Kenelle tuli yllätyksenä?

Virallinen mielipide on nykyisin se, että työttömät ovat itse aiheuttaneet työttömyytensä. He ovat tottuneet liian hyvään työttömyysturvaan ja haluavat olla työttöminä mahdollisiman pitkään. Heidät on pakotettava töihin tukia leikkaamalla. Palkalla ei tarvitse elää, vaan palkkaa jatketaan tarvittaessa sosiaaliturvalla.

Hallitus on toiminut tämä virallisen ajatuksen mukaisesti. Ensin säädettiin työttömyysturvan aktiivimallista, ja kevään korvalla hallitus esittelee uuden sanktion nimeltään työnhaun aktiivimalli. Siinä työttömän on haettava tietyssä ajassa tietty määrä työpaikkoja kahden kuukauden karenssin uhalla.

Tämän te jo tiedätte, mutta muistatteko mistä tämä alkoi? Minä muistan. Päivälleen neljä vuotta sitten kirjoitin sosiaaliturvan paradigman muutoksesta. Silloinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko otti tavoitteekseen vastikkeellisen sosiaaliturvan, jonka pahankuuloinen nimi muuttui nopeasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Koko yhteiskunnallinen ajattelu piti muuttaa hyväksymään tämä paradigman muutos.

Ajattelun muuttamiseksi oli ensin kansalaisten mielet muokattava, ja sehän rupesi sujumaan ihan nuottien mukaan. Haaga-Helian ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelijat synnyttivät sossupummi Tatun, joka sai pelkkänä toimeentulotukena 1 100 euroa kuukaudessa ja eleli leveästi työtä ja kursseja vältellen. Tätä uskomatonta tarinaa jaettiin sosiaalisessa mediassa valtavasti, ja hämmästyttävän monet sen nielaisivat. Kuten ennustin, niin Tatusta ei ole sen jälkeen kuultu. Tatu oli tehnyt tehtävänsä, Tatu sai mennä.

Sen jälkeen media on marssittanut kiihtyvällä tahdilla esille vastaavia tapauksia. Kaikkien tarinoiden tarkoituksena on saada työtä tekevä ja veroja tunnollisesti maksava keskiluokka kääntymään työttömiä vastaan ja pitämään heitä yhteiskunnan loisina. Siinä on onnistuttu. Viime syksynä iltapäivälehdet marssittivat toista viikkoa joka päivä esiin uuden tapauksen, ja huonosti moderoidut kommentit tihkuivat raivoa.

Näin muokattiin mielet otollisiksi työttömyysturvan ja työnhaun aktiivimallille. Sivutuotteena saatiin kansa jaettua kahtia. Nyt meillä on huono-osaisia, jotka kokevat hallituksen toimet niskalaukauksen odotteluksi ja hyväosaisia, jotka karjuvat heille raivoaan. Hyvää vauhtia ollaan menossa sadan vuoden takaiseen asetelmaan.

Kyse ei todellakaan ole vain tämän hallituksen toimista, vaan asiaa on valmisteltu kauan ja huolella. Tarkoitus on romuttaa pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta täydellisesti ja rakentaa tilalle eriarvoisuuteen perustuva luokkayhteiskunta. Siinä yhteiskunnassa köyhä tietää paikkansa ja väistää rikasta hattu kourassa kumarrellen maantienojaan.

Kuka tämän kaiken sitten keksi? En minä tiedä, Pena vissiin, mutta miettikää itse kenelle kaikille tästä jää mukava siivu.