Kela ja toimeentulotuki
Kun Jyrki Kataisen hallitus vuonna 2014 päätti siirtää perustoimeentulotuen myöntämisen Kelalle vuoden 2017 alusta lähtien, niin kaiken piti sujua loistavasti. Käsittelyn piti nopeutua ja tuen myöntämisen yhdenvertaistua, kuntien sosiaalityöntekijöille piti jäädä enemmän aikaa varsinaiseen sosiaalityöhön, eikä tämän muutoksen pitänyt maksaakaan juuri mitään. Kela luotti osaamisensa kuin pässi suuriin sarviinsa ja vakuutteli kaiken sujuvan hyvin.
Toisin kävi. Kuten muistamme, niin vuoden 2017 alussa Kela tukkeutui täysin. Laki velvoittaa tekemään toimeentulotukipäätöksen viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä, mutta vasta huhtikuun loppupuolella Kela ilmoitti päässeensä tähän ehdottomaan takarajaan. Melkein neljä kuukautta elettiin lainvastaisesti, ja tilanteen korjaamiseksi tarvittiin paljon uusi etuuskäsittelijöitä. Tästä tuli lisää ongelmia, sillä pikakoulutetut uudet työntekijät tulkitsivat lakia uudella tavalla.
Toimeentulotuen myöntäminen hajautettiin siten, että perustoimeentulotuen myöntää Kela ja täydentävän ja ennaltaehkäisevän tuen kunta. Tämä jako johti monesti merkilliseen pallotteluun, kun Kela tulkitsi lakia omalla tavallaan ja jätti tuen myöntämättä. Vastuu siirtyi kunnille, joiden sosiaalityöntekijät joutuivat käyttämään aikaansa asiaan, jonka piti siirtyä Kelan hoidettavaksi. Pahimmillaan asiasta tuli pomppiva pallo, kun kunta katsoi asian kuuluvan sittenkin Kelan hoidettavaksi. Asiakas joutui seuraamaan rahattomana sivustakatsojana tämän pallon pomppimista.
Itse epäilin, että tuen myöntämisen siirtyminen Kelan käsiteltäväksi vaikuttaa erityisesti toimeentulotuen alentamispäätöksiin tapauksissa, joissa tuen saajan katsotaan kieltäytyneen tarjotusta työstä. Laki edellyttää näissä tapauksissa aina kokonaisvaltaista harkintaa, mutta sitä Kela ei tee. Niinpä tuen alentamisesta on tullut liukuhihnatyötä vastoin lain nimenomaista säädöstä.
Kelalla on ollut muitakin omituisia laintulkintoja. Yksi niistä on tukien automatisointi, josta kerroin viime marraskuussa. Keväällä 2018 kerroin tapauksesta, jossa Kela katsoi todistajana oikeudessa käymisen olevan luvatonta poissaoloa kuntouttavasta työtoiminnasta ja johtavan tuen menettämiseen. Jutun jälkeen Kela korjasi sisäisellä ohjeistuksella asian.
Perustoimeentulotuen siirto Kelalle siis takkusi pahemman kerran, ja nyt saman on todennut myös Valtiontalouden tarkastusvirasto. Sen mukaan tuen toimeenpano ei ole tehostunut, vaan siitä aiheutuvat välittömät kustannukset ovat merkittävästi arvioitua suuremmat. Tämä johtuu siitä, että asiantuntijaryhmän lain valmisteluvaiheessa esiin nostamista riskeistä huolimatta perustoimeentulotuki säilytettiin siirron yhteydessä viimesijaisena yksilöllistä tarveharkintaa edellyttävänä tuen muotona. Yksilöllisen tarveharkinnan säilyttäminen perustoimeentulotuessa edellyttää toimeenpanevaa henkilöstöä arvioitua enemmän.
Viranomaisvaikutukset arvioitiin lain valmisteluvaiheessa suppeasti eikä uudistuksen vaikutuksia toimeentulotukiasiakkaiden kanssa työskenteleviin viranomaisiin tunnistettu riittävästi. Perustoimeentulotuen Kela-siirto heikensi myös sosiaalityön ja taloudellisen tuen välistä yhteyttä, koska sosiaalityötä tehdään kunnissa, ja siihen kytkeytyvä perustoimeentulotuki siirrettiin hoidettavaksi kansallisella tasolla.
