Eriarvoisesti yhdenvertaisia
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, sanoo Suomen perustuslain 6 §. Tämä tarkoittaa sitä, että ketään ei saa asettaa parempaan tai huonompaan asemaan kuin muita. Tämä alkaa olla myös vitsi, joka ei edes naurata.
Jos kansalainen asuu saunassa, niin hänellä on siihen oikeus. Niin on kansanedustajallakin, mutta jos kansalainen erehdyttää viranomaisia hakemalla väärin perustein asumistukea saunassa asumiseen, niin hän joutuu oikeuteen petoksesta. Meillä on valtava koneisto valvomassa erilaisten tukien saajia väärinkäytösten varalta.
Kun kansanedustaja saa verotonta kulukorvausta saunassa asumiseen, niin hänelle on eri laki. Eduskunnan hallintojohtajan mukaan kuitteihin perustuva kulukorvaus lisäisi hallinnollista taakkaa kohtuuttomasti.
Minun puolestani kansanedustaja saa asua vaikka tallissa, mutta tässä nähdään mitä perustuslain edellyttämä yhdenvertaisuus käytännössä tarkoittaa. Kun tehdään eri lait eri ihmisiä varten, niin näennäinen yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu. Asumistukea huijanneelle kansalaiselle on eri laki kuin kulukorvausta huijanneelle kansanedustajalle.
Ihan samaa tapahtuu koko ajan paljon suuremmassa mittakaavassa. Kesällä 2016 säädettiin, että turvapaikanhakijat eivät ole enää yhdenvertaisia lain edessä. Heiltä poistettiin oikeus saada oikeusapua ensimmäiseen turvapaikkahaastatteluun, jonka pohjalta koko prosessi tulleen käymään alusta loppuun. Heidän valitusaikaansa päätöksestä lyhennettiin yleisestä 30 päivästä 21 päivään. Voitte lukea asiasta lisää täältä.
Joulukuussa 2016 tapahtui vielä pahempaa. Silloin neljän ministerin työryhmä päätti käynnistää valvonta- ja ilmiantokoneiston papereitta maassa olevien eli käytännössä hylkäävän päätöksen saaneiden etsimiseksi. Siitä voitte lukea täältä.
Näiden päätösten ja Migriin kohdistuneen poliittisen ohjauksen seurauksena Ranska opettaa jo kolmannen kerran Suomelle ihmisoikeuksia kieltäytymällä palauttamasta Suomesta turvapaikkaa hakenutta Dublin-sopimuksen mukaisesti takaisin Suomeen. Syynä on epäilys, että Suomi palauttaa henkilön takaisin lähtömaahan, jossa hän on vaarassa joutua kohdelluksi epäinhimillisesti.
Suomen maineen kannalta Ranskan tuomioistuinten päätökset ovat sellaisia, että kuulisin mielelläni ainakin pääministerin, ulkoministerin ja sisäministerin mielipiteen asiasta. Voisi presidenttikin kertoa mitä mieltä hän on siitä, että ihmisoikeuksien mallivaltiona itseään mainostava Suomi on ranskalaisen tuomioistuimen mielestä suorastaan vaarallinen maa.
Ei Ranska ole ainoa opettaja. Kun Suomessa tuomittiin marjafirma thaimaalaisten poimijoiden ihmiskaupasta, niin Thaimaa varoitti poimijoita matkustamasta Suomeen töihin ja myönsi lähtölupia paljon vähemmän kuin aiempina vuosina.
Sanotaan vielä kerran, että perustuslaki ei erottele Suomen kansalaisia ja muita, vaan yhdenvertaisuus koskee ihan kaikkia ihmisiä. Silti meillä on säädetty lakeja ja vahvistettu käytäntöjä, jotka asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Jopa Suomen kansalaisista kansanedustajat ovat yhdenvertaisempia kuin muut.
Arvaatte varmaan mitä sanon lopuksi. Ihan oikein. Muistakaa, että mikä voidaan tehdä yhdelle ihmiselle tai ihmisryhmälle, niin se voidaan tehdä ihan kenelle tahansa ja mille tahansa ihmisryhmälle. Työttömiin on kohdistettu jo niin paljon eritystoimenpiteitä eli niin sanottua aktivointia, että vain työleirit puuttuvat. Älkää huoliko, kyllä nekin tulevat, kunhan kansa saadaan hyväksymään ihmisten eriarvoinen kohtelu ihan normaalina asiana.
Ei tarvitse kuin säätää lisää vain tiettyä ihmisryhmää koskevia lakeja, niin jotkut saadaan ylennettyä ja jotkut alennettua.
Hallintojohtaja lienee oikeassa.
Byrokratia lisääntyy, koska kansanedustajien jättämä jokainen kuitti tarvitsee erikseen syynätä molemmin puolin ennen kuin mitään voidaan maksaa. Kokemushan on osoittanut, että kansanedustajan näkemys saattaa poiketa jonkin verran ns. normaaliajattelusta.
