Oi aikoja, oi tapoja!

Muistan vielä ajan, jolloin saattoi sanoa jotain ilman että kymmenet ihmiset tulivat väittämään sanojan jättäneen sanomatta sen asian, jonka hän juuri sanoi. Muistan myös ajan, jolloin kansalainen saattoi arvostella kansanedustajan toimintaa ilman että kansanedustaja käytti hyväkseen asemansa antamaa näkyvyyttä arvostellakseen arvostelijaansa. Se oli myös aikaa, jolloin poliisia kunnioitettiin ainakin sen verran, että ei tehty jonkinlaisen joukkopsykoosin vallassa perättömiä ilmoituksia tapahtuneista rikoksista.

Sitten internet ja sosiaalinen media muuttivat kaiken. Nyt jokainen pääsee näyttämään sekä kykynsä että kyvyttömyytensä kaikelle kansalle.

Kun eilen kirjoitin polttoaineen hinnan vaihtelusta ja veronkorotuksen vaikutuksesta hintaan, niin noin 30 ihmistä sanoi minun unohtaneen keväisen hinnan alenemisen johtuneen maailmanmarkkinahinnasta ja veronkorotuksen olevan eri asia. Niinhän minä sanoin, mutta sitä ei osattu lukea. Tähän uuslukutaidottomuuteen törmään lähes päivittäin.

Kun olen kirjoittanut muutaman jutun eräiden kansanedustajien nettikäytöksestä, niin minun sanotaan maalittavan, viheltävän koirapilliin ja kirjoittavan vihapuhetta. Minähän sitä koirapillivertausta ensin käytin, ja sitä ruvettiin heti käyttämään minua vastaan.

Palautetta antaa aika usein kansanedustaja ja suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Jani Mäkelä (ps), joka toimii sosiaalisessa mediassa kuten kuka tahansa tavallinen kansalainen. Onhan se tietysti tasavertaista ja kansanomaista, mutta kansanedustajalla luulisi olevan muutakin tekemistä kuin arvostella yksittäisiä kansalaisia.

Tässä kansanomaisen arvostelun kohteiksi päätyivät minun lisäkseni kolumnisti Janne “Rysky” Riiheläinen, historiantutkija ja dosentti Oula Silvennoinen ja somessa aktiivisesti toimiva Dimmu Gurbanov. Yhteistä meille on vain se, että otamme asioihin kantaa sosiaalisessa mediassa. Erityisesti Gurbanov on jatkuvasti Mäkelän nälvimisen kohteena niinkin vakavan asian kuin oikeinkirjoituksen takia.

Ei minua haittaa tyhjänpäiväisen palautteen saaminen noinkin korkealta taholta, mutta on se jotenkin noloa palautteen antajan kannalta. Paljon mieluummin ottaisin vastaan asiallista kritiikkiä, johon voisin vastata asiapohjalta. Sitä kutsuttiin ennen keskusteluksi. Nykyisin se on kai tylsää jorinaa.

Netti ja erityisesti some ovat muuttaneet ihmisten käsityksiä niin paljon, että jopa joukkopsykoosiin joutuminen on mahdollista. Vain maahanmuutosta puhuvissa on sellaisia, jotka eivät mistään muusta puhukaan eivätkä ilmeisesti mitään muuta ajattelekaan. He kykenevät yhdistämään maahanmuuton vaikka heinäntekoa koskevaan keskusteluun, ja joskus he saavat päähänsä ilmoittaa poliisille täysin keksitystä rikoksesta.

Kirjailija Heikki Turunen on joskus sanonut nettiä saatanan keksinnöksi. Ei se minun mielestäni sitä ole, mutta se paljastaa käyttäjänsä ajatusmaailman. Ennen oli paremmin, kun itse kukin oli tyhmä vain omissa oloissaan.