteluissa.

Aiheesta voitte lukea lisää tästä helmikuussa kirjoittamastani jutusta.

Epäilyni reviirien jaosta sai eilen vahvistusta, kun useiden kuntien päättäjät kertoivat minulle saamistaan osto- ja vuokraustarjouksista. Varsinkin Itä-Suomessa tarjouksia terveyskeskusten osalta on tehnyt vain Attendo. Uutta oli tieto, että samaan aikaan Esperi on tehnyt samanlaisia tarjouksia palveluasumisyksiköiden ostamisesta ja vuokraamisesta.

Minun on mahdotonta uskoa, että liiketaloudellisten periaatteiden mukaan toimivat yritykset toimivat sokkona. Ne eivät voi ostella ja vuokrata kiinteistöjä ilman jotain pätevää syytä. Ja se syy on tietenkin palvelutuotannon saaminen itselle.

Ilmeisesti tämän sanomisessa on jotain sopimatonta.