Tavallisten kansalaisten velvollisuushan on tarkistaa kuitit ja niiden oikeellisuus itse, ennen kuin niiden perusteella lähtee itselleen etuisuuksia vaatimaan. Kansalainen on siis velvollinen tarkistamaan itse, että on oikealla asialla oikean kuitin kanssa.
Jos kansanedustaja jättää väärennetyn tms muuten kyseenalaisen kuitin hakiessaan etuutta itselleen, on kyseessä erehdys tai tulkintaerimielisyys.
Vastaavassa teossa kansalaisen katsotaan syyllistyneen petokseen.
Näin se on. Kansanedustajat, jotka siis päättävät hallituksen kanssa maan ihmisten rahastuksesta, valvonnasta, lakien säätämisestä jne, ovat ihan dokumentoidusti kykenemättömiä itse laskemaan ja päättelemään, mitkä menot ovat valtion eli veronmaksajien eli toisten ihmisten maksettava. Tavallinen juntti Kainuun korvessa osaa sen. Ainakin sitä vaaditaan.
Eli meillä on kansan äänestämä edustajia päättämässä meidän asioista, ja nämä viisaat päättäjät ovat päättäneet, että eivät olekaan viisaita osatakseen laskea ja erottaa omat ja edustusmenot? Siis viisas kansa valitsee itseään tyhmempi johtamaan itseään? Alkaa pikkuhiljaa naurattamaan tämä touhu. Meitä kustaan silmään niin että sokeaksi tullaan, ja kusiskelijat nauravat samalla paskaisesti koko matkan pankkiin. Voi hyvä… joku! Oikeudenmukainen jumala se ei ainakaan ole🤣😂😅
Viisas kansa ei valitsisi ketään johtamaan itseään.
Ei kukaan tarvitse itselleen ryöstäjää ja alistajaa.
Valtion virkamiesten kulukorvauksia syynää jo nyt Palkeet niminen putiikki.
On se kumma ettei sinne tuhansien joukkoon mitenkään saa upotettua paria sataa kansanedustajaa 😕
Hieno blogi. Yksi asiavirhe pistänyt silmään. Tämä on vissiin jo alkuperäisestä uutisesta juontanut virhe: Thaimaa ei myönnä mitään lähtölupia! Kyllä sieltä porukka lähteä saa miten lystää jos haluaa. Suomen suurlähetystö taas myöntää oleskeluluvat, eli määränpäähän lupa tarvitaan ei lähtöpäästä.
Tässä Bangkok Postin artikkelissa vuodelta 2012 asiaan kiinnitetään huomiota ja vaaditaan parempaa suojaa hyväksikäytöltä.
https://www.bangkokpost.com/news/politics/290469/help-urged-for-berry-pickers
Academics have urged the Labour Ministry to better protect Thai workers who are going into debt believing job placement agencies’ promises they will be paid handsomely as wild berry pickers in Sweden and Finland.
As the picking season, which lasts between July and September, is approaching, labour officials should start thinking about how many workers should be allowed to work in Scandinavia and whether their job placement agencies observe requirements set by the ministry, said Saman Laodamrongchai of the Asian Research Centre for Migration at Chulalongkorn University.
He worried that job applicants, mostly upcountry villagers, would fail to gather enough berries to cover their expenses, particularly the “service fee” charged by Thai employment agencies _ reportedly in excess of 75,000 baht a person.
In 2009, up to 5,900 hopeful workers travelled to Sweden.
They imagined earning high incomes like the berry pickers they saw in the promotional videos screened by the employment agencies.
Instead, many of them ended up in hardship due to low numbers of wild berries, competition with pickers from other nations and the need to pay for daily living and travel costs themselves.
“These agencies persuade them to go there in great numbers. They fail to realise that workers take on risk as they have to compete with others to pick the fruits,” said lawyer Siriwan Wongkiatphaisan.
According to the Employment Department, companies wanting to take people to work abroad are required to pay the workers a wage of 8,000 baht a month and a daily allowance of 500 baht as well as provide them with shelter and food.
Section 49 of the 1994 Employment Agencies and Job Seeker Protection Act also requires employers to pay for travel expenses while their workers live in a foreign country.
But, according to a source, some companies try to avoid such responsibilities.
“Academics have urged the Labour Ministry to better protect Thai workers who are going into debt believing job placement agencies’ promises they will be paid handsomely as wild berry pickers in Sweden and Finland.”
Tämä nyt ei ole suomalaisten tai Suomen vika vaan noiden “työnvälittäjien” aiheuttamaa. Lupaavat ruhtinaalliset ansiot ja laskuttavat tuhansia viisumeista ja lentolipuista, jotka voisi huomattavasti halvemmin saada itse hakemalla.
