Ne ovat kuntavaalit

Uutisista ja varsinkin sosiaalisesta mediasta päätellen meillä pidetään keväällä joko USA:n presidentinvaalit tai ainakin Suomen eduskuntavaalit. Sen lisäksi äänestetään ilmeisesti siitä, onko Suomi kommunistinen maa vai tehdäänkö lapuanliikkeestä salonkikelpoinen. Lisäksi tietenkin päätetään koronatoimenpiteistä ja äänestetään maan hallitus nurin.

USA:n tapahtumat ovat saaneet jotkut poliitikot käymään ylikierroksilla. Jussi Halla-aho ei suostu takaamaan oman puolueensa pysymistä kaidalla tiellä, vaan väistelee suoran vastauksen antamista ja kääntää jo pelkän asiasta kysymisen muiden puolueiden vaalipaniikiksi. Europarlamentaarikko Laura Huhtasaari näkee kommunisteja kaikkialla. Nyt hän on kaivanut todisteeksi Li Anderssonin kahden vuoden takaiset sanat todistaakseen kommunismin vaarat. Kun Yle esittää Ku Klux Klania käsittelevän dokumentin, niin se koetaan perussuomalaisten vastaiseksi kampanjoinniksi.

Tämä sijaisloukkaantuminen on sinänsä mielenkiintoinen asia. Kun joku arvostelee äärioikeistoa, niin paikalle ryntää joukko perussuomalaisia loukkaantumaan. Kun minä lokakuussa kirjoitin ääri-islamin ja äärioikeiston olevan kolikon kaksi puolta, niin siitä tehtiin rikosilmoitus. Olin kuulemma loukannut sekä perussuomalaisen puolueen että ilmoituksen tehneen henkilön kunniaa. Jutussa en maininnut sanallakaan perussuomalaisia saati ketään yksittäistä puolueen jäsentä, joten poliisi vain ilmoitti, että asiassa ei ole tapahtunut rikosta.

Näin näitä asioita koetaan. Minulla on kaikille vouhottajille sellainen uutinen, että Suomessa pidetään huhtikuussa kuntavaalit. Niiden tuloksella ei kaadeta maan hallitusta, ei päätetä maahanmuutosta eikä maahanmuuttajien tuista, ei koronatoimista, ei somejättien toiminnasta, ei lapuanliikkeen trendikkyydestä eikä kommunismin kieltämisestä. Sivumennen sanoen kommunismia on nykyisin vaikea edes löytää, mutta se ei tunnu tätä kommunistijahtia haittaavan.

Kuntavaaleissa valitaan  päättäjät oman kunnan valtuustoon, ja tämä valtuusto sitten valitsee kunnanhallituksen, lautakunnat ja muut toimielimet. Jos ja näköjään kun vaalikamppailua käydään ison maailman tai koko Suomen kattavilla teemoilla, niin moni uusi valtuutettu tulee hämmästymään. Ei päästykään kaatamaan maan hallitusta, ei päästy sulkemaan maan tai edes oman kunnan rajoja, ei päästy päättämään koronatoimista eikä kommunismista.

Joudutaan päättämään oman kunnan kunnallistekniikasta, kouluverkosta ja muista ihan arkisista asioista. Vaikka ne asiat ovat arkisia, niin ne ovat tavattoman tärkeitä omalle kunnalle ja kaikille kuntalaisille. Salamavalojen läiskettä ja suurta julkisuutta tavoitelleet tulevat pettymään, kun päätettäväksi tuleekin kyläkoulun mahdollinen lakkauttaminen tai mikä tahansa muu kuntalaisten tunteita kuohuttava asia. Ennen kaikkea päätettäväksi tulee kunnan talousarvio, ja jos ei ymmärrä yhtään mitään vaikkapa kuntatalouden kokonaisuudesta, niin jollain yleisellä teemalla vouhottamalla valtuustoon päässyt on pihalla kuin lumiukko. Jos ei ymmärrä mitään hallintojuridiikasta ja kunnan toimivallan rajoista, niin voi tehdä itsestään typeryksen puhumalla valtuustossa Suomen maahanmuuttopolitiikasta, maan hallituksen koronatoimista tai siitä kommunismista.

Kuntavaalit ovat puolueille vähän hankalat, sillä jokaisen kunnan asiat ovat sen kunnan asioita. Koko maan kattavia kuntavaaliteemoja on vaikea laatia, joten ne jäävät väkisinkin yleisluontoisiksi. Siinä taas auttaa kunkin puolueen perinteinen arvopohja, mutta jos sitä ei ole, niin sitten puhutaan mitä sylki suuhun tuo.

Mutta ainahan voi luottaa siihen, että äänestäjät tietävät asioista yhtä vähän kuin ehdokaskin ja uskovat, että asioista päätetään pelkällä kovalla äänellä.