Selkokielellä tämä tarkoittaa, että kalliiksi tuli, kun muutosta ei valmisteltu tarpeeksi hyvin ja vaikutusarviointi tehtiin hutiloiden. Ei kuunneltu asiantuntijoita, vaan kuviteltiin osattavan hoitaa homma poliitikkojen osaamisella. Tämä olkoon opiksi kaikille niille, jotka tälläkin hetkellä valittavat hallituksen tuhlaavan rahaa kaiken maailman avustajien ja sihteereiden palkkaamiseen.
Hyvin suunniteltu ja valmisteltu on edelleen puoliksi tehty. Meille näyttää kuitenkin pesiytyneen tapa tehdä laki ja katsoa mitä tapahtuu. Kuten nähdään, niin se vasta kalliiksi tulee.
Niinpä, ja valtamedia vouhkaa avustajista ja muusta joutavasta, kun menoja saadaan aikaiseksi surkealla lakivalmistelulla. Surkeista laeista kärsivät kansalaiset omassa arjessaan. Työttömiin kohdistunut aktiivimalli oli surkea laki, sen seurauksena monesta tuli toimeentulotuen hakija. Kulut kasvoivat.
Aktiivimalli viimeistään sai Kelan lopullisesti sekaisin niin käsittely nopeuksissa kuin huonosti valmistelluissa soveltamisohjeissa. Kelan automaattisessa päätöksenteossa ei voi tietokonetta laittaa virkavastuuseen virheellisestä päätöksestä.
Avustajien tausta on pääosin poliittinen. Jos ongelmana oli poliitikkojen osaamisen taso ja ministeriön virkamiesten työn hankaloittaminen, ei tätä lainvalmistelun ongelmaa ratkaista lisäämällä poliittisen taustan omaavia avustajia, vaan ministeriön henkilöstön ammattitaidolla, hyvällä esittelyllä ja ministeriön tukemisella.
Joutaiai vähän tarkistaa virkamiesten työn ammatitaitoa ja laatuakin sekä virkamieskunnan käsitystä siitä mitä varten se virkamieskunta oikeasti siellä on. Ministerit eivät ole virkamieskuntaa varten vaan virkamiehet ministereitä varten.
Aiva samoin kuin kansa ei ole Kelaa varten vaan Kela työntekijöineen kansaa varten. Samoin kuin muutkin virastot ja niiden työntekijät.
Muuten hyvä vedota poliittisiin avustajiin. Kuitenkin pitää muistaa että virkamiehet melko usein valitaan poliittisesti, ikävä kyllä. Tämä onkin ajanut tilanteen siihen että virkamies saattaakin vaikeuttaa hallituksen työskentelyä, vaikka se aiheuttaisi perustuslain noudattamisen vakavaakin viivästymistä. Perustuslaki tulisi olla aina se ensimmäinen mitä noudatetaan ja mihin kaikkien muiden lakien pitäisi pohjautua.
Hulluinta lienee, että muutos “tasasi puntit”, eli nyt kaikkialla Suomessa ihmisiä kohdellaan suunnilleen yhtä puolihuolimattomasti. Niissä kunnissa, missä noudatettiin sosiaaliturvalakia kunnolla ihmiset tipahtivat kelan sekavaan ja ailahtelevaan päätäntötulvaan, mutta esim. Turussa, jossa taas tasaisesti rikottiin lakia ja jokainen oikeuden huomautus oli “vain tätä yhtä yksilöä koskeva”, niin moni huokaisi helpotuksesta kun homma siirtyi Kelalle. Sekavaa on edelleen ja päätökset mitä sattuu, mutta nyt on ainakin selkeä valituskanava käytössä. Koska Turussa jo aiemmin kaikki keinot millä tukea voitiin leikata, käytettiin jo, ei Kelan linja edes pahemmin hetkauta, mutta ainakin nyt se nousee valtakunnalliseen keskusteluun. Aiemmin päästiin aina “oman sosiaalisen hoitajan yksilöllisen harkinnan” taakse piiloon.
Mitö oikeastaan yritän sanoa…niin kauan kun ihmisen oikeus elämän mahdollistamaan tukeen on riippuvainen siitä, että lähtökohtaisesti odotetaan hakijoiden huijaavan/eivät oikeasti tarvitse rahaa ja kun jokainen säästetty sentti on voitto, ei vois millään lain säädännöllä saada aikaan inhimillistä toimintaa, mutta olisihan se kiva, jos lakia nyt aluksi vaikka yritettäisiin noudattaa oikein.
Viime kädessä on eduksi, että kansalaisten kohtelu on oikeudenmukainen. Ja kuten toteat, on helpompi tarttua tulkintoihin ja ongelmaan, kun se ei jää pienemmän joukon yksittäiseksi ongelmaksi.