Valkopesua ja mustamaalausta

Nykyisin journalismia ja sosiaalista mediaa ei enää oikein erota toisistaan. Osa mediaa tekee juttunsa sosiaalisen median kohujen perusteella, ja jos kohuja ei muuten synny, niin media nostaa kohun itse. Valittu näkökulma sitten ratkaisee, miten yleisö asioihin suhtautuu. Samalla voi valkopestä jotain ja mustamaalata jotain muuta. Näin media ohjailee yleisön ajatuksia.

Otetaanpa esimerkki tuosta valkopesusta. Vuodenvaihteen somekohu syntyi siitä, kun poliisi ja Seinäjoen kaupunginvaltuutettu Piia Kattelus-Kilpeläinen (ps) toivotti hyvää uutta vuotta lapuanliikettä kehuen. Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Otto Meri (kok) ei nähnyt asiassa mitään kummallista, vaan kertoi itsekin ostaneensa lapuanliikkeen sukat. Hänen mielestään liike ei ollut ihan terroristijärjestö, koska se vastusti kommunismia. Epäilin eilen, että jos media yleensä asiasta kiinnostuu, niin valtuutettu saa erityiskohtelun.

Niinhän siinä kävi, eikä Meri saanut pelkästään selittää asiaa omalta kannaltaan hyvin, vaan itse juttukin tehtiin samassa hengessä otsikosta alkaen. Lehden mukaan somekohu ei syntynyt lapuanliikkeestä, vaan valtuutetun sukista.

Ketään ei kiinnosta ne Otto Meren sukat, vaan nykyisin yhä yleisemmäksi käyvä äärioikeistolaisen, jo vuonna 1932 lakkautetun väkivaltaisen järjestön normalisoiminen. Siitä ollaan tekemässä taas trendikästä, kuten Seinäjoen valtuutettu Kattelus-Kilpeläinen itse sanoi. Ainakin Iltalehti näyttää olevan hengessä mukana.

Sitten tuo mustamaalaaminen. Marraskuussa Helsingin Sanomat julkaisi kohu-uutisen, jonka mukaan Helsinkiä terrorisoi satapäinen, maahanmuuttajataustaisista nuorista koostuva jengi, joka ryöstää ja pahoinpitelee ohikulkijoita muun muassa merkkivaatteita saadakseen. Juttu oli perätön, sillä ei ole olemassa mitään yhtenäistä maahanmuuttajien jengiä, vaan on vain syrjäytyneitä nuoria, joista osa on maahanmuuttajataustaisia. Korjaukset tulivat liian myöhään, ja niinpä moni kuvittelee jokaisen maahanmuuttajalta näyttävän nuoren olevan ryöstäjä.

Nyt Helsingin Sanomat kertoo sinänsä asiallisessa jutussaan huippukalliita merkkivaatteita käyttävistä nuorista. Kuvituskuvaan on valikoitunut nuoria, joiden voi olettaa olevan maahanmuuttajataustaisia. Itse artikkelissa nämä ja myös selvästi kantasuomalaiset nuoret kertovat rahoittavansa ostokset tekemällä työtä, mutta koska juttu on maksumuurin takana ja muistissa on aiempi uutisointi, niin suuri yleisö yhdistää kuvan nuoret ryöstäjiin.

Niin näkyy tekevän jopa Kevan varatoimitusjohtaja, jolla jo asemansa puolesta luulisi olevan sekä varaa lukea artikkeli että ymmärrystä olla leimaamatta syyttömiä rikollisiksi. Kansanedustaja Sanna Antikainen (ps) puolestaan näkee tilaisuuden kylvää omia epäilyksiään rahojen alkuperästä ikään kuin se hänelle millään tavalla kuuluisi.

Näin synnytetään kohuja ja uutisoidaan niistä kohuista. Medialla on uskomattoman suuri valta vaikuttaa ihmisten ajatteluun.

Ennen journalismin tehtävä oli kertoa asioista faktat ja jättää johtopäätösten tekeminen uutisten seuraajille. Nykyinen somejournalismi antaa valmiit johtopäätökset itse ja uutisten seuraaja miettii, mihin uutisilla pyritään ja ovatko ne edes totta.