Saako lakia rikkoa?

-Tarkoittaako tämä nyt sitä, että mielestäsi lakia saa rikkoa?

Tämä kysymys on esitetty kyllästymiseen asti sen jälkeen, kun kirjoitin poliisin toiminnasta Elokapina-mielenosoituksessa. Toinen ja kolmas juttu tuottivat lisää saman kysymistä, ja muutenkin netti on ollut ilahduttavan täynnä lainkuuliaisia kansalaisia. Heidän mielestään ajoradalle istahtaneet mielenosoittajat olisi pitänyt ampua tai heidän päälleen olisi pitänyt jyrätä rekalla. Jäljet olisi sitten pitänyt siivota vesitykillä.

Kansanedustajiakin aihe kiinnostaa. Pitääkö lakia tosiaan noudattaa, vai voiko vaikkapa Jani Mäkelä jättää veronsa maksamatta?

Kyllä sopii. Mäkelä voi jättää veronsa maksamatta, kunhan varautuu siitä tuleviin juridisiin seuraamuksiin. Juuri siitä on kysymys kansalaistottelemattomuudessa.

Kun se minun mielipiteeni tuntuu niin kovasti kiinnostavan, niin kerrotaan. Minun mielestäni lakia ei saa rikkoa. Ei saa tappaa, varastaa, ajaa humalassa autolla, kiertää veroja, kiihottaa kansanryhmää vastaan eikä tehdä mitään muutakaan laissa kiellettyä. Myös poliisin määräyksiä on noudatettava. Kuitenkin lakeja rikotaan jatkuvasti, ja juuri siksi kielletyistä teoista on laissa säädetty rangaistus. Lait ovat demokraattisesti sovittuja pelisääntöjä, joiden mukaan yhteiskunnassa toimitaan. Jos pelisääntöjä ei noudateta, niin siitä rangaistaan laissa säädetyllä tavalla.

Ei tämä sen vaikeampaa ole. Olen ollut juristi jo yli 30 vuotta, ja yritän elää pelisääntöjen mukaan. Lisäksi olen jo sen verran vanha ja mukavuudenhaluinen, että noudatan Tuntemattoman sotilaan Koskelan neuvoa kovennettua seisomaan käsketylle ja vastaan pullikoivalle Lehdolle. Koskela sanoi, että on parempi kun seisotte, se on pienimmän riesan tie.

Kaikki eivät kuitenkaan valitse pienimmän riesan tietä, vaan rikkovat lakia ja määräyksiä. Jotkut tekevät sitä rikollisessa tarkoituksessa, useimmat vahingossa tai ajattelemattomuuttaan. Kun se tehdään poliittisena protestina, niin kyse on kansalaistottelemattomuudesta. Se on rauhanomaisen poliittisen protestin muoto, jossa kieltäydytään noudattamasta epäoikeudenmukaisena pidettyä lakia tai aktiivisesti rikotaan sitä. Se on pyrkimystä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen julkisesti ja keskustelevaan sävyyn.

Siitä on omassakin historiassamme lukuisia esimerkkejä. Heti tulevat mieleen vaikkapa kutsuntalakko 1902-1904 ja suurlakko 1905. Jääkäreiden lähtö Saksaan koulutettavaksi oli selkeästi vastoin Suomen suuriruhtinaskunnan lakia. Nämä ovat nykyisin historiallisesti arvostettuja asioita, mutta omana aikanaan ne olivat kansalaistottelemattomuutta.

Uudempia esimerkkejä ovat vaikkapa Vihreän puolueen syntyyn johtanut Koijärvi-liike ja vesakkomyrkytykset keskeyttänyt mielenosoitus Ilomantsissa 1980. Näissäkin mielenosoituksissa rikottiin lakia ja virkavallan antamia määräyksiä. Lisäksi vankilassa istuu jatkuvasti kansalaistottelemattomia miehiä, jotka ovat kieltäytyneet sekä ase- että siviilipalveluksesta. Se on heidän kansalaistottelemattomuuttaan, ja he maksavat siitä kovan hinnan.

Vastaukseni siis on, että lakia saa rikkoa, kunhan on valmis ottamaan vastaan siitä tulevat juridiset seuraamukset. En minä siihen ketään yllytä, mutta koska en ole virassa istuva tuomari, niin minun tehtäväni ei ole myöskään tuomita. Valitettavasti some on täynnä itseoppineita maallikkotuomareita, jotka ovat valmiita vaikka ottamaan oikeuden omiin käsiinsä rangaistakseen muita lakia rikkoneita, jos näiden ajatusmaailma tai pärstäkerroin ei miellytä.

Sillekin on laissa oma termi. Se on rangaistavaksi säädettyä omankädenoikeutta.