Tosin suomalaiset yritykset mielellään “ulkoistavat” tämän palvelun, jotta mitään vastuuta ei heille tule mistään. Thait joutuvat ottamaan usein 3000-4000 euron lainan päästäkseen töihin. Siitä voi jokainen laskea, kuinka paljon joutuu marjoja poimimaan maksaakseen edes lainan takaisin. Lisäksi on ilmennyt laitonta laskutusta vaikkapa “työvälineistä” ja isoa vuokraa yhteisesti jaetusta vanhasta asuintilasta.
Kyllä Suomessakin osataan nyppiä rahat pois. Tuntemilleni thaikuille olen varoittanut ikinä moiseen ryhtymästä.
Suomalaisilla marjafirmoilla on Thaimaan päässä yhteistyökumppanit, joita ilman poimijoita ei tule. Näiden yhteistyökumppaneiden ehtoja säätelemällä Thaimaa on alkanut puuttua asettamalla kiintiöitä, joita laillisesti voidaan täyttää.
Suomalaisilla asiamiehillä ei yleensä ole työlupaa Thaimaassa, vaan asia on hoidettava Thaimaahan rekisteröidyn yrityksen kautta. Yleensä nämä ovat bulvaaneita, mutta niiden toimintaan voidaan silti puuttua, koska harva niistä on noudattanut lakia ja ehtoja aivan orjallisesti kuitenkaan. Tämä on peukaloruuvi, jota Thaimaan viranomaiset voivat halutessaan käyttää. Lupia voidaan evätä ja pykäliä alkaa ratsata kampanjanomaisesti.
Thaimaalla on intressi valvoa kansalaistensa työehtoja ulkomailla, mutta samaan aikaan maassa poljetaan siirtotyöläisten oikeuksia jatkuvasti. On paljon helpompi mennä tuleen muiden housuilla kuin omilla.
Suomessakin näkee mediassa, että vaikkapa Nicaraguan hallituksen vastaisia väkivaltaisia mellakoita kehutaan ja siedetään paremmin kuin omia rauhanomaisia mielenosoituksia aktiivimallia ja leikkauksia vastaan. Nicaraguan hallitus on siirtynyt oikealle ja haluaa leikata sosiaaliturvaa. Meillä vastaava kuripolitiikka on OK, mutta Ortegalle moista ei valtion velan vähentämiseksi sallita. Siellä “kansa” on oikeassa, meillä kansa on väärässä.
Näinpä. Mikä on väärin toiselle, on oikein itselle. Tuohon samaan törmää päivittäin, joka asiassa, joka puolella. Mutta sehän on ihan eri asia . . .
Lähtöluvista ei ollutkaan kysymys, vaan työluvista. Niitä on myönnetty paljon vähemmän kuin esim. viime vuonna. Thaimaan viranomaisilta on saatava lupa lähteä esim. marjanpoimintaan tai muuhun työhön.
En usko tuollaiseen lupavaatimukseen. Thaimaalaisia on satoja tuhansia töissä ulkomailla milloin missäkin. Minusta lupa vaaditaan näiltä työnvälittäjiltä ja välikäsiltä. Heidän ehtojaan ja kiintiöitään on kiristetty väärinkäytösten vuoksi.
Suomessa marjanpoimintaan ei tarvita edes työlupaa. Thai-poimijat tekevät työtä turistiviisumilla, mutta heillä pitää olla sponsori tai guarantor, jotta saavat sen turistiviisumin. Siksi näitä välistävetäjä-brokereita onkin niin paljon kuvassa mukana.
Bangkok Post on pitänyt asiaa otsikoissa jo monta vuotta. Tässä artikkeli vuodelta 2013.
The Department of Employment is to work with Finland and Sweden to set quotas for the number of Thai berry pickers permitted to enter both countries next year, to avoid an excess of workers competing with each other.
The department’s director-general Pravit Kiangphol said the initiative aims to prevent a repeat of the situation this year in which a group of about 50 Thai berry pickers working in Saarijarvi, eastern Finland, filed a criminal complaint against their employer.
The berry pickers accused the firm of luring them to work abroad without providing full information about the amount they would earn, which led them to borrow money they would be unable to pay back.
Mr Pravit said the department would like to know the exact numbers of required workers so it could help control the supply of staff, and prospective berry pickers would be able to weigh the cost of making a trip and their potential earnings before deciding whether or not to go.
In 2013, a total of 6,100 Thai berry pickers went to work in Sweden through broker firms that helped them secure visas from the Swedish embassy for around 78,000 baht per head. Many of the workers borrowed from banks to pay for their transport abroad, while money is deducted from their wages to pay for the visas.
In total, 240 workers returned to Thailand this year, citing the fact they were unhappy because they did not get as much money as indicated in employment contracts.
Mr Pravit said the department has informed employers to pay the full amount promised in contracts, or face being sued under the 1998 Labour Protection Act.
In Finland, 3,000 Thai berry pickers travelled to work there on tourist visas. They spent around 88,000 baht each and 50 of them are protesting that their employers have failed to pay them enough. The department is in the process of trying to help to solve the problem.
https://www.bangkokpost.com/news/local/372856/quotas-for-berry-pickers-sought