Tarinan taustalla totuus

Katsoin eilen illalla Ylen minisarjan Sisäilmaa ensimmäisen osan. Tämä Tiina Lymin ja Juha Lehtolan käsikirjoittama ja Tiina Lymin ohjaama sarja oli niin vangitseva, että katsoin heti perään Areenasta myös toisen ja kolmannen osan. Monisäikeinen juoni antaa jokaiselle mahdollisuuden tulkita sitä omalla tavallaan, mutta yksi kantava idea on hyvinvointivaltion alasajoon kohdistuva kritiikki. Sarjassa kritisoidaan voimakkaasti peruspalvelujen ulkoistamista ja yksityistämistä eli sanalla sanoen bisneksen tekemistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla työttömillä.

Sarjassa Te-toimiston henkilöstöä stressaavat työn ja ihmissuhteiden lisäksi tulossa olevat palvelujen ulkoistaminen, yksityistäminen ja tulospalkkaus. Toimiston johtaja päättää saavuttaa kaikki tavoitteet ennätysajassa perustamalla lukuisia pöytälaatikkoyrityksiä, jotka muka yhden viikonlopun aikana olivat kurssittaneet kaksi tuhatta työtöntä.

Tämä olisi periaatteessa mahdollista, sillä kurssipalvelut on jo aikoja sitten ulkoistettu ja ne ostetaan yksityisiltä yrityksiltä. Niinpä joku tietokantoihin käyttöoikeuden saanut voisi tehdä nopeasti hyvän tilin perustamalla firman, merkitsemällä kurssitetuiksi niin ja niin monta työtöntä ja lähettämällä laskun työvoimahallinnolle. Kiinni siitä kyllä jäisi, mutta periaatteessa se olisi mahdollista.

Tämä oli puhdasta fiktiota, mutta sarjassa on muita sellaisia asioita, jotka joko on jo toteutettu tai olivat hyvin pitkälle suunniteltuja. Sarjassa on tulossa hyperaktivointimalli, jonka pilotiksi tämä toimisto valitaan väärennetyn hyvän tuloksen perusteella. Tarkoituksena on kokeilla virkailijoiden tulospalkkausta tavoitteena palvelujen yksityistäminen.

Sipilän hallitus toteutti aktiivimallin, joka velvoitti työttömät hakemaan, saamaan ja tekemään tarkastelujakson aikana tietyn tuntimäärän palkkatyötä työttömyysturvan leikkaamisen uhalla. Sen lisäksi suunnitteilla oli myös aktiivimalli kakkonen, joka olisi velvoittanut työttömät hakemaan aktiivimallin lisäksi neljää työpaikkaa ja raportoimaan jokaisen haun työvoimaviranomaisille tukien leikkaamisen uhalla. Tätä kehdattiiin sanoa luottamusloikaksi.

Aktiivimalli kakkonen kaatui kolmikannassa kevättalvella 2019. Marinin hallitus toteutti pohjoismaisen työnhaun mallin, joka väitteistä huolimatta ei ole mikään aktiivimalli kakkosen uusi versio, vaan sisältää työnhakuvelvoitteen lisäksi myös sanktioiden tuntuvia lievennyksiä.

Entä sitten tuo tv-sarjassa käyttöön otettava virkamiesten tulospalkkaus? Se toteutettiin määräaikaisesti vuonna 2019. Se mahdollisti palkkion saamisen tempputyöllistämisestä, jossa työttömiä kannatti ohjata työvoimapoliittisille käsipäivä- ja cv-kursseille, kuntouttavaan työtoimintaan ja työkokeiluun. Niistä ei työttömälle makseta palkkaa, vaan pelkkä työttömyystuki ja yhdeksän euron päivittäinen kulukorvaus. Työtön ei hyödy, mutta virkailija, kurssien järjestäjät ja palkattomien työntekijöiden saajat hyötyvät.

Tätä palveluun ohjausta harjoiteltiin kunnallisen kokeilun aikana, jolloin mm. Tampereen seudulla terveitä ja työkykyisiä työttömiä ohjattiin kanniskelemaan pitkospuita kuntouttavan työtoiminnan nimellä.

Olisiko mikään hallitus sitten niin härski, että päästäisi yksityiset yritykset tahkoamaan rahaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla työttömillä? Kyllä vain, sillä juuri niin Sipilän hallitus aikoi tehdä, ja valmistelut etenivät pitkälle täydellisessä mediahiljaisuudessa. Tämä yksityistäminen piti toteuttaa osana Sipilän hallituksen suunnittelemaa sotea, joka onneksi kaatui perustuslain vastaisena.

Tarkoituksena oli lakkauttaa Te-toimistot kokonaan ja siirtää kaikki niiden tehtävät maakuntahallinnolle, joka olisi ostanut palvelut yksityisiltä yrityksiltä. Tätä harjoiteltiin jo etukäteen silloin, kun Sipilän hallitus päätti työttömien määräaikaishaastatteluista. Ne voitiin ostaa ja suurelta osin ostettiinkin yksityisiltä yrityksiltä. Tästä vähälle huomiolle jääneestä yksityistämishankkeesta kirjoitin maaliskuussa 2018.

Suunnitteilla oli siis työvoimapalvelujen yksityistäminen ja bisneksen tekeminen työttömillä, joten voi vain kiittää tv-sarjan käsikirjoittajia tarkasta tosiasioiden seuraamisesta ja niiden kuvaamisesta fiktion keinoin. Tällaista tv-tuotantoa tarvitaan lisää.